Kummittelu

[Merovingi]

Tähän kummittelu-keskusteluun ja siihen onko se todellista, on hyvä lisätä se että kyllä niissä kummittelupaikoissa nyt jotain erikoista täytyy olla. Miten muuten voi selittää sen, miten monet ihmiset kokevat samoja ilmiöitä/tunteita kyseisissä paikoissa? Kysessä ei tarvitse olla edes mitään yliluonnollista vaan joku syy.

Näiden kohdalla mietin aina Inarin Karvaselän kämppää. Kyseessä on kait pahamaineisin kummittelupaikka koko Lapissa. Alkuperäinen kämppä paloi sodassa, mutta poromiehet polttivat tilalle rakennetun kämpän joskus 50-luvulla pois. Ei kuulemma voinut nukkua, kun kummitteli niin perkeleesti. Tilalle rakennettiin taas uusi ja kummittelu jatkui, mutta nyt kämppää ei enää siellä ole. Siirrettiin Saariselälle päiväkämpäksi.

Karvaselän kohdalla asiassa on vaan outoa tuo, miten poromiehet itse sen polttivat, vaikka kyseessä oli käyttökelpoinen kämppä keskellä korpea. Eli jotain erikoista siellä kyllä on, jos noin voimakkaisiin toimiin ollaan valmiita.

 

[Roger Moore]

Tähän kummittelu-keskusteluun ja siihen onko se todellista, on hyvä lisätä se että kyllä niissä kummittelupaikoissa nyt jotain erikoista täytyy olla. Miten muuten voi selittää sen, miten monet ihmiset kokevat samoja ilmiöitä/tunteita kyseisissä paikoissa? Kysessä ei tarvitse olla edes mitään yliluonnollista vaan joku syy.

Voihan se olla vaikka ihan puhtaasti joku alitajuntainen syy. Menet paikkaan jota tarpeeksi on mainostettu jonkinlaiseksi kummitustaloksi ja moni pystyy "vahvistamaan" näitä tarinoita, niin kyllä se mieleen tarttuu vaikka miten yrittäisit järkiperusteisesti ajatella että ei siellä mitään ole. Varmaan sama jonkun Loch Nessin hirviön kohdalla, se on päätetty aikanaan että kyllä siellä joku brontosaurus uiskentelee ja kun tätä vielä entisestään lietsotaan ihan yleisesti kaikessa Loch Nessiin liittyvässä, niin aikasi kun järvelle tuijotat niin varmasti alitajuntasi sieltä löytää "jotain" silmiesi eteen mikä on sitten havainto tuosta hirviöstä.

 

[Valapatto]

Voihan se olla vaikka ihan puhtaasti joku alitajuntainen syy. Menet paikkaan jota tarpeeksi on mainostettu jonkinlaiseksi kummitustaloksi ja moni pystyy "vahvistamaan" näitä tarinoita, niin kyllä se mieleen tarttuu vaikka miten yrittäisit järkiperusteisesti ajatella että ei siellä mitään ole. Varmaan sama jonkun Loch Nessin hirviön kohdalla, se on päätetty aikanaan että kyllä siellä joku brontosaurus uiskentelee ja kun tätä vielä entisestään lietsotaan ihan yleisesti kaikessa Loch Nessiin liittyvässä, niin aikasi kun järvelle tuijotat niin varmasti alitajuntasi sieltä löytää "jotain" silmiesi eteen mikä on sitten havainto tuosta hirviöstä.

Niinhän se on. Pelkäähän moni ihminen esim. kävellessään pimeällä hautausmaalla, vaikka kai tuo nyt oikeasti on tosi turvallinen paikka.

Mulla on sukulaisilla mökki, jossa kuulemma kummittelee. Sitä on puhunut useampikin sukulainen ja ajan mittaan heidän kokemuksensa ja näkemyksensä oudoista tapahtumista ovat kääntyneet yhteneväisiksi. Itsekin olen siellä lukemattomia öitä ja päiviä miettinyt, mutta mitään yliluonnollista en ole koskaan kokenut. En tosin missään muuallakaan.

 

[Lynyrd]

Kerrompa itsekkin tarinan joka on jäänyt mietityttämään.

Tämä sattui syksyllä muutama vuosi sitten, kun oltiin serkun kans menty metsälle serkun isän suvun maille aikalailla keskelle korpea. Lähettiin poikkeuksellisesti jo perjantaina kohteeseen tarkoituksena yöpyä serkun isän kotipaikan pihassa olevassa saunakammarissa. Samassa pihassa sijaitsee serkun isän kotitalo, ko sauna ja serkun sedän perheelleen rakentamat kaksi nukkuma-aittaa. Kotitalo taitaa toimia näinä päivinä lähinnä ruuanlaitto ja oleskelupaikkana, eikä siellä varmaan kukaan sen kummemmin asustele tai yövy. Sitten asiaan, oltiin ilta saunottu tehty safkaa, saunakammarissa sijaitsevalla hellalla ja isuttu iltaa muutaman olusen voimin. Serkku paineli nukkumaan aikaisemmin ja minä menin istuskelemaan saunan kuistille tarkoituksena naukkailla muutama oluita ja nautiskella hiljaisuudesta. Yhtäkkiä kuulin aivan selvästi, kun joku aukaisi talon oven ja meni sisälle. Kuten sanoin niin oli aivan hiljaista joten se oven avaus ääni kuului ihan selvästi (vanha ovi natisee ja nitisee kun sitä aukoo). Ihmettelin että kuka helvetti tähän aikaan illasta tulee talolle ja toisekseen jos se oli joku tuttu niin miksi ei tullut käymään saunalla kun näki varmaan auton talon edessä ja sen että saunalla oli porukkaa. Ja toisekseen miten en ollut nähnyt tai kuullut mitään muuta kun sen oven aukaisun. Vähän aikaa asiaa puntaroidessa uteliaisuus vei voiton ja oli pakko kävellä talolle katsomaan että mitä siellä oikein tapahtui. Ekana kokeilin luonnollisesti ulko-ovea joka oli lukossa, sitten kiersin talon takapuolelle missä oli muistini mukaan tuvan ikkunat. Valaisin taskulampulla ikkunasta sisälle, mutta en nähnyt mitään kummallista. Kuulostelin vähän aikaa vielä talon nurkalla mutta ei mitään täyti hiljaisuus. Menin takaisin saunalle ja join olut tölkin loppun ja painelin nukkumaan. Jossain vaiheessa yötä heräsin ja serkku katsoo saunakammarin ikkunasta talolle päin. Kysäsin varovasti että mitä sinä touhuat? Serkku vaan tuijottaa ikkunasta ja sanoo että talon ikkunasta näkyy kynttilän valo (tässä vaiheessa serkku ei siis tiennyt mitään siitä ovenavaus jutusta). Kömmin itsekkin makuupussista ikkunaan, ja totta näkyi ihan selvään kynttilän valo talon ikkunasta. Päätettiin yhdessä tuumin että vittu tämä on selvitettävä ja kerroin samalla serkulle mitä illalla oli tapahtunut. Eikun vaatteet päälle serkku otti vielä haulikon mukaan ja uudelleen talolle. Vähän matkaa kun oltiin kävelty valo ikkunasta hävisi ihan yht äkkiä. Ja taas mentiin kuikkimaan ikkunoista, eikä mitään poikkeavaa. Alkoi olla jo sen verran aikaista eikä oikein enää nukuttanutkaan niin alettiin laittamaan aamupalaa ja pohtimaan mitä helvettiä oikein tapahtu. Päivällä serkku kertoi isälleen sekä sedälleen mitä oli tapahtunut. Setänsä oli tulossa metälle itsekkin seuraavalla viikolla ja aikoi käydä kahtomassa talon sisällä onko siellä mitään erikoista tapahtunut, meillä siis ei ollut avaimia siihen taloon.

Seuraavalla viikolla setänsä oli soittanut serkulle ja sanonut että kaikki oli talolla kunnossa, eikä mitään jälkiä ollut että siellä olisi joku käynyt sitten sen jälkeen kun oli itse viimeksi joku kuukausi sitten siellä käynyt. Mystistä oli kuitenkin se että kun serkku kävi itse talossa isänsä kanssa parin viikon päästä löytyi melkein loppuun palanut kynttilä pöydältä juuri sen ikkunan läheltä mistä se valo nähtiin.
Ei hajuakaan mitä sillon tapahtui kaikkihan voi olla mielikuvitusta, sattumaa ja kaikkea siltä väliltä, mutta jotenkin vähä kummalta se sillon yöllä tuntui.

Kerron vielä toisen tarinan myöhemmässä jaksossa kun kerkeen. Nyt muksun kans saunomaan.

 

[Fancy Jasper]

Selitämättömiä tapahtumia on näköjään sattunut muillekin. Itse en usko kummituksiin kovin helpolla, en edes omin silmin nähtynä.

Kävi niin, että kerrattain olin yhdellä hevostilalla viikonloppua viettämässä ja samalla puuhastelin monenlaista, kun isäntäväki oli reissussa. Mitään aiempaa kummitushistoriaa tilalla ei tietääkseni ole. Hevostilalla oli saunamökki, jossa saunoin yöllä ystäväni kanssa. Hänellä on ollut lapsuudestaan asti kyky nähdä jotain energia-auroja. Vaikea sanoa, kuinka todellisia ne ovat. Pitäisi nähdä ne hänen silmillään. No, joka tapauksessa aurojen avulla hän tulkitsee ympärillä olevia ihmisiä.

No mutta, saunamökillä tapahtui seuraavaa. Ensiksi putosi järeästi ruuvattu verhotanko alas. Yritettiin selvittää miten ihmeessä se oli mahdollista, kun mitään aistihavainnoitiin perustuvaa voimaa ei kohdistunut vehoihin. Ruuvien reiät eivät olleet mitenkään väljät, päinvastoin pyöröhirteen ruuvatut ruuvit olivat irronneet hirrestä, ikäänkuin jokin valtava voima olisi repäisseet irti seinästä. Pieniä hirren säleitä löytyi lattialle pudonneen verhon päältä. Ei kertakaikkiaan keksitty järjellistä selitystä. Kuulostaa hullulta mutta "energia-ystäväni" väitti nähneensä mustahkon "varjon", joka ulkoapäin tuli vauhdilla sisään mökkiin oven raosta ja meni verhojen suuntaan.

Siinä sitten ihmeteltiin tapahtunutta. Oltiin saunakökin tuvan puolella ja meni ehkä puoli tuntia, niin ovenpielessä roikkuva takki lennähti taaksepäin 1 - 1,5 metrin päähän ja ovi lennähti auki. Kaikki kävi niin yllättävän nopeasti.

Ei se ollut pelottavaa tai ahdistavaa. Ja mä en tuntenut ilmapiirissä mitään outoa. Näin vaan ihan selvästi ne mystiset tapahtumat.

 

[ISH]

Tuossa ehkä kuukausi sitten tapahtui seuraavaa. Olin imuroimassa keittiössä talomme ylimmässä kerroksessa. Yhtäkkiä imurin tehot putoaa minimiin ja käännyn katsomaan että tyttökö se leikkii imurilla. Samalla tunsin ns. kylmiä väreitä, joita älysin ihmetellä samantien. Tyttö ei kuitenkaan ollut imurin kimpussa vaan kaksi kerrosta alempana takkahuoneessa katsomassa Pikku Kakkosta.

En muista kokeneeni 40 elinvuoteni aikana mitään kummittelua tai yliluonnollista, mutta tämä oli omituista. Imuri on Electrolux Ultrasilencer Green ja tuo tehonsäädin on kuitenkin sen verran jäykkä ja manuaalinen että se ei missään tapauksessa voi liikkua itsestään tai jonkun vian takia. Nyt se kuitenkin oli liikkunut täysteholta minimitehoon.

 

[Roger Moore]

@Carlos taisikin mainita tuossa aikaisemmin, että ei yletä mitenkään raapimaan itseään sieltä. Mielenkiintoinen tarina kaikkinensa ja joku näissä aina kiehtoo.

Lapaluiden väliin kertoi raapimista tulleen, eikai tuo nyt ihan mahdotonta ole siihen raapia? Toki ihmiset on erilaisia ei siinä, mutta mielellään haluaisin saada vastauksen myös nimimerkki @Carlos :n toimesta itseltään.

 

[Prof. Puck]

En muista olenko jo aiemmin kirjoittanut tätä... Ei tosin liity kummitteluun, vaan ennustajaan, mutta hemmetin outo juttu joka tapauksessa. Olimme kaverin kanssa Pohjois-Intiassa meille täysin ennestään tuntemattomassa paikassa. Nettiyhteyksiä tms nykyajan juttuja ei mailla halmeilla. Tapahtuneestakin jo pari vuosikymmentä, joten siihen aikaan internettiä ei muutenkaan ollut samalla laajuudella käytössä.

Ihan hetken mielijohteesta kaverini suostui tällaisen ennustajan/parantajan koekaniiniksi uteliaisuuttaan ja varmasti myös puoliksi vitsinä.. Tämä ennustaja kysyi (muistaakseni) ainoastaan tarkan syntymäajan ja saattoi kysyä jotain muuta vastaavaa (ei kuitenkaan mitään muuta specifiä, ei edes edes mistä maasta olemme, sen muistan). Sitten tämä ennustaja täräytti aikalailla pommina ja varsinkin kaverilleni järkytyksenä, että kaverillani on kuollut nuori sisko x-päivänä ja x-ikäisenä(en enää muista tarkkaa aikaa tai ikää). Ennustaja jatkoi, että kaverin pitää tehdä "sovinto" tämän tapahtuneen kanssa, sillä se kalvaa hänen hyvinvointiaan ja että hänen "henkinen hyvinvointi" ei ole balanssissa tämän vuoksi. Kaveri valahti kalpeaksi kuin lakana ja selitti jälkeenpäin minulle (näin ja kuulin kaiken ihan omin silmin ja korvin), että hyvin harva ihminen ylipäätään tietää hänen nuorena kuolleesta siskostaan (minä en sitä todellakaan tiennyt, vaikka aika läheisiä ystäviä olimmekin..).

Jälkikäteen kyllä mietitytti aika tavalla, miten hemmetissä tätämä ennustaja-ukko pystyi tuollaisen kanin hatustaan vetämään ja varsinkin tuolla tarkkuudella? Kävimme kyllä läpi kaikenlaisia skenaarioita (oliko esimerkiksi hotellin respan alkanut kaivamaan tietoja kaveristani osana "suurta huijausta", mutta pidimme tuota mahdollisuutta lähinnä teoreettisena, sillä olimme tulleet kaupunkiin ja kirjautuneet hotelliin sisään vain hetkeä aikaisemmin, paikka täysin ennestään tuntematon ja kävelimme kadulla satunnaisesti ilman sen kummempaa suuntaa tai päämäärää. Lisäksi tuo, että 90-luvun puolivälissä tuollaisten tietojen kaivaminen netistä oli kyllä aikalailla mahdotonta, varsinkin keskellä Pohjois-Intian maaseutua ja tuossa ajassa.

Kaverini oli täysin vakuuttunut, että nyt tuli todistettua jotain sellaista mitä nykyisellä ymmärryksellä ei pysty selittämään. Itse mietin lähinnä mahdollisuutta, että tuollaisilla ennustajilla (parhaimmilla) on psykologinen silmä ja ihmistuntemus kehittynyt sille tasolle, että pystyvät lukemaan ihmisestä, heidän eleistään ja non-verbaalisesta viestinnästään sekä toki mitä tulee sanallisesti ilmaistua tahallisesti tai tahattomasti paljon enemmän kuin normi-pulliainen. Silti emme voineet käsittää, miten tuo ennustaja tiesi tarkalleen päivämäärän ja iän, milloin kaverin sisko oli kuollut? Tapaus jää varmasti mysteeriksi enkä tätä hevin uskoisi itsekään, ellen itse olisi ollut tapahtunutta todistamassa. Todella päräyttävä kokemus joka tapauksessa!

 

[Carlos]

Lapaluiden väliin kertoi raapimista tulleen, eikai tuo nyt ihan mahdotonta ole siihen raapia? Toki ihmiset on erilaisia ei siinä, mutta mielellään haluaisin saada vastauksen myös nimimerkki @Carlos :n toimesta itseltään.

No juu varmaan löytyy ihmisiä jotka pystyvät raapimaan itseään koko matkan yhdellä liikkeellä niskasta persreikään - minä en ole yksi niistä. Ja haluaisin myöskin lisätä tähän että minulla ei ollut etukäteen mitään käsitystä ko. hotellista, muuta kuin että se olisi lyhyehkön matkan päässä toimistolta, ja oli moderni bisneshotelli. Eli ei edes mikään vanha rakennus, sijaitsee vaan vanhassa kaupungissa.

Ja edelleen oma pointtini on se että tunnistan kyllä milloin herään unesta, ja sotken sen tosielämän kanssa. Esim. viime viikolla heräsin aamulla kotona omituiseen piippaavaan ääneen. Kysyin vaimolta että "..is that the neighbours?" Ja vaimo on siis ihan supisuomalainen. Noh, äänelle löytyi täysin luonnollinen selitys (ulkona peruuttava kuorma-auto), sen sijaan vaimo ei saanut tyydyttävää vastausta siihen että kenen vieressä oikein luulin nukkuvani. Mutta tässä oli siis kyseessä suora jatkumo unen ja tosielämän sotkeutumisesta toisiinsa, jonka tunnistaa välittömästi.

Sen sijaan nämä kaksi tapausta Ranskassa olivat täysin erilaisia mihinkään uniheräämisiin verrattuna, koska niissä nukuin ihan tyytyväisenä keskellä yötä, kunnes havahdun johonkin epänormaaliin sieltä tosielämän puolelta, mikä ei edes yhdistynyt mihinkään uneen. Se selänraaputin-juttu meni siis niin että nukuin mahallani leveän sängyn toisessa reunassa, kädet edessä/tyynyn ympäristössä, minulla oli selkä paljaana kallellaan sinne reunan puolelle, peitto vain alaruumiin päällä. Eli noin teoriassa jos joku seisoisi siinä sängyn vieressä ja haluaisi huomiotani, niin selkää koskettaminen olisi se luontevin tapa. Tosin ne kynnet ei kyllä tuntuneet yhtään kutsuvilta. Ja lisään vielä että ne kynnet liikkuivat edelleen selkää pitkin kun silmäni olivat jo sepposen selällään. Eli en niele sitä uni/kuvitelma teoriaa. Jos joku sen sijaan pystyy tarjoamaan teoreettisen selityksen miten ihmisen hermosäikeet voivat saada aikaan moisen tuntemuksen ilman ulkopuolista vaikutusta (tai vaikka kylmän tai vedon vaikutuksesta), niin olen valmis ottamaan sen mahdollisuuden huomioon.

Ja se toinen tyynyn-nykimisjuttu oli vähemmän dramaattinen, siinä nukuin sängyn vastakkaisella laidalla (eri huoneessakin) taas mahallaan, poski tyynyn päällä, kun herään johonkin epämääräiseen äksöniin, ja tajuan että sitä tyynyä kiskotaan siitä naamani alta pois. Vähän silleen nyks-nyks-nyks kuin joku pienehkö lapsi voisi tehdä jos haluaa keljuilla tai herättää aikuisia. Tässäkin sama juttu, ilmiö jatkui kun olin jo hereillä, ja loppui vasta kun hyppäsin pystyyn. Tässä tapauksessa en keksi teoreettista selitystä edes ihmisen hermoradoista, koska kineettinen energia kohdistui siis siihen tyynyyn eikä minun ihooni.

Noh, mahtui samaan reissuun muutakin "ehkä" hämärää, kuten tumman varjon liikkumista pimeässä huoneessa tai jotain kolistelua, mutta nämä ovat niin epämääräisiä juttuja että saattaa hyvin olla mielikuvitusta tai muuten vaan harhanäkyjä, ja ääniä naapurihuoneesta. Eli ei niistä sen enempää.

 

[BigRedCat]

Tähän kummittelu-keskusteluun ja siihen onko se todellista, on hyvä lisätä se että kyllä niissä kummittelupaikoissa nyt jotain erikoista täytyy olla. Miten muuten voi selittää sen, miten monet ihmiset kokevat samoja ilmiöitä/tunteita kyseisissä paikoissa? Kysessä ei tarvitse olla edes mitään yliluonnollista vaan joku syy.

Tästä jo yllä olikin puhetta, mutta yksi ja varmaan tärkein selitys on tuo maine. Kun menet yöksi "taloon, jossa kummittelee", koet kaikkien rasahdusten ja tuulen huminan potentiaalisesti todistavan tästä kummittelusta. Lisäksi kun aivot ovat virittyneet havaitsemaan jotain, ne todennäköisesti jonkin hahmon löytävät. Tämä lienee tuttu kokemus monelle intin yövartioista, joissa ainakin aluksi yksi jos toinenkin pusikko näytti siltä, että "joku tuolla seisoo".

Karvaselän kohdalla asiassa on vaan outoa tuo, miten poromiehet itse sen polttivat, vaikka kyseessä oli käyttökelpoinen kämppä keskellä korpea. Eli jotain erikoista siellä kyllä on, jos noin voimakkaisiin toimiin ollaan valmiita.

En sanoisi, että keskiajan noitaroviot todistavat noitien olemassaolosta sen enempää kuin tämäkään keissi kummittelun puolesta. Taisi olla vielä tällä vuosituhannella kun Romaniassa kaivettiin ruumiita ylös ja iskettiin puutappia sydämeen, koska oltiin vakuuttuneita vampyyrien olemassaolosta. A village still in thrall to Dracula | World news | The Guardian

Myös ihmiset ovat suorittaneet joukkoitsemurhia päästäkseen johonkin kuvitteelliseen avaruusalukseen tai Siriukseen. Vähän kyseenalaiselta tuntuisi pitää näitä tekoja todisteina ko. kuvitelmien todenperäisyydestä.

 

[Carlos]

Myös ihmiset ovat suorittaneet joukkoitsemurhia päästäkseen johonkin kuvitteelliseen avaruusalukseen tai Siriukseen.

Mielestäni erittäin onnistunut aiheeseen liittyvä elokuva: The Invitation (2015 film) - Wikipedia

Tarjoaa todellisia vattöfak-hetkiä katsojalle, eikä liity mitenkään mihinkään yliluonnolliseen. Itse löysin sattumalta Netflixistä joku aika sitten ja katsoin kun ei ollut parempaa tekemistä.

Vielä ketjun aiheeseen liittyen, lapsuudessani faijalla oli serkkunsa kanssa yhteinen kesämökki, jossa vietettiin paljon aikaa. Kyseessä oli keskellä korpea oleva vanha maatila, useampi hehtaari maata, päärakennus, navetta, aitta, latoja pari, sauna, ja niin edelleen. Legendan mukaan paikassa kummitteli, oli kummitellut jo tilan rakentajan aikaan (joskus 1800-luvulla). Ja olihan se tosi selkäpiitä karmiva mesta, olisi helppo kuvitella siellä vaikka mitä. En kokenut siellä koskaan mitään yliluonnollista, mutta pienenä kuriositeettinä emme olleet siellä koskaan yötä. Viikonloppunakin tultiin aina yöksi kotiin. En tiedä sitten miksi, en ole jälkikäteen kysellyt.

Löysin muuten ko. paikan interwebistä, ja otin screenshotin. Täyttänee määritelmän "keskellä ei mitään". Lapsuudessani ympärillä oli sentään viljeltyjä peltoja, nyt näyttää olevan kauttaaltaan umpeenkasvanut. Joka tarkoittanee sitä että on nykyään ihan v-un pelottava ja ahdistava paikka, ihan kummitusten kanssa ja ilmankin. Tuskin on näin ollen muutenkaan paljoa remontoitu.

 

[Yläpesä]

Lähtökohtaisesti kaikki sellaiset kummittelukokemukset, jotka tapahtuvat unen aikana, uneen vaivuttaessa tai välittömästi unesta havahtumisen yhteydessä käsitellään unihäiriötiloina. Ei auta, vaikka kuinka itse kokee satavarmasti tietävänsä mikä on todellisuutta ja mikä unimaailmaa. Kun se erottelu ei tuossa tilassa ole mahdollista. Dissosiatiivisilta harhoilta ne kuulostavat ja käynti lekurilla voisi olla paikallaan (viattomimmillaan stressiä, vakavimmillaan ikävää neurologista/psykiatrista taustaa).

Miksi ne kummitukset eivät muuten koskaan nosta sitä ihmistä ilmaan, kirjoita kynällä viestiä tmv selkeästi tulkittavaa vaan aina pudotellaan verhotankoja, narisutetaan saranoita tai varjoillaan näkökentän reunamilla?

 

[Carlos]

Dissosiatiivisilta harhoilta ne kuulostavat ja käynti lekurilla voisi olla paikallaan (viattomimmillaan stressiä, vakavimmillaan ikävää neurologista/psykiatrista taustaa).

Edelleen, koko elämän aikana, tasan kaksi kertaa tapahtunut, molemmat kerrat tasan samassa paikassa, mutta välissä joitain kuukausia. Ja eri hotelleja tulee koluttua läpi kymmeniä joka vuosi. Työni on erittäin mieto stressitasoltaan, ja muutenkin käsittääkseni olen ihan suht järjissäni.

Ja mitä näihin mainitsemiisi dissosiatiivisiin harhoihin tulee:

"Dissosiaatiohäiriöt ovat muistin, orientaation, minätietoisuuden ja aistimusten psykogeenisia vääristymiä. Ne ovat yleensä äkillisiä ja tilapäisiä mutta joskus hyvinkin dramaattisia. Ne ovat yleisempiä nuoruusiässä, ja niille altistavat voimakkaat traumaattiset kokemukset. Kysymyksessä onkin tilanne, jossa elämää suojeleva sopeutumismekanismi ottaa ylivallan. Dissosiaatiohäiriöstä kärsivä voi olla pahoin hämmentynyt, ja hänen on useimmiten vaikea kuvata tilaansa."

Sori ei tämä sinun nojatuolidiagnoosi nyt oikein osu maaliinsa. Tai sitten tuo määritelmä on ihan metsässä. Tai sitten sinä olet ihan metsässä. Veikkaan oikeastaan jälkimmäistä.

Miksi ne kummitukset eivät muuten koskaan nosta sitä ihmistä ilmaan, kirjoita kynällä viestiä tmv selkeästi tulkittavaa vaan aina pudotellaan verhotankoja, narisutetaan saranoita tai varjoillaan näkökentän reunamilla?

Siitä vaan ottamaan selvää, ehkä tähän on joku syy. Ja miten usein sinä itse nostelet muita ihmisiä ilmaan tai kirjoittelet kynällä viestejä random-vastaantulijoille? Ja mitäs jos minä sanoisin että "kummitus nosti minut ilmaan, ja jätti käsinkirjoitetun lapun missä kertoo tuntemuksiaan" - uskoisitko? Entä jos näyttäisin sen lapun? Et taitaisi uskoa sittenkään. Haluaisitko ehkä valokuvan tilanteesta *tirsk*?

 

[Roger Moore]

No juu varmaan löytyy ihmisiä jotka pystyvät raapimaan itseään koko matkan yhdellä liikkeellä niskasta persreikään - minä en ole yksi niistä.

Joo eikä tällä nyt ollut mitään merkitystä, taas kirjoitit pitkän viestin mutta et vastannut alkuperäiseen kysymykseeni:

Jäikö sinulle niitä raapimisjälkiä selkään vai ei?

 

[Carlos]

Joo eikä tällä nyt ollut mitään merkitystä, taas kirjoitit pitkän viestin mutta et vastannut alkuperäiseen kysymykseeni:

Jäikö sinulle niitä raapimisjälkiä selkään vai ei?

Juu jäi, punaiset jäljet. Ja kuten sanoin kirvelivät seuraavan päivän. Otin muistaakseni kuvankin silloin peilin kautta, mutta ei harmainta hajuakaan minne se on haudattuna.

 

[Mr.Fox]

Ensimmäisen kerran heräsin siihen kun kynnet raapivat paljasta selkääni, yksi käsi, viisi sormea. Hyppäsin pystyyn kirjaimellisesti, valot päälle, ja huusin jotain tyyliin että suksi **ttuun. Loppuyö meni valvoessa, valot päällä. Kynnynjäljet kirvelivät selässä koko seuraavan päivän.

Se selänraaputin-juttu meni siis niin että nukuin mahallani leveän sängyn toisessa reunassa, kädet edessä/tyynyn ympäristössä, minulla oli selkä paljaana kallellaan sinne reunan puolelle, peitto vain alaruumiin päällä. Eli noin teoriassa jos joku seisoisi siinä sängyn vieressä ja haluaisi huomiotani, niin selkää koskettaminen olisi se luontevin tapa. Tosin ne kynnet ei kyllä tuntuneet yhtään kutsuvilta. Ja lisään vielä että ne kynnet liikkuivat edelleen selkää pitkin kun silmäni olivat jo sepposen selällään. Eli en niele sitä uni/kuvitelma teoriaa. Jos joku sen sijaan pystyy tarjoamaan teoreettisen selityksen miten ihmisen hermosäikeet voivat saada aikaan moisen tuntemuksen ilman ulkopuolista vaikutusta (tai vaikka kylmän tai vedon vaikutuksesta), niin olen valmis ottamaan sen mahdollisuuden huomioon.

Mulle tuli välittömästi kokemustasi lukiessani kohtuullisen (?) luonnollinen teoria mieleen:

Voisiko olla, että sängyssä/liinavaatteissa olisi ollut luteita/muita mönkiäisiä tai huoneeseen olisi päässyt jotain lentäviä hyönteisiä? Kenties nämä erittivät jotain eritettä? Kenties kärpäsillä oli raajoissaan vaikkapa koiranpaskaa, joka sitten kulkeutui niiden mukana paljaalle selällesi? Nukkuessasi et ole tajunnut, kun nämä ovat tepsutelleet hikistä selkääsi pitkin. Olet havahtunut vasta siihen, kun hiki on kuivunut ja joku äkillinen ilmavirta on saanut tämän eritteen reagoimaan ihosi kanssa. Ilmavirta on voinut aiheutua ilmastoinnista, tuulenvireestä (avoin ikkuna) tai vaikkapa pienemmästäkin nukkuma-asennon muutoksesta. Havahtuessasi olet voinut vieläkin "tuntea" ötököiden kulkureitin "liikkuvan". Loppuyön/seuraavan päivän kirvely ja fyysiset jäljet olisivat olleet vain ihosi luonnollinen allerginen reaktio?

 

[Pottakameli]

Tähän kummittelu-keskusteluun ja siihen onko se todellista, on hyvä lisätä se että kyllä niissä kummittelupaikoissa nyt jotain erikoista täytyy olla. Miten muuten voi selittää sen, miten monet ihmiset kokevat samoja ilmiöitä/tunteita kyseisissä paikoissa? Kysessä ei tarvitse olla edes mitään yliluonnollista vaan joku syy.

Kaikki paikat joissa olen kokenut jotain outoa ovat olleet aivan arkisia paikkoja ja ennalta-arvaamattomia tilanteita. Eli ei ole pystynyt virittäytymään mihinkään tunnelmaan, vaan ne ovat vain tapahtuneet. En muista kirjoitinko muinoin tänne oudosta puheesta jota kuulimme exäni vanhempien luona.
Emme saaneet ilmeisesti kumpikaan unta, kun havahduimme yhtä aikaa siihen että alakerasta kuuluu miehen ja naisen epäselvää puhetta. Kyseessä oli selvästi keskustelu, vaikka sanoista ei ssanoista ei saanut selvää. Alakerrassa nukkui hänen nuori kehitysvamainen veljensä, mutta kaikki muut olivat yläkerrassa. Hiivimme rappusia alaspäin kakat housussa ja puhe voimistui, mutta siitä ei saanut selvää. Muistaakseni tämä velikin reagoi jotenkin näihin ylimääräisiin ääniin eli heräsi ainakin niihin. Kun pääsimme tarpeeksi alas rappuja puhe lakkasi kuin seinään...siis kesken kaiken hiljentymättä ensin.

Tilanne ei oollut ollenkaan pelotta, vaan enemmänkin ärsyttävä ja unta häiritsevä.

Loppuyönä ei kuulunut enää mitään ja aamulla mietittiin olisiko tämä veli voinut laittaa radion päälle tai jotain, mutta ei se kuulostanut radiolta eikä yöllä ehkä tulisi sellaista ohjelmaa edes. Joskus myöhemmin hänen äitinsä kertoi että sama tapahtui taas, eikä se ollut radio yms.

Kokemusta on siitäkin kun esimerksi kuohuava koski kuulostaa ajoittain puheelta, mutta tuo ei ollut samanlainen tilanne, koska oli ihan hiljaista muuten.

 

[Temptation]

Itellä kävi aika hassu keissi muutama kuukausi sitten, jolle tosin löytyy todennäkösempiäkin selityksiä kuin kummittelu mutta anyways, laitetaan muiden joukkoon:

Olin menossa nukkumaan ja makailin jo sängyssä odottaen tyttöystävää joka vielä puuhasteli jotain keittiön pöydän ääressä. Makkarista on ovi olkkari/keittiöön, mutta keittiön pieni pöytä jää hieman katveeseen enkä omalta paikaltani sängyssä näe sinne. Pöytä on kiinni tukipylväässä ja pylväästä tulee pieni mutta helvetin kirkas lamppu pöytää valaisemaan. Se valo myös heijastuu tosi tehokkaasti oven kautta makkariin valaisten puolet huoneesta lattiasta kattoon.

Noh, makailin kattoa tuijottaen ja jubailin jotain mimmille. Lamppu sijaitsee sen verran ylhäällä, ettei pöydässä istuessaan saa sen eteen laitettua mitään niin, että se näkyisi makkarissa. Nyt kuitenkin siihen eteen tuli jotain koska heijastuva valo heikkeni selvästi. Kysyin sit naureskellen että jotain krokojako sä koitat tehdä, ei onnistunu koska peitit koko valon. Mimmi ei ymmärtäny mistä puhun joten toistin sanomani - ei vieläkään mennyt perille. Sanoin sit suoraan että laitoit valon eteen jotain koska se himmeni. No tämä ei ymmärtäny vieläkään vaan kysyi mitä horisen. Tässä kohtaa hypähdin ylös katsomaan mitä se puuhailee ja hän olikin eri puolella kuin luulin eikä edes pöydän ääressä. Samalla katoin lamppua eikä siinä mitään kärpäsiä sun muita ollut, myös heijastus palautui normaaliksi.

Kieltämättä hieman hämmennyin, koska en oikein saanut jälkeenpäin rekunstruoitua samanlaiata himmennystä itse. Eli tavallaan valon eteen tuli jokin läpinäkyvä, mutta sen verran himmentävä että eron huomasi valkoisessa katossa.

Joku lentävä elukkahan se varmaan oli, mutta anyways.

 

[Vanhapuuma]

En tiedä onko tämä ollut jo täällä, mutta Vantaan kaupunginmuseolla, eli vanhalla Tikkurilan juna-asemalla, lautanen liikkuu (ilman ihmisavustusta). Perimätiedon mukaan kyseisessä rakennuksessa kummittelee.

Instagram (linkki vie Vantaan kaupunginmuseon Instagram-tilille)

Minä en pahemmin kummitteluun usko, mutta tiedän tuosta tapauksesta sen verran, että tuolloin ei ollut mitään ulkopuolista tärinää (astianpesukone, junarata toki vieressä mutta se ei kuulemma rakennusta tärisytä jne.). Mielessä kävi, josko tuossa olisi karjalanpiirakkaa lämmitettäessä lautasen alle jäänyt kosteutta, jolloin lautanen liikkuu joskus hassusti liukkaalla pöydällä, mutta tuota ei ollut lämmitetty vielä. Pöydän kallistuksesta en sitten tiedä.

Joka tapauksessa: niin se vaan liikkuu, lähes kuin Ville Siren.

 

[Yläpesä]

Juuri nyt tulee Neloselta tiukkaa ohjelmaa Paranormal investigation groupista Valkeakoskelta. Veljekset selvittävät ghostboxilla kaikki kummittelut ja ovat selvittäneet laitteillaan satoja yliluonnollisia tapauksia. Saisi varmaan Carloskin raapimiseensa lopullisen selvyyden. Samassa jaksossa myös hesalainen arkielämän supersankari Laserskater kertoo supersankariudestaan.

 

[adolf]

Kaverini oli täysin vakuuttunut, että nyt tuli todistettua jotain sellaista mitä nykyisellä ymmärryksellä ei pysty selittämään. Itse mietin lähinnä mahdollisuutta, että tuollaisilla ennustajilla (parhaimmilla) on psykologinen silmä ja ihmistuntemus kehittynyt sille tasolle, että pystyvät lukemaan ihmisestä, heidän eleistään ja non-verbaalisesta viestinnästään sekä toki mitä tulee sanallisesti ilmaistua tahallisesti tai tahattomasti paljon enemmän kuin normi-pulliainen. Silti emme voineet käsittää, miten tuo ennustaja tiesi tarkalleen päivämäärän ja iän, milloin kaverin sisko oli kuollut? Tapaus jää varmasti mysteeriksi enkä tätä hevin uskoisi itsekään, ellen itse olisi ollut tapahtunutta todistamassa. Todella päräyttävä kokemus joka tapauksessa!

Hitto kun en nyt muista ihan tarkalleen että milläs nämä ihan miljoonia jossain uskonlahkoissa tienanneet "papit" huijasi ihmisiä. Niillä oli muistaakseni jonkunlainen korvanappi korvassa, mihin jossain kulisseissa ollut avustaja suputteli infoa ihmisistä. Siis juuri tuommoisia ihan spesifejä tietoja joita ei mitenkään voi arvaamalla saada osumaan. Siellä se kiersi yleisössä ja samalla tavalla onki ihmisistä tämmöisiä "heitä kalvavia asioita". Olikohan se niin että tuo avustaja kun vaan tiesi nimen, niin se sitten jotenkin onki niitä ihmisten tietoja tai sitten sillä oli jo etukäteen ne tiedossa.

 

[Remy Martin]

Hitto kun en nyt muista ihan tarkalleen että milläs nämä ihan miljoonia jossain uskonlahkoissa tienanneet "papit" huijasi ihmisiä. Niillä oli muistaakseni jonkunlainen korvanappi korvassa, mihin jossain kulisseissa ollut avustaja suputteli infoa ihmisistä. Siis juuri tuommoisia ihan spesifejä tietoja joita ei mitenkään voi arvaamalla saada osumaan. Siellä se kiersi yleisössä ja samalla tavalla onki ihmisistä tämmöisiä "heitä kalvavia asioita". Olikohan se niin että tuo avustaja kun vaan tiesi nimen, niin se sitten jotenkin onki niitä ihmisten tietoja tai sitten sillä oli jo etukäteen ne tiedossa.

Kyse oli Randin paljastamasta amerikkalaispastorista.

Pastori kun kuuli nimen niin hän tiesi vaivan, tiesi kotikaupungin ja jopa ehkä lapsien nimet. Tämä perustui siihen että jokainen tilaisuuteen osallistuva täytti osallistumislapun, jossa kysyttiin kaikki tällaiset mieltä painavat asiat. Kun pastori puhutteli ihmisiä niin hän luonnollisesti kysyi ensin nimeä, nimen saatuaan alkoin yhteydenotto yläkertaan, samalla pastorin vaimo kävi osallistujakortteja läpi, kun osallistujakorteista löytyi oikea henkilö, pastorikin sai yhteyden yläketaan auki. Sitten vaimo antoi jumalan radiotaajuudella tietoja haastateltavasta henkilöstä pastorin korvanappiin, helppoa kuin heinänteko.

Randiltahan meni aika pitkään tässä paljastuksessa. Ilmeisesti Randin palkaama yksityisetsivä kävi vaan järjestelmällisesti radiotaajuuksia läpi kunnes löysi oikean.

Hauska yksityiskohta on myös että paljastumisen jälkeen pastori piti muutaman vuoden taukoa ja jatkoi lähes yhtä suurella menestyksellä kuin ennenkin. Vaan nyt kaikki tiesi hänet huijariksi, mutta ihmiset oli kuitenkin sitä mieltä että hän on kuitenkin lähellä jumalaa. Mäkin itken.

 

[Prof. Puck]

Hitto kun en nyt muista ihan tarkalleen että milläs nämä ihan miljoonia jossain uskonlahkoissa tienanneet "papit" huijasi ihmisiä. Niillä oli muistaakseni jonkunlainen korvanappi korvassa, mihin jossain kulisseissa ollut avustaja suputteli infoa ihmisistä. Siis juuri tuommoisia ihan spesifejä tietoja joita ei mitenkään voi arvaamalla saada osumaan. Siellä se kiersi yleisössä ja samalla tavalla onki ihmisistä tämmöisiä "heitä kalvavia asioita". Olikohan se niin että tuo avustaja kun vaan tiesi nimen, niin se sitten jotenkin onki niitä ihmisten tietoja tai sitten sillä oli jo etukäteen ne tiedossa.

Juuri jotain tuollaista " suurta huijausta" itsekin epäilimme todistavamme. Eli, että hotellin respa esimerkiksi juonessa mukana ja olisi onnistunut jotenkin kaivamaan internetistä sellaisia tietoja, joita tämä kaverini piti sellaisena ettei niillä ole muihin mahdollisuutta päästä käsiksi. Nyt täytyy kuitenkin muistaa, että puhutaan 90-luvun Pohjois-Intian (Intialaisittain) pienestä kaupungista, jossa varmaan muutama (juurikin tuossa hotellissa) nettiyhteys oli, mutta kukin tahollaan voi kuvitella millainen se nettiyhteys oli ja mitä tuohon aikaan netin välityksellä ylipäätään pystyi kaivamaan esille. Samoin se, että olimme kirjautuneet sisään hotelliin ilman ennakkovarausta vajaata max tunti aikaisemmin En oikein tiedä mitä tilanteessa koin, siis muuta kuin hämmästystä. En ainakaan mitään yliluonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Joka tapauksessa jos/kun oli huijausyritys, niin helvetin taitavasti toteutettu muutaman dollarin vuoksi.

Opiskelukaverini oli vuosituhannen vaihteessa aikamoinen tietokone-velho ja erittäin pätevä koti-hakkeri ja hän käytännössä tiesi deittaamistaan naisista aivan liian paljon jo ennen ensitreffien alkamista. Muutaman kerran aiheutti kuulemma hiukan noloja tilanteita, kun oli mennyt mainitsemaan jotain deittinsä harrastuksista/mielenkiinnonkohteista ennenkuin neiti oli tätä ehtinyt edes kertoa. Olin jo silloin sitä mieltä, että aika creepya meininkiä.

 

[Le Banner]

Samoin se, että olimme kirjautuneet sisään hotelliin ilman ennakkovarausta vajaata max tunti aikaisemmin En oikein tiedä mitä tilanteessa koin, siis muuta kuin hämmästystä. En ainakaan mitään yliluonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Joka tapauksessa jos/kun oli huijausyritys, niin helvetin taitavasti toteutettu muutaman dollarin vuoksi.

.

Kyllähän tuo kieltämättä on vähän yliluonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta samanlaisia tapauksia varmaan tuhansia ja jollain nuo on selitettävä, tai yritettävä ainakin selittää ja ymmärtää. Itse ketjun aiheeseen, niin entisessä asunnossani alkoi äänet heti ensimmäisenä yönä ja ihan rehellisesti sanottuna hiukan pulssi nousi kun aivan selkeästi "joku" nousi rappuja ylös, jolloin kysyin kovalla äänellä kuka siellä on? äänet loppui hetkeksi ja muutaman minuutin kuluttua taas sama narina ja askeleet. Ryntäsin rappuihin ja huusin että nyt paukkuu päähän ja lujaa, mutta yllätys, ei ketään. Erilaiset äänet ja kylmät ilmavirrat yms pikku häiriöt olivat sitten tuttuja 14 vuotta ja niihin tottui, eikä sen ihmeemmin asia edes häirinnyt, tosin itse olin oravanpyörässä silloin öisinkin ja vaimokkeeni laittoi joskus viestin keskellä yötä, että saatanallinen pauke kellarissa ja joku taas hiipii yläkerrassa. Monta kertaa olen miettinyt, että olisi kiva tavata talon nykyinen omistaja ja kysyä että mites teillä siellä menee:)

 

[Prof. Puck]

Onneksi en ole itse mitään tuollaisia @Le Banner kuvailemia juttuja kokenut. Saattaisi valahtaa pari pökälettä housuihin, oli se totta tai ei. Se on kyllä mielenkiintoista, että lähes jokaisessa kulttuurissa - ja uskonnosta riippumatta - tunnutaan uskovan enemmän tai vähemmän kummituksiin.