Kristian Vesalaisen suurin "vihollinen" on Kristian Vesalainen itse. Taidot riittää änäriin kyllä, samoin raamit, mutta henkinen kantti on se, joka ei välttämättä vieläkään riitä. Ja se näkyy siinä, että kun peli ei kulje, vitutuksen voi melko nopeasti lukea kehonkielestä. Ja saattaa mennä muutamakin peli apeammissa tunnelmissa. Näin kävi tälläkin kaudella. Se "alakulo" ei montaa peliä kestänyt, mutta sellainen oli silti ja niistä pitäisi päästä kokonaan eroon, koska Vesalaisen pitää olla kaikella tavalla johtava pelaaja.
Vesalaisen kohdalla unohtuu helposti, että hän on vieläkin verrattain nuori. Ja ennen kuin joku tulee kertomaan Miro Heiskasesta tai Anton Lundellista, kannattaa muistaa, että Vesalaisen alku NHL:ssä oli hyvin erilainen kuin tällä kaksikolla. Jos jotenkin pitäisi kuvailla Vesalaisen PA:n reissua, sanoisin sen olleen aika rauhaton. Ja Vesalainen vaikuttaa siltä, että hän kaipaa ympärilleen rauhallisuutta ja vakautta ja se ei oikein istu NHL-maailmaan.
Itseluottamus on kaiken a ja o ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toisilla henkilöillä kaikki tunnetilat tuntuvat suuremmilta kuin jollain tasaisemmalla temperamentilla varustetuilla henkilöillä. Vesalainen vaikuttaa ensimmäiseen joukkoon kuuluvalta. Jos mä olisin Vesalainen, mä pelaisin tämän kauden jälkeen vielä yhden kauden HIFK:ssa , kehittäisin henkistä puolta turvallisissa olosuhteissa, tekisin murhaavaa jälkeä Liigassa ja sen jälkeen olisi heittää pidempiaikaisia tuloksia änäriseuroille tiskiin ja se taas voi antaa pidemmän siiman NHL-seurassa. Ettei olisi ainakaan eka pelaaja, joka killuu siinä NHL:n ja AHL:n välimaastossa. NHL:n näkökulmasta Vesalainen ei kuitenkaan enää ole mikään nuori pelaaja.
Toki, helppohan se on täältä huudella :).
