En kyllä ihan ymmärrä tätä logistiikkaa. Tämän päivän SM-liigassa maine on katoavaista, ja edellisen kauden meriiteillä ei voi hirveän pitkälle ratsastaa. Sen ovat todistaneet mm. Jyp ja TPS etunenässä, ja jopa tietyllä tavalla HPK, Kärpät ja Kalpa. Noissa jengeissä on varmasti pohjatyö kunnossa, mutta se yksin ei riitä mihinkään. Sen takia, sinun pitäisi mielestäni antaa Matikaiselle se sama aika minkä annoit Nokalle: Kolme vuotta. Tuo olisi mielestäni reilua.
Mikäs logistiikassa on vikana? Ei tavarat tule perille ;)?
Ymmärrän, että kirjoitukseni/mielipiteeni aiheuttaa ristiriitaisia fiiliksiä. Ja ristiriitaisiahan ne ovatkin. Lähtökohtaisesti en anna yhdellekään valmentajalle kolmea vuotta aikaa. Kyllä minäkin odotin ja oletin, että IFK saavuttaa parempia tuloksia ja nopeammin kuin mitä on nyt on saatu.
Lähden jokaiseen kauteen sinisilmäisen typeränä tavoitteena mestaruus. Ja koska olen hieman yksinkertainen, kuvittelin, että jo Jalosen ekan kauden jengillä olisi pitänyt pystyä parempaan. Tosin tässäkin odotuksessa oli käytetty pohjana "joukkuetta paperilla". Oli suhteellisen nimekkäitä pelaajia SM-Liigan mittapuulla, hankittu uusi ykkösveskari ikiluuseri-Lunkan tilalle, saatu Mestarivalmentaja Suomen Oulusta jne. Itse oli tuolloin valmis antamaan aikaa Jaloselle, koska ymmärsin, että nimekkäiden pelaajien ohella hän sai käsiinsä myös kourallisen paskaa. Myös koko muu seuraorganisaatio oli kokenut suuren muutoksen. Näistä lieventävistä asianhaaroista huolimatta, en todellakaan odottanut, että IFK olisi lähtenyt sääleistä lauluun. Vitutti aikansa, mutta olen päässyt siitä yli. Tapanani ei ole jäädä menneeseen makaamaan, enkä jaksa itkeä kaatunutta maitoa kovinkaan pitkään.
Seuraavalle, eli viime kaudelle, Jaloselle kasattiin jo parempi joukkue. Oli pistepörssin voittaja-Hirsoa, Haataja tuli ja Mikke. Oli myös Norosen Mika, siirtorajalla tuli Kuhta, Ross Lupaschukkin käväisi jne. Nyt mennään päätyyn asti, uskottiin. Minäkin uskoin. Katsomossa oli kliffaa ja joukkue pelasi viihdyttävää kiekkoa. Myös kotona Nordiksella, toisin kuin ekana vuonna, jolloin kotipelit oli kuraa, mutta vieraissa kulki. Mutta jokin siitäkin joukkueesta puuttui. Ainakin jos vertaa tämän kauden jengiin. Jalonenkaan ei ollut pleijareissa parhaimmillaan, vaan pasmathan silläkin sekosi. Menestyspakko oli hurja ja sitä joukkue ei osannut käsitellä. Ainakaan niin, että olisi näkynyt kentällä. Joukkue ei tiukassa paikassa pystynyt pelaamaan systeemien mukaisesti, vaan pieniltä osin monikin lipsui. Siitä se sitten lähti. Tiukat pelit hävittiin järjestäen Kerholle. Kakka tuli housuun.
Se, miksi jaksoin uskoa Jaloseen, johtuu siitä, että jokaisena hänen kautenaan joukkue on mennyt myös pelillisesti eteenpäin. Runko pysyi hyvin kasassa ja joukkueeseen saatiin Ville, Juuso ja luultavasti kaikki yllättänyt Mikko Kousa. Viime kausi vituttaa varmasti vieläkin pelaajia. Uskon, että joukkueen kanssa homma on purettu ihan pieniksi atomeiksi, viesti on jokaiselle mennyt viimeistään tähän kauteen lähdettäessä perille, että melkein ei riitä. Nyt on kaikilla ollut viimeinen mahdollisuus näyttää, onko heistä mihinkään. Villen tulo, auktoriteetti ja sitoutuminen on ollut oiva esimerkki siitä, miten pienistä, mutta kuitenkin äärimmäisen suurista asioista on kysymys. Ja nyt se kantaa hedelmää.
Voisi verrata tilanteeseen, missä viimeisillä rahoilla on ostettu Casino-arpa ja tullut päävoitto. Jee, kivasti fyrkkaa, kaikki tuhlataan turhuuksiin. Rotsit auki, naapurit ja kaikki tutut näkee, että nyt on Corolla vaihdettu Audiin ja sanottiinpa sitä duunistakin itsensä irti, kun rahahan tunnetusti tulee rahan luokse. Mitään sen suurempaa Master Plania ei ole, mutta mennään nyt päivä kerrallaan ja nautitaan rahojen tuomasta huumasta. Sen sijaan, että ollaan kasvettu ympäristössä, missä fyrkkaa on, mutta se ei ratkaise loppupeleissä elämän suuntaa. Se mahdollistaa asioita ja tekee monta asiaa elämässä helpommaksi, juu, mutta ei se onnea tuo. Pitää itse miettiä, mitkä on ne asiat, mitä haluaa elämässään saavuttaa. Kunnianhimo jotain asiaa kohtaan on se, mikä ratkaisee. Se voi myös olla joku kokemus, joka saa silmät avautumaan.
Kun olet itse omassa ja kaverin paskassa vellonut riittävän pitkään, aukeaa ne silmät usein vähän typerämmältäkin. Ne kaikista typerimmät jäävät sinne paskaan makaamaan edelleenkin. Ne joko löytävät sen jutun tai sitten eivät löydä. Kliffaa on se, että jonossa on jätkiä tulossa sisään, jotka ehkä tämän jutun ovat löytäneet. Joukkuelajeissa kaiken a ja o on se, että ollaan joukkue, isolla J:llä. Jokainen ymmärtää ja hyväksyy sen, että kaikilla on joukkueessa joku rooli. Esim. Töykkälä ja Järvinen ovat harvinaisen hyviä ja selkeitä esimerkkejä tällaisista pelaajista. Runkosarjassa istuttiin katsomossa sekä loukkaantumisten takia että siksi, ettei yksinkertaisesti mahduttu kokoonpanoon. Mitä ilmeisimmin päivittäinen tekeminen on ollut kuitenkin niin korkealla tasolla ja itsetunto kovaa luokkaa, että se ei ole jäänyt Jaloselta huomaamatta. Ja katsokaa, miten he nyt pelaavat!
Tuossa joukkueessa moni pelaaja on kasvanut eniten juuri henkisesti. Se näkyy ja kuuluu, kun katsoo jengiä. Jalonen on tuonut tuolle joukkueelle korkean vaatimustason ja oletan, että jätkät ovat nyt nähneet, mitä hyötyä siitä on. Odotan, että he pitävät itse jatkossa yllä samaa vaatimustasoa ja että Petri Matikainen saa heistä joukkueen, joka ymmärtää ammattilaiskiekkoilijan elämästi helvetisti enemmän kuin Kari Jalosen tullessa puikkoihin.
Ymmärrän ja hyväksyn tosiasiat. Uuden valmentajan tullessa taloon, joukkue tulee yleensä muuttumaan ja se vie aikaa, kun koutsi ajaa omia systeemejään sisään. Tällä pohjalla oletan kuitenkin sen vievän huomattavasti vähemmän aikaa kuin Jalosella vei. Nyt ei pitäisi olla enää paskaa tuulettimessa, eikä jokaista pleijarisarjaakaan olla hävitty. Päinvastoin. Joukkue tulee olemaan täynnä voittajia. Osa jatkaa meillä, osa vaihtaa maisemaa. Kukaan ei kuitenkaan jätä Kari Jalosen IFK:ta tyhjin käsin. Petri Matikainen saa toivoakseni joukkueen, joka tajuaa, kuka määrää kaapin paikan. Jalosella meni vuosi pelkästään tämän asian sisäänajossa. Se on sitten Matikaisesta itsestään kiinni, mitä hän saa revittyä joukkueesta irti.
