Stigu: Eurokossu, kelpaako panokseksi ? Mä sanon, että HIFK on tänä keväänä välierissä ja siitä pidemmälle en otakaan kantaa. Sinä sanot, että HIFK ei selviä välierävaiheeseen. Näillä mennään! Ja Kyösti Majava on joutunut antamaan tilaa nuorelle lupaukselle Jan Lundellille, jolle on sorvattu 19+1v diili. HIFK on profiloitunut etsimään kaikkien aikojen kivointa kakkosmaalivahtia ja uskoo, että juuri tämä mystinen pelipaikka toimii avaimena muuhun menestykseen. Olen kuullut, että Minardi tulee haastamaan Ferrarin ensi kaudella sillä, että heidän autonsa vasemman takapyörän kiinnityspultin rihla on parempi kuin Ferrarilla! Lisäksi rihla tunnetaan tunnollisena ahkeroijana ja reiluna kaverina.
Pennanen tuli aivan puun takaa mulle. Arvelin Sopan tulevan kehiin. Merkitseekö tämä sitä, että Sakari "Sakke" Lindfors väistyy valmennusportaasta? Entä Kai Rautio? Kukaan ei huomaa, jos hän jää sittenkin HIFK:hon. Kyllähän se niin menee, että kukaan ei koskaan kelpaa HIFK-faneille, mutta annetaan Petulle & co:lle mahdollisuus? Niin demari en ole, että vaadin heillekin kolmen kauden mittaista projektia, jonka aikana pystytään hokemaan: "työ on vielä kesken" ja ensimmäinen kausi kuitataan lisäksi: "nämä eivät ole HÄNEN hankkimiaan/haluamiaan pelaajia". Jos Petu seuraa HIFK-fanien ajatusmaailmaa, hän voi nyt jo relata ja siirtää katseensa kevääseen -13. Ensimmäisellä kaudellahan hän on todellakin juuri tullut ja saanut käsiinsä joukkueen, jossa on paljon "edareita". Ei, kyllä minä uskon, että iso organisaatio pystyy korjaamaan kurssin nopeammin kuin pieni organisaatio ja on aika koomista väittää muuta. Newsflash: kaukalossa eivät kohtaa luistimet jalassa Organisaatio 1 vs. Organisaatio 2. Siellä on edelleenkin ne parikymmentä pelaajaa + koutsit ja kun he ovat hyviä duunissaan, joukkue menestyy. Vaikka organisaatiossa tapeltaisiin verissäpäin. Itse asiassa kaikissa lätkäorganisaatioissa tapellaan, juonitellaan ja isketään puukkoa selkään 24/7 -pohjalta. HIFK on tässä kontekstissa vain yksi monista. Vaikka meillä luullaan, että Nordis on saatanan pesäpaikka ja muut organisaatiot ovat paratiiseja. Jääkiekko on simppeli peli: tee 3, päästä korkeintaan 2 ja kiristä tahtia playoffeissa. Pyri hankkimaan liigan ehdotonta huippua oleva valmennus + mv + pakisto + 1-sentteri ja olet jo neljän sakissa. Tasokkaat senat myös ykkösen takana, niin olet jo about finaalissa. Ei se tämän kummempaa ole ja tuloksia Petulta & co:lta saadaan vasta ensi syksystä lähtien. Otetaanpa huomioon, että HIFK-organisaatiokin menestyi 97-99 ja johdossa olivat Frank & Kife! Paras todiste siitä, että kaukalossa nämä kuitenkin loppujen lopuksi ratkotaan.
filmirulla: Tavallaan ymmärrän logiikkasi. Mutta kovaa pelaaminen pysyykin taatusti poissa, jos jo etukäteen asemoidaan ilman sen kummempaa perustetta, että "sillä ei pärjää". Miksi ei pärjää? Kausilla 97-99 pärjättiin ja se kovuus oli ainutlaatuinen POIKKEAMA muusta liigasta. Sen jälkeen on lähes systemaattisesti VÄLTELTY kovaa pelaamista, koska sillä ei pärjää. Ja kas kummaa, HIFK ei ole myöskään menestynyt tänä aikana! Poikkeuksena sekä kovaa pelaamisessa että menestyksessä oli Sheddenin kausi. Sanon siis ihan evidenssin perusteella, että HIFK ei varmastikaan pärjää, jos se menee lammasmaisesti muun liigan muottiin uskomalla, että kovuudella ei voi pärjätä. Todisteeksi tarjoan SM-liigan kullan ja hopean 97-99 -kausilta, jolloin pelattiin kovaa ja joukkue oli lisäksi hyvä. Kausina 00-10 on yritetty änkeytyä liigan muottiin ja tulos: nada, nothing, zero. Joten olisiko ihan älytön idea yrittää joskus samaa kuin 97-99? Hankitaan hyvä joukkue ja pistetään se pelaamaan kovaa. Tuomarit oppivat pian. Kevään -98 pleijareissa tuomarit söivät jo HIFK:n kädestä, kun pelityylistä pidettiin tiukasti kiinni runkosarjassa. Jossain tulee raja vastaan, kun joukkue vaan jatkaa omalla tyylillään. Jäähyjen sataminen pienenee, kukaan ei halua, että yksi joukkue pelaa 60 minsaa vajaalla.
Kovuushan siis olisi tässä kuviossa, kuten se oli 97-99, eräs niistä kulmakivistä, joille menestys rakennettiin ja menestykseen tarvitaan myös tasokas joukkue. En siis hae tutinaatötinää, vaan menestystä niillä keinoin, joilla se on edellisen kerrankin saavutettu. Samanlaista sukkasillaan hiihtoa liiga oli silloinkin ja HIFK toi tarinaan virkistävän poikkeuksen. Pärjääkö paremmin yrittämällä sulautua isoon massaan vai poikkeamalla siitä? Kumpi on kannattavampi sijoitus: high risk/high reward Jarkko Ruutu vai low risk / low reward Kai Rautio? Nimet toimivat symboleina joukkueen kulloisellekin habitukselle.
