Mainos

Kummittelu

  • 138 120
  • 388

Dominator131

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Toinen tapaus oli ulkona, kun kävelin kaverini kanssa kotia kohti. Oli syksy ja pimeää, kuten asiaan kuuluu. Kuului yllättävä kolaus ja vieläpä hyvin läheltä meitä. Tie oli kuitenkin aivan tyhjä eikä missään lähistölläkään näkynyt ketään.

Mä oon ainakin nuorempana joskus yksin käyny tossa lähimetsässä hiippailemassa niin, että lenkkeilijät ovat nähneet jonkun hahmon tuijottavan metsän keskeltä heitä, mutta he eivät ole valaistulta polulta nähneet pimeään metsään, niin että olisivat nähneet millainen hiippari siellä on. Ryskääminen ja oksien naksauttelu kuuluu asiaan.

Itselläni on kyllä aika usein näitä tuntemuksia, ettei ole yksin huoneessa. Vaikka suuren osan ajastani vietän yksin, aika usein tulee kuitenkin yhtäkkiä tunne että joku on selän takana, tai muuten vaan katselee minua, vaikkei siellä ole ketään. Tätä tuntemusta ei ole ollut koko ikääni, "jonkun" läsnäolo rupesi tuntumaan ehkä joskus noin 8 vuotta sitten. En muista että ketään läheistä olisi kuollut silloin, ainoa joka sopisi kuvaukseen olisi pikkuserkkuni, muttemme olleet koskaan läheisiä tai mitään.

Toinen hämärä kokemus on kun odottelin pari vuotta sitten koulussa iltapäivällä tunnin alkua ja olin yksin koko käytävällä, kun näin silmäkulmassani jonkin täysin mustan pyöreän pallon josta ikäänkuin meduusan tapaan tuli jonkinnäköisiä "lonkeroita" (xD) ja se lipui hitaasti minua kohti. Katsoin sinne suuntaan, siellä ei ollut mitään. Ajattelin että näin näkyjä ja katselin muualle hetken. Hetken päästä näin saman taas silmäkulmassani, mutta vain paljon lähempänä. Tällöin alkoi tuntua jonkin "pahan" läsnäolo ja jotenkin tuntui että tämä pallero imi "elämänvoimaa" minusta. Taas katsoin sinne suuntaan ja se oli hävinnyt. Sitten koitin katsella josko silmäkulmassani olisi ollut jotain vikaa ja oisinko nähnyt tuon pikimustan pallon uudestaan. Ei näkynyt. Eikä oo sen jälkeen näkynyt uudestaankaan.
 

laredo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sipoon Wolf, Malaga, Barcelona, työväen ampujat
No niin. Tiedän miten hullulta voi tarinani kuulostaa ja menetän varmaan loputkin "terveen miehen" maineesta, mutta mielestäni kertomukseni ansaitsee tulla ikuistetuksi, varsinkin asiaankuuluvan otsikon alla.
--------------------------------

Lapsuuteni vietin "maalla", n. 30 kilometriä Helsingistä. Perheemme asui isossa omakotitalossa, jonne vei n. 50 metriä pitkä pihatie. Tonttia ympäröi puusto ja metsä. Talo taas oli aika lailla yksi yhteen Amityvillen kanssa, noin niinkuin ulkonäöltään.

Meitä oli siellä neljä sisarusta, kaikki varhaisteini-ikäisiä. Vanhemmat saapuivat töistä kotiin yleensä noin kello 16 aikoihin. Se oli sangen helppo huomata, koska saapuivat autolla yhdessä. Me nuoret (9-14 -vuotiaat) tulimme eri aikoihin eri kouluista kotiin, riippuen lukujärjestyksestä.

Jokainen tuollaisessa talossa asunut oppii tunnistamaan kävelyn äänen yläkerrasta. Sitä ei voi mitenkään sekoittaa muihin ääniin. Yleensä oppi yläkerran kävelytyylistä (alakerrassa kuultuna) tunnistamaan jopa kävelijänkin. Isä, äiti tai joku sisaruksista.

Kerran pääsin suht aikaisin kotiin koulusta ja lueskelin alakerran sohvalla Pirkka-lehteä. Halvat oli huvit. Yläkerrasta alkoi kuulua askelia, jotka menivät huoneesta toiseen ja takaisin. Kuuntelin sitä aikani ja ajattelin hakea jonkun sisaruksistani pelaamaan kanssani jalkapallopeliä (Stiga). Kapusin rappuset ylös ja hämmästyin, kun missään huoneessa ei ollut ketään. Parvekkeen ovikin oli kiinni ja sisältäpäin lukittu. Kaikki ikkunatkin tarkistin ja kiinni olivat. Myös vintin oven katsoin. En ollut hetkeen uskoa sitä todeksi, sillä siksi todellisia nuo askeleet olivat. Pälyiltyäni ja huhuiltuani siellä jonkin aikaa, palasin takaisin alakertaan kummissani. Muutaman minuutin päästä alkoivat taas askeleet ja tällä kertaa juoksin yläkertaan nopeasti "yllättämään" syyllisen. Tulos oli silti sama. Ei kerrassaan ketään. Nyt jo hieman huolestuin, ja kun palasin alakertaan ja taas alkoivat samat kantapääkävelyt, ryntäsin talosta ulos karkuun keskipäivän aurinkoon. En uskaltanut enää mennä takaisin, vaan jäin odottelemaan muita perheenjäseniä tulevaksi pihatien päässä.

Jotakuin tunnin päästä pari sisarustani sitten saapuikin ja kerroin heille tästä tapauksesta. Kaikki me menimme jännittyneinä yläkertaa tutkimaan, mutta mitään ei löytynyt. Pian tuli viimeinenkin meistä lapsista kotiin ja puhuimme tapauksesta. Kävi ilmi, että kaikki olivat enemmän tai vähemmän kuulleet samankaltaisia askelia (ja myös ovenavauksia ja -sulkemisia)aikaisemmin. Sovimme, ettemme kerro asiasta vanhemmille, koska heillä oli siihen aikaan omia huolia aivan tarpeeksi.

Tuosta päivästä lähtien kuitenkin "kissa oli nostettu pöydälle" ja kun vastaavia askelia kuului tuon tuostakin yläkerrasta, johti se siihen että kukaan meistä ei uskaltanut enää koulusta päästyään olla yksin kotona. Muutamia kertoja samat äänet kuulin jonkun sisareni kanssa yhdessä. Kävipä kerran jopa niin, että olimme kaikki yhtäaikaa kotona ennen vanhempia, ja menimme "rohkeina" yläkertaan kaikki yhdessä turhaan etsimään.

Samoihin aikoihin tapahtui muitakin omituisia asioita. Kerran aamuyöllä kuului (talon sisältä) niin iso pamaus, että koko perhe heräsi eri huoneissaan. Se oli aivan tajuttoman suuri räjähdys, joka jätti ikään kuin korvat soimaan. Isä tarkisti koko talon läpikotaisin, eikä mitään syytä koskaan löytynyt. Hän kertoi meille, että todennäköisesti pannuhuoneen "pannu" tms. olisi saanut jonkinlaisen alipaineen ja sitten "pamahtanut takaisin muotoonsa". Tämän teorian mukaan sitten vuosikausia elelimme, kunnes tuttu alan ammattilainen sanoi sen olevan täysin mahdotonta meidän talon vehkeillä. Tänä päivänäkään kellään ei ole mitään aavistusta, mikä tuo räjähdys olisi voinut olla.

Äskeinen pamaus oli onneksi yksittäinen, mutta vielä oli yksi kummitusmainen ilmiö. Monta kertaa kävi niin, että heräsin keskellä yötä siihen, että joku iskee nyrkillä ullakon oveen (joka oli huonettani vastapäätä). Rupesin ihmettelemään, kun se tuntui aina tulevan keskiyön aikaan. Kerran sitten taas oltuani nukahtamaisillani, tuli tuttu "jysäys" oveen. Katsoin ripeästi kelloa. Tasan kello 24:00. Näitä pamauksia tuli sitten lukuisia kertoja lisää, ja jonkun helkkarin syyn takia aina samaan aikaan. Myös muut meistä lapsista kuulivat tämän useasti. Lienee tarpeetonta sanoa, että tuon pamauksen jälkeen tuli aina vedettyä peitto korviin sangen äkäisesti.

Nyt aikuisiällä olen keskustellut muiden sisarteni kanssa ja jokaikinen muistaa nämä tapahtumat ja allekirjoittaa niiden "aitouden". Lisäksi on tullut paljon lisää ilmi. Yksi jos toinenkin meistä näki ja kuuli kaikennäköistä outoa noina vuosina, mutta oli asiasta suhteellisen vaiti tuolloin. Vanhempiamme emme halunneet asialla kiusata, koska heillä oli sillon vaikeata aikaa. Meille lapsille nuo ilmiöt olivat arkipäivän todellisuutta, jonka kanssa piti vain elää. Eipä meille kenellekään vahinkoa näyttänyt tapahtuvan, mutta pelotti kyllä hemmetisti. Asia oli jonkinlainen "tabu" meidän lapsien kesken, emme siitä paljon jutelleet, koska kaikki olivat jo valmiiksi varpasillaan.

Tällaista showta kesti n. 2 vuoden ajan ja sitten loppuivat "kummittelut" tms. tykkänään. Menneisyys on jättänyt minulle kiinnostuksen paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen, ja suhtaudunkin niihin ennakkoluulottomasti, vaikken lähde niiden syntyperiä arvuuttelemaan.

Monessa alan teoksessa puhutaan ns. poltergeist-ilmiöstä, joka jostain syystä esiintyy murrosikäisten läsnäollessa. Useasti nämä ovat osoittautuneet huijaukseksi ja muuten olisin valmis allekirjoittamaan kaiken tuon sellaista olevankin, mutta kokemani ei anna tähän loogiseen johtopäätökseen mahdollisuutta.
 

Tobias

Jäsen
Moi,
kerron helpottavan asian teille kaikille, jotka epäilette nähneenne kummituksia tai vastaavia. Niitä ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa mitään nk. yliluonnollisia asioitakaan

Tietysti huolestuttavaa on se, jos antaa mielikuvituksen laukata ihan miten sattuu.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Moi,
kerron helpottavan asian teille kaikille, jotka epäilette nähneenne kummituksia tai vastaavia. Niitä ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa mitään nk. yliluonnollisia asioitakaan

Tietysti huolestuttavaa on se, jos antaa mielikuvituksen laukata ihan miten sattuu.

No niin, hyvä että kävi selväksi. Nyt voidaan varmaan sulkea tämäkin kejtu, kun The Totuus selvisi nimimerkki Tobiaksen kertomana.

Ehkä tässä ketjussa ei ollutkaan tarkoitus tieteellisesti todistaa "kummitusten" olemassaolo tai jokin yliluonnollinen asia. Avausviestissä taidettiin todeta, että ketjuun haetaan kokemuksia, jotka ITSE luokittelee kummitteluksi. Joten keskustelu jatkukoon. Tässä(kin) ketjussa on saanut lukea tarinoita monestakin mielenkiintoisesta kokemuksesta.
 

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Uskallan väittää, että valtaosa tässä ketjussa esitetyistä jutuista, kuin muistakin yliluonnollisista tarinoista, johtuu vain ihmisen aistien vajavaisuudesta. Ihmisellä on tapana luottaa kaikkeen mitä hän näkee ja kuulee.

Kuitenkin esimerkiksi silmät havaitsevat tietyllä ajanhetkellä vain murto-osan "näkökentästä" tarkasti, ja kaiken muun aivot täydentävät. Samanlainen "parhaan arvauksen" strategia toimii jokaisen aistin kohdalla. On suorastaan uskomatonta, miten helppoa näitä aistejamme on myös huijata havaitsemaan jotain tai olemaan havaitsematta jotain, jos tietää mitä tekee. Myöskään siihen ei kovin suurta tai vakavaa, hetkellistä häiriötä tai epäsynkronia aivojen toiminnassa tarvita, että "nähdään näkyjä". Tästä johtuen suurin osa näistä tarinoista sisältää muodossa tai toisessa kohdan "kun katsoin uudestaan, niin mitään ei näkynyt".

Älkää luottako aisteihinne yhtään enempää, kuin on pakko! Suosittelen kaikille lämpimästi jonkinlaista neuro- ja kognitiivisen psykologian kurssia. Pahoittelen ketjun linjasta poikkeavaa viestiä.

PS. Jos joku on kiinnostunut, voin paremmalla ajalla linkittää muutamia hauskoja esimerkkejä aistien huijaamisesta internetin syövereistä.
 

Pottakameli

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mä oon ainakin nuorempana joskus yksin käyny tossa lähimetsässä hiippailemassa niin, että lenkkeilijät ovat nähneet jonkun hahmon tuijottavan metsän keskeltä heitä, mutta he eivät ole valaistulta polulta nähneet pimeään metsään, niin että olisivat nähneet millainen hiippari siellä on. Ryskääminen ja oksien naksauttelu kuuluu asiaan.

Se ääni oli lähinnä sellainen kun joku kaatuu kovaa pyörällä. Eikä lähistöllä olisi pystynyt ajamaan pyörällä kuin sillä tiellä missä itsekkin kävelimme. Ääni kuului myös niin läheltä että olisimme kyllä nähneet jos joku olisi edessämme,takanamme jne. kaatunut. Ja jos se olisi ollut esimerkiksi alkoholia nauttinut herrasmies pyöräilemässä, niin haluaisin kysyä häneltä millaisella pyörällä pystyy menemään niin kovaa tietä reunasta reunaan ilman että kääntyy. Muutenkin vauhti oli niin posketon että miten sellaisen normaalin autotien reunojen välillä edes pystyy saamaan niin lujan vauhdin.

En väitä että näimme aaveen, mutta jokin outo juttu se todellakin oli.
Tiedä sitten liittyikö tuo pyörän kovaa kaatumista muistuttanut ääni tapahtumaan vai ei...siitä ainakin saa jotain pieniä ajatusleikkejä aikaan.
 

Ruutiveijari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
PS. Jos joku on kiinnostunut, voin paremmalla ajalla linkittää muutamia hauskoja esimerkkejä aistien huijaamisesta internetin syövereistä.
En nyt tiedä onko huijaamista, mutta mielenkiintoinen esimerkki:

http://uk.youtube.com/watch?v=IUDTlvagjJA

Kuulokkeet päähän ja ääntä tarpeeksi (ei ole pelotteluvideo eikä yllättäen nurkan takaa hyppää örrimöykkyä).
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
No niin. Tiedän miten hullulta voi tarinani kuulostaa ja menetän varmaan loputkin "terveen miehen" maineesta, mutta mielestäni kertomukseni ansaitsee tulla ikuistetuksi, varsinkin asiaankuuluvan otsikon alla.
--------------------------------

Samoihin aikoihin tapahtui muitakin omituisia asioita. Kerran aamuyöllä kuului (talon sisältä) niin iso pamaus, että koko perhe heräsi eri huoneissaan. Se oli aivan tajuttoman suuri räjähdys, joka jätti ikään kuin korvat soimaan

Muuten en osaa kirjoittamaasi ottaa kantaa, mutta tuo kauhea pamaus: Oliko talon lähellä sähkö/voimalinjoja? Itse heräsin kerran vielä vanhempien luona asuessani aamuyöstä aivan järkyttävään pamaukseen. Mitään yliluonnollista en tosin kokenut siinä olevan. Lähinnä ensimmäisenä kävi mielessä, että jossain lähellä räjähti pommi, iso. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että reilun kilometrin päässä sijaitsevalla voimalinjalla oli sattunut jotain - en enää muista oliko salama iskenyt vai mitä - ja pamaus oli tullut sieltä. Hauskaksi asian teki se, että nuorempi veljeni on/oli niin sikeäuninen, että usein vitsailimme hänen pystyvän nukkumaan, vaikka pommit räjähtäisivät ympärillä. Tuolloin se tuli todistetuksi. Arvatkaa vaan, heräsikö veli (ainoana perheestä) kyseiseen pamaukseen...

Räjähdyksen äänen voimakkuus oli niin iso, että ainakin minun oli mahdotonta määritellä, kuuluiko sen talon "sisältä" vaiko ulkoa.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Kuitenkin esimerkiksi silmät havaitsevat tietyllä ajanhetkellä vain murto-osan "näkökentästä" tarkasti, ja kaiken muun aivot täydentävät.

Juuri samaa olin itsekin kirjoittamassa. Vaikka meneekin vähän youtube-linkitykseksi, niin mm. tämä video osoittaa hyvin miten helppoa näköaistinkin huijaaminen juuri on, koska aivot pyrkivät kokoajan täydentämään näköaistin tuomaa informaatiota, jotta ihminen voisi toimia ja havainnoida ympäristöään mahdollisimman tehokkaasti. 99,999% prosenttia (tai varmasti paljon paljon enemmänkin) ajasta aivot "arvaavat" oikein, mutta toki näitä häiriötilanteita myös tulee. Varsinkin ääreisnäön alueella, joka on ihmisellä on verraten heikosti kehittynyt havaitsemaan värejä ja muotoja, mutta esimerkiksi liikettä pystytään aistimaan jonkinverran paremmin ja varsinkin pimeässä ja hämärällä verkkokalvon ulkoreunan sauvasolut toimivat aktiivisesti. Usein myös tähän vuorokauden aikaan aivot eivät ole aktiivisimmillaan ja tällaisia "silmäkulmakummituksia" saatetaan "nähdä" herkemmin.

Esimerkiksi Dominator131:n esimerkki vaikuttaa melkolailla tällaiselta tapaukselta. Kun aivot eivät osaa tulkita tätä aistimusta, seurauksena oleva primitiivinen reaktio "pahan läsnäolosta" on aivan normaali ainakin evolutiivisessa mielessä. Jos toisaalta tuollaisia mustia palloja alkaa kovin usein silmissä vilkkumaan ja vielä ihan terävän näön alueella, niin sitten kannattaa ottaa parapsykologin sijasta yhteyttä neurologiin ja nopeasti.

Ihan mukava noita kertomuksia on kuitenkin lukea eli jatkakaa..
 
Viimeksi muokattu:

laredo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sipoon Wolf, Malaga, Barcelona, työväen ampujat
Muuten en osaa kirjoittamaasi ottaa kantaa, mutta tuo kauhea pamaus: Oliko talon lähellä sähkö/voimalinjoja?
..................................................................Räjähdyksen äänen voimakkuus oli niin iso, että ainakin minun oli mahdotonta määritellä, kuuluiko sen talon "sisältä" vaiko ulkoa.

Ei ollut lähellä tarkoittamiasi sähkö-/voimalinjoja. Tuosta pamauksesta erikseen olen vanhempieni kanssa keskustellut ja ovat vieläkin aivan ymmällään. Isäukko taisi olla vielä puolihereillä, kun se tuli. Hän kertoi sen tulleen kellarista. Asiaa puitiin pitkään, ja vieläkin se on mysteeri. Jokaisen mielestä se tuli "talon sisältä". Kukaan naapureista ei ollut kuullut tai havainnut yhtään mitään. Seuraavana päivänä faija oli tarkistanut talon ulkoa ja läpikäynyt tontin, eikä mistään löytynyt mitään joka olisi antanut aihetta tuonlaisen pamauksen mahdollisuuteen. Isän mieleen oli tullut, että jotkut olisivat räjäyttäneet kellarin autotallin oven ja tunkeutuneet sitä kautta sisälle. Jakoavain kädessä oli mennyt sinne perhettä puolustamaan.

Tobias se tuossa kertoikin huojentavan tiedon, ettei kummituksia ole. Hyvä niin. Kirjoitin tosin tuossa alunperinkin, etten lähde arvuuttelemaan ilmiöiden syytä. Voihan toki olla, että aivoni tekivät kahden vuoden ajan temppuja. Mutta että sama tapahtui meille kaikille jostain syystä....?!?! Kaiken lisäksi nuo äänet olivat niin todellisia kuin olla ja voi. Kuten sanoin, ei niihin alussa osannut edes suhtautua pelolla eikä niitä pitänyt muuna kuin jonkin toisen perheenjäsenen aiheuttamina. Siitähän sitä sitten vasta hieman hätkähti, kun kävi ilmi, ettei näin ollut. Itseasiassa me lapset "teorisoimme" alussa, että meillä asuisi joku koulukarkuri tms. piilossa yläkerrassa, ja menisi komeroihin tai muihin loukkoihin aina piiloon, kun taloon saapuu sen laillisia asujia.

Mene ja tiedä. En minä väitä kummituksia olevan olemassa enkä lähde niistä mitään todistelemaan. Kirjoitinpahan vain ylös oman tarinani. Minun voisi muuten sanoa olevan skeptikko, mutta tämä ja muutama "ihmeellinen tosielämän tapahtuma" ovat muokanneet minusta pikemminkin agnostikon ns. huu-haalle. En ihan suoraa päätä kielläkään minkään olemassaoloa (oli se nyt mikä lie hyvänsä), mistä en enempiä tiedä.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Moi,
kerron helpottavan asian teille kaikille, jotka epäilette nähneenne kummituksia tai vastaavia. Niitä ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa mitään nk. yliluonnollisia asioitakaan

Tietysti huolestuttavaa on se, jos antaa mielikuvituksen laukata ihan miten sattuu.
"Yliluonnollinen" tietenkin on siinä mielessä onneton määritelmä, että voi huoletta sanoa, ettei sellaista ole. Nimittäin kaikki maailman ilmiöt, jotka ovat todellisia, ovat tietenkin mahdollisia ja tätä kautta luonnollisia.

Yliluonnollista ei ole, mutta toisaalta olen täysin varma siitä, ettei kaikkia maailman ilmiöitä ole saatu selitettyä(eikä varmaan koskaan täysin saadakaan).
 

Cmprs

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, HIFK
Moi,
kerron helpottavan asian teille kaikille, jotka epäilette nähneenne kummituksia tai vastaavia. Niitä ei ole olemassa, kuten ei ole olemassa mitään nk. yliluonnollisia asioitakaan

Tietysti huolestuttavaa on se, jos antaa mielikuvituksen laukata ihan miten sattuu.
Samaa mieltä, ettei "yliluonnollista" ole olemassa. Minua ainakin kiinnostaa kovasti selvittää näiden tarinoiden taustalla olevat tieteelliset faktat, jotka esim. noihin näkyjen näkemisiin on aika hyvin Cahmbzan ja cottonmouhtin toimesta selvitettykin. Jotkut eivät kuitenkaan voi mennä ihan omien aistien nukahtelun piikkiin, ja niissä on todennäköisesti taustalla sinällään aivan luonnollisia, mutta toistaiseksi vielä tuntemattomia luonnonilmiöitä - olkoot sitten fysiikan, kemian tai vaikka biologian osa-alueella. Niiden tunteminen olisi ainakin minusta mielenkiintoista.
 

Doaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes, Shane Doan
Mielenkiinnolla olen lukenut muiden kokemuksia täältä.

Itselleni ei ole sattunut oikeastaan minkäänlaisia "kummittelu" -kokemuksia, mutta tämän olen kuullut äidiltäni.

Hän oli kesken yötä herännyt yhtäkkiä siihen, kun joku silittää hänen poskeaan. Hän oli herännyt rauhallisena, eikä pelästynyt silittäjää. Tarkemmin katsottuaan hän huomasi silittäjän olevan hänen edesmennyt mummonsa. Aivan kuin silittäjä olisi halunnut lohduttaa tai rauhoittaa äitiäni jollain tavalla. Hän oli tietenkin aivan ymmällään tapahtuneesta ja nousi istumaan sängyn laidalle ja koitti nipistää itseään hereille. Hän vakuutti olevansa täysin hereillä ja että tämä enkelimäinen hahmo oli varmasti seissyt sängyn reunalla.

Ihmismielihän saattaa helposti temppuilla ja kehitellä vastaavia näkyjä (ym. unihalvauksia) ja mutta erittäin mielenkiintoiseksi tapahtuman teki se, että äitini koira (kultainen noutaja) oli myös samaan aikaan huoneessa. Koira alkoi murisemaan kesken tapahtuman, kuin suojellakseen omistajaansa hyökkääjältä.

Koira nukkui ennen aina vanhempieni huoneessa, mutta ei tullut huoneeseen seuraavan 2 viikon aikana. Se alkoi murisemaan aivan tosissaan jos sitä yritti väkisin tuoda lähellekkään huonetta. Aistiko koira saman kuin äitini - näin ainakin itse uskon.

Kaksi päivää tuon enkelin näyttäytymisen jälkeen äitini isä, eli enkelimummon poika, kuoli syöpään. Tuliko enkeli siis lohduttamaan äitiäni etukäteen?
 

Ender00

Jäsen
Mielenkiintoisia tarinoita on saanut lukea, kiitos niistä.

Suurin osa näistä tuntuisi silti menevän melko suurella todennäköisyydellä unihalvauksen ja vastaavien uni/todellisuus häiriöiden piikkiin. Ihminen ei vain itse ymmärrä näkevänsä vielä ainakin osin unta.

Sen sijaan tapaukset joissa kokijoita on enemmän kuin tämä yksi tai tilanne on ollut sellainen ettei ole olemassa edes mahdollisuutta, että henkilö olisi kuitenkin vajonnut jonkinasteiseen unitilaan ovat erittäin mielenkiintoisia.

Esimerkiksi tuo kahden eri kokijan tien laidasta laitaan liikkuja on mielenkiintoinen tapaus. Vielä kun kävisi ilmi, että tämä havainto olisi tehty eri vuosina, samaan aikaan, samassa paikassa niin...amerikkalaisten kauhuelokuvien pohjalta voisi kuvitella, että kyseisellä paikalla on tapahtunut jokin onnettomuus/rikos, jonka uhri on paikalle haudattu/hautautunut.

Itse olen toki äärimmäisen skeptinen ihminen enkä oikeastaan usko mihinkään yliluonnolliseen.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Nämä useamman kuin yhden henkilön kokemat ovat aika mielenkiintoista luettavaa, silti minun on vaikea uskoa, että kyseessä olisi jokin yliluonnollinen kokemus. Ehkä muuttaisin mieltäni, jos joutuisin itse kokemaan jotain vastaavaa ja kokijoita olisi muitakin. Uskon kuitenkin vakaasti, että kaikella on luonnollinen selitys, sillä ihmismieli on niin kummallinen ja luonnonilmiöitä on edelleen selittämättä.

Ainoa vähääkään erikoisempi kokemus kohdallani on se, kun kuollut koiramme tuli tapaamaan minua. Ikävöin teini-iässä kovasti juuri kuollutta koiraamme ja eräänä yönä heräsin siihen, että se istui sängyn vieressä ja tönäisi sängynlaidalla ollutta kättäni kuonollaan. Sytytin oitis valon, mutta eihän siinä mitään koiraa ollut. Aamulla kämmenselässä oli jälki, mistä lie tullut.

Unihalvauksen piikkiin tämän olen laittanut ja jälkikin saattoi tulla vaikka yövalon hehkulampusta, johon käsi ehkä unenpöpperössä osui. Vaikka kyse olikin unesta, niin kokemus oli lohduttava.
 
Suosikkijoukkue
Mestaruuden jälkeinen krapula 2022-
Voi helvata, nyt ne ampuu kaikki meidän jutut alas jollain unihalvauksella. Pitääkö sitä nyt etsiä raitionaalisia syitä tapahtumille. Kummitusjuttujahan nämä on, poijaat.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
äitini koira (kultainen noutaja) oli myös samaan aikaan huoneessa. Koira alkoi murisemaan kesken tapahtuman, kuin suojellakseen omistajaansa hyökkääjältä.

Koira nukkui ennen aina vanhempieni huoneessa, mutta ei tullut huoneeseen seuraavan 2 viikon aikana. Se alkoi murisemaan aivan tosissaan jos sitä yritti väkisin tuoda lähellekkään huonetta. Aistiko koira saman kuin äitini - näin ainakin itse uskon.

Tällaisenkin käytöksenkin takana voi olla eläimen kohdalla melko normaali selitys. Oletettavasti koira on ollut hyvin vahvasti leimaantunut omistajaansa ja se on voinut kokea omistajansa käytöksen unihalvauskohtauksen aikana hämmentävänä. Se on voinut kokea omistajansa olevan uhattuna ja pyrkinyt puolustamaan tätä vaistotoimintojensa mukaisesti vaikka varsinaista näkyvää uhkaa se ei ole havainnut. Eli vaikka ihminen on voinut tuntea tilanteen rauhallisena, niin koira on voinut mieltää sen hämmentäväksi ja uhkaavaksi itselleen ja omistajalleen. Tästä tapauksesta on sitten voinut jäädä eläimelle negatiivinen muistijälki, joka on sidoksissa tapahtumapaikaan ja täten se ei ole halunnut sinne mennä tai ainakin protestoinut sitä vastaan. Aikaa myöten epämiellyttävä muisto on sitten joko häipynyt omia aikojaan tai eläin on havainnut, että tila ja omistajan käyttäytyminen siellä on taas normaalia.

Tämä nyt vain tuli mieleen ja ei tällainen tapaus olisi mitenkään poikkeuksellinen etologisesti.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Mielenkiintoista luettavaa. Tosiaan suurin osa varmastikin menee unihalvauksen tai muun vastaavan piikkiin, mutta esimerkiksi laredon tarina oli kyllä mielenkiintoinen. Mistä lie nuo yläkerran askeleet ja muut johtuvatkaan.

Itselle ei ole tainnut koskaan tapahtua mitään eriskummallista. Ainakaan ei tule äkkiseltään mieleen edes unihalvausta. Tylsää.
 

Doaner

Jäsen
Suosikkijoukkue
Arizona Coyotes, Shane Doan
Tällaisenkin käytöksenkin takana voi olla eläimen kohdalla melko normaali selitys. Oletettavasti koira on ollut hyvin vahvasti leimaantunut omistajaansa ja se on voinut kokea omistajansa käytöksen unihalvauskohtauksen aikana hämmentävänä --

Järkevästi kun ajattelee, niin luultavasti juuri näin on tapahtunut. Ainakin minulle selitys on tarpeeksi kattava, sillä en vain jotenkin jaksa uskoa yliluonnolliseen.
 

Arnold

Jäsen
Suosikkijoukkue
SM2013
Yliluonnolliset jutut ovat aina kiehtoneet itseäni suunnattomasti. Kummitukset osana kokonaisuutta toki.
Taitaa mielessä olla jollain tavalla "halu uskoa" näihin, sillä en muuten varmasti jaksaisi seurata juttuja niin paljoa. Paljon materiaalia on tullut luettua ja katsottua ja usein sitä suu auki jää ihmettelemään.

Sama vika meikäläisellä. Rajatietoa on haalittu kirjastosta aikoinaan melkoisesti ja nuo asiat kiehtovat.

Omakohtaisia kokemuksia en varsinaisesti osaa selittää. Mitä nyt isomummoni kuollessa hänen entisen kotinsa makuuhuoneessa tuntui aina siltä, etten ollut huoneessa yksin. Tosin en koskaan myös uskaltanut katsoa olkani yli, sen verran kananlihalle aina veti.

Isäni elossa ollessaan oli puhetta, että kumpi sitten enemmin kuolee, tulisi rajan takaa tuomaan terveisiä jossain muodossa. Viime vuonna isäni kuoli suureksi surukseni, mutta ainakaan vielä hän ei ole "vierailemassa" käynyt. Pari kertaa unessani, mutta muuten ei ole "merkkejä" näkynyt.

Kuinka moni on kuullut Pomarkun kummituksesta. Kuuleman mukaan useampi, erityisesti Niinisalossa armeijan leivissä ollut on nähnyt Porin ja Kankaanpään välissä olevan Pomarkun kohdalla naispuoleisen aaveen. Tämä leidi on tienvarressa ja tulee auton takapenkille, mutta vähän ajan päästä hän katoaa kyydistä. Ilmeisesti tämän on kokenut useampikin, ja erityisesti miespuoleinen kuski, joka on ollut yksinään liikkeellä. Kellään kokemuksia tästä?
 

Cmprs

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, HIFK
Ihmetyttää muuten monien tapausten kohdalla - esim. vaikka näissä keskellä yötä jonkun hahmon näkemisissä - etteivät ihmiset ole useinkaan olleet halukkaita ottamaan selvää, mikä kummittelun takana on. Vaikka ihan Alamummon tyyliin lampun päälle laittaminen olisi todenäköisesti selvittänyt monet tapaukset (= unihalvaus, jossa kädessä ollut jälki saatettu tehdä vaikka alitajuisesti ihan itse). Toki jos niin olisi "uhreiksi joutuneet" tehneet, tässä ketjussa olisi huomattavasti vähemmän luettavaa...

Sellainen en uskaltanut katsoa -reaktio nimittäin tuo mieleen, että tilanteen kokija ikään kuin jo valmiiksi uskoo taustalla olevan jonkin kummituksen, eikä siitä sitten näkökantaa enää kovin helposti muuksi vaihdetakaan. Tottakai sitä saattaa joskus säikähtää, mutta kyllähän selvää pitää aina ottaa!

Laredon tapaus on kyllä mielenkiintoinen, kun kokijoita on kuitenkin monia. Joku naapurin penska siellä on kuitenkin ravannut, ja mennyt komeroon piiloon?
 

Carlos

Jäsen
Kuinka moni on kuullut Pomarkun kummituksesta. Kuuleman mukaan useampi, erityisesti Niinisalossa armeijan leivissä ollut on nähnyt Porin ja Kankaanpään välissä olevan Pomarkun kohdalla naispuoleisen aaveen. Tämä leidi on tienvarressa ja tulee auton takapenkille, mutta vähän ajan päästä hän katoaa kyydistä. Ilmeisesti tämän on kokenut useampikin, ja erityisesti miespuoleinen kuski, joka on ollut yksinään liikkeellä. Kellään kokemuksia tästä?

Juu, tämän on kokenut erittäin moni ihminen, paikka ja automalli vaan vaihtelee tilanteen mukaan. Samoja tarinoita on muuten kerrottu jo siitä asti kun matkat kuljettiin hevoskärryillä/reellä. Kunnes joku tulee kertomaan minulle tästä tapauksesta omakohtaiseen kokemukseen perustuen, pidän sitä vain uudestaan kerrottuna satuna.
 

KumiAnkka

Jäsen
Mielenkiintoista, ja hieman jopa jännittävääkin luettavaa, näin iltahämärässä nämä tarinat.

Itsellenikin tullut pari omituista tapahtumaa eteen matkan varrella, mutta omituisin, ja mieleenpainuvin tapaus sattui joskus 90-luvun alkupuolella:

Oltiin kesäiltana (15-v. kolleina) käymässä kaverin mökillä, jossa oli porukkaa viettämässä iltaa "kosteissa merkeissä". Kulkupeleinä meillä oli fillarit, syystä että jos vaikka itsekin sattuu ottamaan pari olutta.

No ei tullut otettua kuin yksi olut, ja ajateltiin kaverin kanssa lähteä ajelemaan kotiin päin. Matkaa oli n. 7km. Kilometrin verran mökkitietä, sitten valtatietä viitisen kilometriä, ja kylän läpi vielä kotiin.

Mökkitie-osuus meni vielä aivan niin kuin pitikin, mutta kun päästiin valtatielle, alkoivat omituisuudet. Yö oli jotenkin normaalia pimeämpi vuodenaikaan nähden, sitten alkoi kuulumaan liikenteen ääniä. Ei mitään valtatie-liikenteen, vaan ikään kuin oltaisiin oltu jossain suurkaupungin hälinässä. Kuulosti kuin autoja olisi kulkenut joka puolella. Jossain kaukana edessä näkyi myös vastaantulevien autojen valoja.

Muuten ok, mutta nämä autot eivät koskaan tulleet meitä vastaan. Eikä tällä matkalla ollut yhtään isompaa risteystä, minne nämä vastaantulijat olisivat voineet kääntyä.

Kaikki tämä "liikenteen" melu ja valoshow loppuivat sitten yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, ja huomattiin kaverin kanssa, että ollaankin jo kotikylän kohdalla.

Vedettiin fillarit parkkiin, ja molemmat ihmeteltiin ääneen, että mitä helvettiä tuolla äsken tapahtui?

No kaikista hulluin asia paljastui vasta tässä vaiheessa, kun katsoin kelloa. Oltiin käytetty matkaan aikaa n. 5 minuuttia! Siinä vaiheessa alkoi tulla kylmiä väreitä oikein kunnolla.

Molemmat oltiin selvinpäin, ja kotiin päin lähdettäessä vielä tokaisin että: "kello on 10 yli puolen yön". Tämän vahvisti vielä mökille jäänyt kaverikin.

En tiedä mitä tuossa matkalla oikein tapahtui, mutta oli kyllä semmoinen retki, jonka muistan takuuvarmasti koko loppuelämän.
 

cottonmouth

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo & Philadelphia Flyers
Kiinnostava ketjuhan tämä vaikka moneen asiaan löytyykin varmasti luonnollinen selitys. Hyvä esimerkki tällaisesta vähän tieteen ja uskomusten rajamaille sijoittuvasta ilmiöstä, jota ainakin itse olisin kiinnostunut havainnoimaan, ovat Paasselän meteroriittikraaterin luona havaitut valopallot eli Paasselän pirut. Meteorikraaterit kiinnostavat jo vähän koulutuksenkin pohjalta ja Paasselän kraaterin magneettiset häiriöt tekisivät paikasta erityisen mielenkiintoisen vierelukohteen. Ilmiö itsessään on ollut tiedossa alueella satoja vuosia ja vastaavia ilmiöitä tunnetaan ympäri maailmaa ja aiheuttajiksi on epäilty muun muassa virvatulta, maavaloa, pohjasta purkautuvaa metaania sekä pietsosähköistä ilmiötä, kuten wikipedia meitä valistaa.

Tämä video ilmiöstä on mielenkiintoinen, mutta en lähtisi vielä sen perusteella lopullisia johtopäätöksiä vetämään. Kuitenkin todella kiinnostava ilmiö ja varmasti tapaus, joka juuri esimerkiksi 1800-luvulla on mielletty yliluonnolliseksi ilmiöksi. Kenelläkään kokemuksi vastaavista järvivaloista? Itse olen suolla nähnyt kerran pimeällä oletettavan metaanikaasun aiheuttaman leimahduksen, mutta tuollaisia liikkuvia valopalloja en todellakaan.

Edit: ja Doanerille vilpittömät pahoittelut, jos katkaisin uskon yliluonnolliseen.

Edit 2: Tässä muuten iltalukemista ketjun aiheeseen liittyen eli Heikki Tikkalan 1993 julkaisema kirja suomalaisista kummittelutapauksista: Olevaisen yöpuoli : Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia pdf-muodossa. Itse tuon olen joskus lukenut ja ihan mielenkiintoista tavaraa vaikka ei niihin sinällään uskoisikaan.

Edit 3: Korkki kiinni Cosmo...
 
Viimeksi muokattu:

Cosmo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JB & KG
BÖÖ!

No ei hätää, kikkareet takaisin peppuun, minä se täällä vain lakana ylläni! (Ja ainoastaan se lakana.)
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös