Testikänni
Ollessani ikähaitarissa 14-16 päätin kokeilla hallituissa laboratorio-olosuhteissa, miltä tuntuu olla kunnolla juovuksissa. Aikaisemmin olin juonut kerralla ehkä muutaman pullon kaljaa, mutta todellisesta kaatokännistä ei voinut puhua. Ajattelin kuitenkin, että parempi kokeilla juopottelua ensin hallitusti, kuin summamutikassa sammua katukivetykselle. Suosittelen muillekin, sen verran antoisaa oli.
Oli siis kesäinen ilta ja olin yksin kotona vanhempieni ollessa mökillä/marjareissulla/tangomarkkinoilla tai jossain vastaavassa. Hallussani oli täysimittainen pullo viskiä ja alkulämmittelyksi muistaakseni pari kolme purkkia keppanaa. Siitä rupesin sitten kaljoista aloittaen kaatamaan paukkuja kurkkutorveen ja aina paukkujen välillä tarkkailin olotilaa ja odotin jonkin aikaa, että minkälaisella viiveellä viina päähän kopsahtaa. Samalla katselin televisiota ja tein havaintoja siitä, miten alkoholi vaikuttaa keskittymiskykyyn, silmien tarkentamiseen yms. Muistiinpanoja en tehnyt, muuten olosuhteet olivat täysin tieteelliset.
Tottakai on selvä että humaltumiseen ei tarvittu viinaa aivan yhtä paljon kuin nykyään: aloin olla todella tuiskeessa jo muutaman paukun jälkeen. Jo keppanapurnukat menivät hieman päähän, oi niitä aikoja. Humalatilan yltyessä havainnointitauot lyhenivät lyhenemistään. Kaadoin uutta paukkua tämän tästä. Vaikka kuinka yritin keskittyä televisiossa pyörineeseen elokuvaan, en kerta kaikkiaan pystynyt. Tekstejä ei kerennyt lukemaan ja muutenkaan ei pystynyt tarkentamaan katsetta kuvaruutuun, saati että olisi tajunnut henkilöiden puheesta mitään. Mutta mitä vitun väliä sillä on? Lisää viinaa!
Viimeinen muistikuva seuraavana päivänä herätessäni oli tilanteesta, jossa konttasin vessaan laattaamaan. Ei puhettakaan, että jalat olisivat kantaneet. Sitten huomasin, että viskipullo ei ollut vajennut edes lähellekään puolta väliä. Krapula oli illalla suoritetusta yrjöämisestä huolimatta pahempi kuin nykyään koskaan. Tiesinpähän ainakin siitä eteenpäin, miltä tuntuu olla humalassa.