Tonne Virtasen joukkueen rakennus osioon kirjoitellaan nyt paljon Lukko historiaa kannattamisesta. Koska tämä viimeisin henkilöityy kuitenkin Pospisiliin, niin kirjoitan omani tähän.
Eli en ole Raumalainen ja en oikeastaan tiedä miksi Lukkoa kannatan, mutta niin vain teen. Alkoi muinoin 80- luvun lopulla harmittamaan TPS. Kaupunki tuki jo muutenkin täysin ylivoimaista seuraa miten halusi. Raumalla uskottiin pieneen budjettiin ja siihen että oma junioritoiminta tuottaa joskus voittavan joukkueen. Ostettiin pelaajia, joista kukaan ei tiennyt mitään ja kun he onnistuivat heistä tuli jotain mistä fani ei halunnut luopua. Aloin pikku hiljaa nähdä kaikki Lukon äijät fanituksen kohteina. Joukossa oli mm. Latvian pojat CIpruss ja Tambijevs.
Otin esimerkiksi nämä koska tulivat latviasta, mitä pidettiin jääkiekon pikkumaana. Samoin aloin pitää Slovakeista, jotka olivat vähän kuin Rauman Lukon miehiä. "Isoveli" Tsekki oli se josta oli jo pitkään historiassa tullut menestyvä jääkiekkojoukkue. Vuonna -95 kun Suomi voitti lätkän MM kultaa olin niin sata-0 Suomen puolella kuin mahdollista. Silloin alkoi raksuttaa, että mitäs nyt kun Suomikin on jo voittanut - mitä vielä voisi haluta? No Rauman Lukon suomenmestaruutta tietenkin,,, niin ja Euroviisuvoittoa.
Aika kului ja Lukko ei mestaruutta vaan voittanut. Slovakia voitti maailmanmestaruuden. Se lämmitti mieltä. Olihan se vähän kuin "Lukko". Kun katseli Lukon pelejä alkoi vuodesta toiseen kaikkien vastustajien naamat ärsyttää. Pikkuhiljaa alkoi vituttamaan kun maajoukkueeseen ei juuri koskaan valittu Lukon miehiä vaikka ne omasta mielestäni olivat parempia kuin Tepsin, Tapparan ta vaikka HPK:n äijät. Miten sitä pystyi kannattamaan enää Suomea, missä pelasi 20 jätkää, joiden päivästä toiseen toivoi kaatuvan ja yhtäkkiä olisi pitänyt toivoa heidän voittavan. Varsinkin kun vastassa oli vaikka Latvia minkä ketjuissa pelasivat Cipruss ja Tambijevs.
Tällä pitkällä perustuksella hain sitä, että on vaikea olla joukkueen fani, jos sen pelaajista suurin osa on pohjimmiltaan omia inhokkeja. Itselle esim. Duffa ei ollut hyvä valmentajavalinta, koska olin täysin kypsä häneen ennen kuin mies Lukkoon saapui. Jälkikäteen olin siis jopa tyytyväinen kun Lukko ei voittanut mestaruutta silloin. Pekka Virta oli itselle aika tuntematon kortti. Olin kyllä huomannut kuinka liikkuvaa ja kaunista lätkää Virta koetti peluuttaa, mutta Kalpan yritykset jäivät lopulta aika virheherkiksi. Mutta Lukossa pidin Pekan kiekosta alusta asti. Ei minua haitannut vaikka ei ihan koko ajan tullut voittoja kunhan joskus. Oli silti upeaa katsoa tuota kehittyvää kiekkoa. Ja lopputuloshan oli sitten jotain aivan uskomatonta. Toivon tässä välissä, että muutkin kuin Lukkofanit näkivät tuon kokonaisuuden ja ovat valmiita äänestämään Lukon Suomenmestaruuden vuoden sykähdyttävimpänä urheilutekona.
Itseä lämmitti erityisesti nuo pelaajat. Nimet Lehtinen, Setänen, Heinola, Reunanen, Saarijärvi, Klok, Press ja viimeisimpänä pakkina Gregoire. Hyökkääjistä viimeisen vuoden tasonnostajat Tammela, Petman, Mattila ja Koivistoinen. Jo ikifaniksi minut aikoja sitten nostanut Koivisto. Vähän aikaa "vihaamani" HPK löytö Liedes. Samoin pikkuisen vaaralliselta puolelta napatut Repo ja Hakulinen.
Kaikkein eniten minua kuitenkin sykähdytti tuo tuntematon Slovakkikaksikko ja erityisesti Pospisill. En tiedä (eikä edes kiinnosta) onko sukua joskus 70-80 luvulla Tsekissä pelanneisiin samannimisiin kavereihin mutta näki, että tuo intohimo kiekkoon on jostain äidinmaidosta tullut. Olen viimeisen vuoden katsonut Lukon pelejä pitkälti sillä odottamalla, että näen taas mitä Kiko saa aikaan.
Itse en näin katsojana nähnyt hänen pelaamisessaan noin paljon valitettavaa mitä nyt saa lukea. Minusta hän oli varma. Hänen kikkansa maaliraudasta maalin takana oli ehkä parasta oudon luistelun lisäksi mitä hänestä jäi mieleen. Hän onnistui mielestäni melkein aina ja hän syötti keskimäärin viisi avopaikkaa kavereille pelin aikana. Siksi minua hämmästyttää miksi niistä ei kukaan latonut kiekkoa sisään. Jos verrataan häntä vaikka tämän vuoden ulkkareihin, niin Pooleystä on jäänyt itselle mieleen vain ohilaukaukset ja Abt:sta epäonnistuneet purut (pitkä kiekko). Haagasta ei oikein edes muista kun on niin vähän mitään saanut aikaan. Tai no yksi vaihto on jäänyt mieleen. Siinä kaverilla oli viisi surkeaa kosketusta kiekkoon.
Eli nyt kestää taas hetken, että jaksan uskoa Lukkoon. Itse näen, että Virta ei saanut hiomatonta timanttia hiottua kuin toiselta puolelta, mutta Virtanen ei tuntunut edes yrittävän jatkaa sitä. Sääli. Ei Lukolla ole minun mielestäni varaa tuohon. Itse en kaukaa asuvana juuri pelejä käy katsomassa mutta veikkaan, että on muitakin joille yksilöt ovat välillä joukkuetta kiinnostavampia.
