Ööh... Kolme päivää perhokalastusopissa gurujen kanssa Pohjois-Ruotsissa on takana. Aluksi piti "virittäytyä tunnelmaan". Luvat melkein mätänivät käsiin, kun virittäytyminen venähti niin pitkäksi, että koskella alkoi olla hämärää kun sinne viimein koikkelehdittiin. Tämä perjantaina. Kalaa ei tietenkään tullut, vaikka näinkin muutaman kirkaskyljen kahtena.
Lauantaina olin karmeassa migreenissä, yökkäilin, maha oli kuralla ja närästi esana. Tuhautin nenääni Imigran-nenäsumutteen ja elämä sai taas alkaa. Ehdin käydä leirintäalueen suihkussa ja vessassa tykittämässä rypälepommityyppisen uloistuksen, kun taas työnnettiin eteen viinaa. Ja se ei ollut ihan mitä tahansa viinaa. Puhuttiin siitä 54% neekerirommista, joka sopii paremmin rehusiilon puhdistamiseen kuin ryyppäämiseen. Yksi kaveri toi pullon pöytään ja kyytipojaksi jalapenoja.
Asses on fire. Olutta juotiin niin saatanasti, paikallisessa meni puolen litran Karhu-pulloja (5,4%) useita, ja toki mukana oli omat kennelit Koffia ja Karjalaa. Kehissä oli myös Russchianilla lantattua Koskenkorva-vodkaa ja eräs kylmäverinen suomensukuinen lappilaisdude juotti meille jääkylmää Sisu-viinaa. Virittäydyttiin taas perhokalastuksen tunnelmaan. Lopulta päädyttiin varrelle virran eikä kukaan saanut mitään. Ryypättiin viinaa ja katseltiin nuotiota sekä kerrottiin vitsejä, joita kukaan ei jälkeenpäin muista.
Nyt närästää perkeleesti, ahdistaa ja vituttaa. Sanotaan sitä myös morkkikseksi, vaikka moiseen ei liene syytä.
