Kaikki pudotuspeleihin on kieltämättä aika hurja ehdotus. Toisaalta jos sarja halutaan pitää suljettuna, niin tuo estäisi tyhjennysmyynnit ja ylipäätään "turhat pelit" loppukaudesta häntäpään joukkeilla. Urheilullisuushan itseasiassa lisääntyisi tuolla systeemillä.
Runkosarjan merkitsemättömyys on on ongelma, ja edellä mainittu ehdotelma ei sitä sinällään helpottaisi.
Runkosarjan mielenkiinnon lisäämiseksi haluaisin syksylle yhteisen 16 joukkueen A+B alkusarjan, josta 8 parasta jatkaisi yläjatkosarjassa. Jokaista joukkuetta vastaan pelattaisiin kerran kotona ja kerran vieraissa. Yläjatkosarjan 2 viimeistä ja alajatkosarjan 2 parasta kohtaisivat sääleissä, sen jälkeen normaali playoffs. Alkusarjassa olisi siis 30 peliä, jossa kaikki joukkueet kohtaisivat toisensa sekä kotona että vieraissa. Jatkosarjoissa pelattaisiin jokaista vastaan 2 peliä kotona ja 2 vieraissa. Yhteensä runkosarjassa olisi 58 peliä. Alkusarjan pisteet laskettaisiin molemmissa jatkosarjoissa lopulliseen pistemäärään.
Edellä mainitussa skenaariossa olisi sääliplayoffseissa B-sarjan "kuumilla" jengeillä hyvä mahdollisuus pudottaa A-sarjan "kylmät jengit" pois varsinaisista pudotuspeleistä. Nämä pelit olisivat varmasti paljon mielenkiintoisempia kuin nykyiset säälipelit. Ongelmana voisi olla pelaajien siirtyminen alkusarjan jälkeen B-sarjasta A-sarjaan. Tosin ei se ehkä olisi mikään ongelma?
Niin. Seurojen motivaatiota tuossa systeemissä, jossa kaikki pääsisivät pudotuspeleihin, voitaisiin parantaa porrastamalla niitä palkkioita, joita seuroille tulee runkosarjasijoituksen perusteella. Esim. sijoille 1-4 sijoittuvat saisivat selkeästi isomman palkkion kuin sijoille 5-8 sijoittuneet ja niin edelleen.
Koska liigasta on tullut kasvattajaseura isompiin liigoihin, niin ehkä myös budjettikatto seuroille olisi asetettava pelaajille maksettaviin palkkioihin. Esimerkiksi 4 miljoonaa euroa seura saisi käyttää pelaajille maksettaviin palkkioihin maksimissaan. Tuo summa vedetty hatusta. Sen olisi oltava kuitenkin riittävän pieni. Tällöin korostuisi seuran oma juniorityö ja yhteistyö mestisseurojen kanssa. Kasvattajaliigamme kotimaistuisi ja siitä hyötyisi ehkä suomalainen jääkiekko. Uskoisin, että tuossa systeemissä seuroissa olisi korkeintaan kaksi ulkomaalaista pelaajaa per seura.
Onhan se nähty useasti, että pelkällä rahalla on vaikea sitä mestaruutta voittaa. Esimerkkinä tästä nykyinen KHL -seura Jokerit. Se sai viime vuosinaan, kun liigassa pelasi, harvinaisen vähän mestaruuksia pelaajabudjetteihinsa nähden.
Toisaalta liigan näkyvyyttä olisi parannettava. Yksi keino sille olisi näyttää useammin vapailla kanavilla niitä otteluita - en itse usko, että otteluiden televisiointi vähentää katsojia otteluissa. Se on aivan eri asia katsoa paikan päällä kuin televisiosta. Ei niitä kokemuksena voi edes verrata toisiinsa. Liigan kiinnostavuutta voisi parantaa myös runkosarjaotteluiden vähentäminen ja se voisi jopa tuoda enemmän katsojia otteluihin. Nyt otteluita runkosarjassa on jo niin paljon, että ollaan saavutettu kyllästymisaste ja hallit ovat nykyään liian usein puolityhjinä.
Jos hallit olisivat useammin täynnä, niin uskoakseni se helpottaisi myös sponsoreiden hakemista. Eli mielestäni on aivan väärä tie se, että otteluiden lukumäärää kasvatetaan runkosarjassa. Esimerkiksi paikallispelit Ässät-Lukko ja Tappara-Ilves olisivat paljon mielenkiintoisempia, jos niitä runkosarjassa olisi kutakin vain neljä kappaletta.
Olisi mulla muutakin, mutta tämä oli tällä erää tässä.
Ps. Liigasta tippuminen mahdolliseksi ja karsintasarja takaisin.