Pitäkää hatuistanne kiinni, sillä aion nimittäin viitata Ari-Pekka Selinin aikakauteen. Tässä se nyt tulee, oletteko valmiit? SaiPa oli tuolloin paperilla Liigan köyhin ja paskin. Kaikki tiesivät, että SaiPa oli paperilla Liigan köyhin ja paskin, mutta ennen kaikkea SaiPa itse tiesi olevansa paperilla Liigan köyhin ja paskin. Selin virkkoi Liigan avajaistilaisuudessa jonain vuonna suunnilleen sanatarkasti niin, että "saatana alekorit on koluttu ja paskaahan sieltä taas löytyi, vittu, että vituttaa ja mene sinä pietilän sakke nyt jo vittuun siitä hihittelemästä!!!!!" Tämän jälkeen Selin veti kaikkia turpaan ja lähti kotiinsa syömään paskaa. Oli miten oli, tilanne oli se, että totuus oli pakko kohdata oman joukkueen ja tekemisen laadun kanssa joka päivä, koko ajan. Jos näin ei olisi tehty, ei olisi ollut mitään mihin nojata, paitsi teksti-tv:n sivun 241 alalaita. Kun ykkösketjussa on Carlo Grünn ja ykkösparissa Lipari, niin siinä ei ole silloin aikaa vetää käteen ja olla Runeberg, vaan silloin pitää tehdä töitä perusasioiden eteen kovalla laadulla. Ei taikatemppuja, vaan rehellistä työntekoa.
Nyt SaiPa on siitä mukavassa asemassa, että Liigan taso on heikentynyt samalla kun SaiPan pelaajabudjetti on noussut melkein kaksinkertaiseksi kauheimmista vuosista. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, ettei totuutta ole pakko kohdata joka päivä. Voittoja tulee aivan kamalallakin pelillä sieltä täältä juuri sen verran, että aiemmin SaiPan mestaruudeksikin kutsuttu 10. sija pysyy suunnilleen näpeissä. Kohtaamaton totuus on kuitenkin kolkuttanut joulun jälkeen kahdesti, voimalla.
Tänään nähtiin lähes luovuttanut SaiPa; Tappara ei todellakaan antanut kaikkeaan, vaan rullaili täydellisen virkamiesmäisesti 45%:n teholla SaiPan näennäisen tsempin yli. SaiPan peruspelaaminen oli hidasta, tutisevaa ja ennalta arvattavaa, ja ainoan valopilkun tuotti tyypilliseen tapaan tehopisteistä elantonsa saavan yksilön yksilösuoritus. Pelin kaikki osa-alueet sakkaavat, eikä peruspelaamista ole laitettu kuntoon, tai sitä ei oikeastaan ole. Kukaan ei tiedä SaiPan pelikirjasta juuri mitään tämän kahden ja puolen vuoden jälkeen. SaiPa on tällä hetkellä sen ensimmäisen pienen porsaan kyhäämä olkimaja, jonka tällä kertaa Tappara kävi laiskasti pieraisemassa nurin.
Kymmenen vuotta sitten Liigan ylivoimaisesti köyhin seura SaiPa oli kääntänyt kahdeksan suoran tappion putken uskomattomaksi 16 ottelun sarjaksi, jonka aikana SaiPa jäi pisteittä vain kahdesti. Tämä sai mediassa paljon huomiota, ja ihmeteltiin, kuinka tämä oli edes mahdollista. SaiPa oli saanut palkinnon kovasta työstään, ja esimerkiksi täysin tavallinen lauantaimatsi Tepsiä vastaan 9.1.2010 veti Kisapuiston täyteen. Tämä oli sitä, mitä ihmiset halusivat nähdä, vaikka edelleen kisattiin sijoista ynnämuut. Vuosikymmen alkoi keskellä tuota uskomattoman valoisaa jaksoa, joka oli osa SaiPan nousua pohjamudista. SaiPan vuosikymmen päättyi juuri 1-7 -tappioon Tapparalle nokka tukevasti kohti niitä samoja pohjamutia.
Kenellä SaiPan johdossa on munaa kohdata totuus?