Vesalaisesta näkee, että hän on turhautunut ja nimenomaan itseensä. Hänen pitää päästä irti liian kovasta vaatimustasosta itseään kohtaan, koska siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, kaikkein vähiten hänelle itselleen. Vaikuttaa siltä, että ne ylisuuret odotukset itseä kohtaan näyttävät hiipivän nimenomaan kauden alussa, jos tulosta ei heti tulekaan. Niin oli viime kaudella Ruotsissa, samoin meille siirryttyään. Tosin meillä siihen auttoi se, että pääsi himaan ja se toi hyvää fiilistä ja muuta ajateltavaa plus, että valmennus osasi käsitellä Krisua juuri oikein. Viime kaudella Vesalaisen eka maali tuli "vasta" 7:nnessä pelissä juuri Vaasassa Sportia vastaan ja sen pelin HIFK hävisi raikkaasti 1-6. Nyt on pelattu 8 peliä ja Vesalaisella on kasassa kuitenkin 3+2 =5, joten en nyt ihan ymmärrä, mistä Vessin kenkä puristaa. Luultavasti siitä, että joukkue on ottanut niukasti turpaan tiukoissa matseissa.
Mä katsoin kristallipallostani, että Vesalaisen peli raikastuu ja tulosta alkaa taas tulla paremmin, kun joukkue alkaa napsia kolmen pinnan voittoja. Vesalainen vaatii itseltään hirveästi ja varmaan hänen pitää jossain vaiheessa ihan istua itsensä kanssa alas ja tehdä joku oikein tietoinen päätös olla vaatimatta itseltään "yhtään mitään". Ja se Vesalaisen "yhtään mitään" on todennäköisesti paljon enemmän kuin moni muu vaatii itseltään, saati paljonko muut vaativat Vesalaiselta. Eikä kyse ole niinkään siitä, että omat pinnat on jäänyt tekemättä, vaan välittämisestä ja yhdestä hyvin dominoivasta luonteenpiirteestä. Se ilmenee nimenomaan vaatimuksina itseään kohtaan ja aika usein pitää saavuttaa jonkinlainen pohjakosketus ja sitten muutama lisää, ennen kuin siitä piirteestä saa ylivallan.
Puhun omasta kokemuksesta. Siinä ei auta, vaikka kaikki ympärillä sanoisivat, että "hyvinhän se meni" tai "sä riität" tai "vähän vähempikin riittää", kun se "vika" on omassa päässä. Kun sä itse tiedät, että olisit pystynyt parempaankin ja sun olisi nimenomaan pitänyt pystyä parempaan, niin se nyt vain syö toisia enemmän kuin toisia. Ja vaikka tämän piirteen kanssa olisikin sinut ja oppinut käsittelemäänkin sitä oikein, se tyytymättömyys omaan tekemiseen nostaa yleensä kuitenkin jossain vaiheessa päätään ja yleensä juuri silloin, kun siitä on kaikkein eniten haittaa. Siihen auttaisi onnistuminen ja ansaitut kehut, mutta harvoinpa sellaisia tilaamalla saa. Itseltään paljon vaativalle ihmiselle kaikkein suurinta myrkkyä on omasta mielestä turhat kehut tai tsempit, ne vaan vituttaa enemmän. Haastavinta onkin se, että muiden pitää osata lukea tilanteet juuri oikein ja valita oikeat sanat. Kritiikkiä ei juuri sillä hetkellä varsinkaan kaivata. Ei ole helppoa, kenellekään eikä kenelläkään.
Yksi onnistuminen aivan jäätävän hienolla maalilla ja sen pelin jengin voitto tekisi ihmeitä. Ja sen jälkeen tulokset voivat olla murhaavia. Taidothan eivät ole kadonneet mihinkään, joten mitään kriisiä Vesalaisen "tehottomuudesta" on turha kehittää. Välivaihe, menee ohi, kun on bootannut itsensä.