ultrar: Funtsi samaa jota itse tein lokakuussa. Silloin meikäläisestä rupesi näyttämään siltä, että KJ & HIFK -liitto ei toimi eikä tule toimimaan. Oli syy sitten pelaajissa, Kojossa tai hallivakseissa. Niinpä nostin silloin esille sen, että kannattaisiko nyt, kun on vielä aikaa molemmille säilyttää kasvonsa, hyvä ottaa järki käteen ja todeta, että tästä ei tule mitään? Nyt pohdit itsekin jo sitä vaihtoehtoa, että jos ei vielä marraskuussakaan toimi, niin sitten pihalle. Olen itse ikävä kyllä melko varma 58 ottelun jälkeen, että ei tule toimimaan marraskuussakaan, vaikka Hank Pikkarainen kuinka lähteekin. Sanoin lokakuussa, että en tuijota sarjasijoitusta, mutta haluaisin nähdä positiivisia signaaleja, joista yksi on "HIFK-tyyli". Koska en nähnyt niitä silloin riittävästi, tuntui siltä, että joku on mennyt pieleen. Kaikki kemiat eivät vaan aina kohtaa. Pelkästään se, että tässä on mietittävä vaihtoehtoa (ihan realistisesti) "jos loka-marraskuussakaan ei näytä hyvältä", puhuisi kyllä järkiratkaisun puolesta. Miksi pitkittää vääjäämätöntä? Odotettavissa on ensi syksynä / joulutaukona kauhea mekkala, jos KJ laitetaan ulos ja tilalle otetaan Mr. Nobody, jonka siihen hätään saa. Silloin ne, jotka nyt haluavat kynsin hampain pitää kiinni Kojosta, ovat ensimmäisenä mankumassa, että mitä helvettiä, eikö HIFK ole ollenkaan kartoittanut valmentajamarkkinoita...?
Olen ihmeissäni seurannut minkälaista rakettitiedettä tästä asiasta ollaan HIFK-osiossa tekemässä. Tilannehan on hyvin yksinkertainen: on olemassa jääkiekko-organisaatio, joka alisuorittaa kaudesta toiseen. Tämä organisaatio pyrkii parantamaan tulostaan etsimällä itselleen tasokasta valmennusta ja hyviä pelaajia. Tähän mennessä kaikki on ok. Mutta sitten kun organisaatio palkkaa todella isolla riskillä ison nimen ja kausi menee kuten aina ennenkin, taustajoukot rupeavatkin vaatimaan, että hei, pidetään kiinni nykyisistä asemista! Ei tehdä muutoksia, ne eivät ole kivoja! Samalla vikistään, että 1-3 pelaajaa 25:stä on ehkä ollut ikäviä ihmisiä ja uskotaan sinisilmäisesti, että kaikissa muissa jääkiekkkojoukkueissa ympäri Suomen on pelkästään oikeita atleetteja ja hienoja ihmisiä sekä loistava ryhmähenki. Meidän ongelmista suurin siis onkin se muutaman pelurin joukko. Vaihdetaan ne ja annetaan nimenomaan tämän sijalle 10. päätyneen valmentajan jatkaa, koska hän on joskus aiemmin voittanut jotain. Voi hyvä luoja sentään. Siis ostetaan kallis Mersu, joka osoittautuu runsaasti vikoja sisältäväksi, mutta pidetään se siitä huolimatta, koska se oli niin kallis ja teoriassa hyvä. Toyota Yaris olisi vastaavassa tilanteessa lähtenyt vaihtoon, koska siinä on liikaa vikoja.
Se, että tänne adoptoidaan pelaajien lisäksi nyt myös valmentajia, kertoo siitä, että ensinnäkään kukaan ei tosiaankaan pelaa omalla fyrkallaan. Kannattaa aina luottaa ensivaikutelmaan. En tiedä ketään ifk-fania, joka ei olisi livenä manannut KJ:n kädettömyyttä TPS-sarjassa. Mutta moni on pari yötä nukuttuaan tullut siihen jälkikäteiseen tulokseen, että kyllä se KJ oli kuitenkin ihan ookoo ja tämä on kuulkaa kaikki Kuhdan ja Hank Pikkaraisen syytä. Ikävät mädät omenat! Hah. Kausien 97-99 HIFK:t olivat kaikkea muuta kuin sopuisia ompelukerhoja, jonkalainen tänne nyt näköjään halutaan. Siellä oli isoja egoja sekä valmennus- että pelaajapuolella ja läheskään aina elämä ei ollut ruusuilla tanssimista. Moni Jan Calounia läheltä seurannut tietääkin, että miehen huikeilla tehoilla oli kääntöpuolensakin. Mutta siitä viis. Pääasia, että on helvetisti enemmän plussaa kuin miinusta. Tarkemmin ajatellen tämän kauden joukkue oli ehkä itse asiassa liikaa -paradoksaalista kyllä- nimenomaan KJ:n näköinen! Meillä ei ollut selkeästi roolitettuja kentällisiä ja meillä oli helvetisti tasalaatuista vakaata materiaalia moneen kentälliseen. Isoja persoonia meillä ei ollut ollenkaan. Piku poikkesi ompeluseurakaavasta 2 kertaa, ensin Espoossa ja sitten Jyväskylässä. Mikä oli reaktio? Hirveä itku ja piipitys. Outoa, sillä kausien 97-99 HIFK:ssa Piku olisi ollut täysin pyhäkoulupoika. Jengistä puuttui röyhkeys ja särmät. Brennan lähetettiin ulos ja yhtenä esimerkkinä aiempien kausien vittumainen taklauskone & tehomies Pesonen mankeloitiin värittömäksi 3-kentän työmyyräksi. Meillähän oli saatana koko jengi täynnä hackereita. Se tuntuu olevan KJ:n ihannetyyppi: paljon työtä, mutta vähällä riskillä, että ei tule jäähyjä tai muuta ikävää. Jalat jalat...No, Turussahan se on oppinsa todellakin ammentanut. Tämän kauden HIFK oli KJ:n ihanteen mukaisesti 90-luvun TPS:n aivan paska kopio.
Ihanne-ifk:ssani on särmikäs ja pelaajansa näpeissä pitävä koutsi. Esimerkiksi Shedden. Sitten siinä on 3-5 taidoiltaan ylivertaista ja kenties vastineeksi hieman tuittupäistä pelaajaa, jotka poikkeavat harmaata massaa -kaavasta. Alemmista kentällisistä tingitään, niihin ei olisikaan tarkoitus saada kuin tukijoukkoja näille liidereille. Kyseessä olisi siis peilikuva KJ:n tasalaatuisesta (ilman vittuilua, laatua on) jengistä. Tässä pelaajatyyppiä, joiden varaan sitten laskettaisiin kaikki sen tiukan koutsin ohella: Jere, Marek, Murphy, Caloun, Leino, Tony...Näistä pitää maksaa enemmän, mutta se ei pelaa, joka pelkää. Juuri tästä oli kysymys 97-99 HIFK:ssa: oli särmää ja agitaattoreita ja oli myös kiltit rivimiehet. Nyt haettiin liigan särmättömin valmentaja, jolle pyrittiin kokoamaan joukkueellinen matiasloppeja ja jussipesosia. Ehkä juuri siksi tiukoissa paikoissa kukaan ei noussut, kun joukkueella ei ollut selkeää tähtikategoriaa, vaan demarimaista kaikki pelaa -meininkiä? Kyllä Marek ja Jere tiesivät ilman eri ohjeistustakin, että heidän tämä pitää hoitaa kuitenkin. HIFK tarvitsee Rokkaa, ei Lammiota.