Se tila ei vaan välttämättä ole flow. Yksinkertaistettuna: flow:ssa ihminen on ikään kuin uppoutunut omaan tekemiseensä eikä ”näe eikä kuule ulkopuolisia asioita”. Kentällä tämä ei vain ole mahdollista kuin korkeintaan hyvin lyhyitä hetkiä, kun siellä ei kukaan voi uppoutua pelkästään omaan tekemiseensä loputtomasti. Kuten nyt vaikka jonkun vaihdon hyökkäyspään pelaaminen voi kuitenkin saada pelaajan flowhun. Jo pelkästään vaihtoon meneminen katkaisee sen flown ja seuraava oma vaihto voi tulla eteen vasta minuuttien päästä. Jos verrataan vaikka juoksijaan, juoksijalla flow-tilaan pääseminen on todennäköisesti helpompaa, koska vain hän itse vaikuttaa suoritukseen (ellei sitten joku kaadu suoraan eteen, mutta tämä ei liene kovin yleistä kuitenkaan suhteessa toistojen määrään) eikä suoritus keskeydy. Jatkuvassa virtaustilassa ei kykene olemaan kuin pienet, alle 5v. lapset, joille kaikki on uutta ja mielenkiintoista, jolloin flowt ovat ajallisesti lopulta lyhyitä hetkiä, toki tehtävästä riippuen. Eli, vaikka tutkielman tekijä voi olla flowssa pitkäänkin, jos saa tehdä juttuaan rauhassa ilman keskeytyksiä. Jääkiekkoilijalle sellainen on mahdotonta.
Sanoisin, että flow:n määritelmää käytetään ehkä vähän väärin ja olen siihen itsekin syyllistynyt. Moni tarkoittaa flowlla sellaista ”mikään ei ole mahdotonta ja kaikki onnistuu”-tilaa, mutta mä en itse ole lainkaan varma, että se on ”teknisesti” välttämättä juuri sellainen flow-tila, mitä flow oikeasti tarkoittaa. Mutta voin toki olla väärässäkin. Mutta loppupeleissä hyvin näennäisestä erosta kysymys.