15-20 vuotta sitten olisin todennäköisesti sanonut, että ei kiinnosta juurikaan ja seuraan lähinnä vain olympialaisissa maajoukkueen otteita. Juuri muualla lajiin ei sitten törmännyt edes vahingossakaan.
Vancouverin ja Sotšin olympialaisten välissä oma suhtautuminen kuitenkin alkoi muuttui hiljalleen. Ei varmaan vähiten siksi, että rakastan sekä jääkiekkoa, että tytärtäni. Vaikka hän ei jääkiekkoa pelaakaan, silti tapani katsella maailmaa muuttui pysyvästi hänen synnyttyään. Aloin miettiä hänen mahdollisuuksiaan tässä elämässä. Vaikka Suomi onkin naisille yksi parhaimmista paikoista maailmassa, niin täälläkin on paljon silti vielä kehitettävää. Vaikka tyttäreni ei jääkiekon pelaamisesta olekaan innostunut, niin lajia tiiviisti seuratessa mielenkiinto siirtyi hänen vaikutuksestaan perehtymään paremmin myös naisten jääkiekkoon ja heidän mahdollisuuksiinsa. Sittemmin olen jäänyt koukkuun naisten jääkiekkoon yhä enemmän. Joku saattaa muistaa minut kymmenen vuoden takaa melko aktiivisena NHL:n seuraajana. Tuo seuraamisen suhde on kääntynyt vuosien aikana aivan päinvastaiseksi naisten jääkiekon kanssa. En ole siitä ollenkaan pahoillani, vaikka tottakai NHL:ssä on absoluuttisesti huomattavasti taitavampia pelaajia. Jääkiekon seuraaminen on kuitenkin niin paljon muuta kuin pelin absoluuttinen taso tai pelaajien absoluuttinen taito.
Jatkoajan keskustelupalstallakin tuntuu monia nimimerkkejä suorastaan ahdistavan uutisointi naisten jääkiekosta. Itse näen sen tärkeänä, koska laji tulee sillä tavalla aiempaa paremmin näkyväksi. Nostan hattua Jatkoajalle, että lajin tärkeänä näkevät vapaaehtoiset toimittajat jaksavat tehdä juttuja, joita ei jossain lukukertoja ja klikkauksia laskevissa medioissa tehtäisi koskaan. Ei ainakaan niin paljon tai ainakaan ilman jotain tunteita kuohuttavaa kohu-näkökulmaa. Aiemmin mainittuja sunnuntaisia uutisia voi selittää sekin, että se Naisten Liigassa säännöllinen pelipäivä, kun taas SM-liigassa ei juurikaan ole pelattu runkosarjaa sunnuntaisin Maikkarin Hockey Night -lähetysten hautaamisen jälkeen.
Voin omalta osaltani sanoa, että en olisi varmaan koskaan eksynyt Tesomalle Ilveksen naisten peliin, jos niitä ei olisi mainostettu Hakametsässä miesten peleissä. Silloin olisi jäänyt näkemättä myös Ilveksen voittama Suomen mestaruus. Asia, jota miesten joukkue ei ole pystynyt tarjoamaan viimeisten 37 vuoden aikana. Nythän Ilveksen miesten joukkue ei Nokia Areenassa ja juuri somessakaan paljon naisten pelejä mainostele. Se valitettavasti näkyy myös yleisömääräsaä Tesomalla.
Toivon, että Jatkoaika jatkaa toimittajineen edelleen naiskiekkouutisten "pakkosyöttöä", vaikka tässä kyselyssä kiinnostuneita olisi vain yksi prosentti. Me ollaan ehkä jo menetetty sukupolvi, mutta järjestelmällisellä työllä seuraava voi antaa paremmin arvoa myös jääkiekkoa pelaaville naisille.
