Viestin lähetti JanJ
Aamuviiteen meni, sitten kotiin ja kymmeneksi töihin. Jumankekka että pää humisee, närästää, oksettaa jne jne.
Tämänhetkisen työsuhteeni aikana minua on kerran pyydetty lauantaiaamuksi töihin. Ei ollut edes polttavaa rahantarvetta, mutta minä hölmö suostuin silti. "Tänään ei reissuun. Tai no jos mennään, niin ei hirveitä kännejä eikä ainakaan valomerkkiin asti." Ja paskat. Sentään mitään uskomattomia kännejä en vetänyt, mutta sen verran tuhdit kuitenkin, että herätessä puoli kahdeksalta ei havainnointikyky ollut kovin hyvä. Pari ekaa tuntia meni aivan zombi-tilassa. Kunnon krapulapaskan vääntäminen kevensi oloa noin sata kiloa. Tuosta on tosin jo aikaa.
Eilinen vieraspelireissu kääntyi paluumatkalla melkoisen jyrkkään nousuun. Vielä Lahteen saapuessa olo oli ihan hyvä, mutta kaverin kämpillä yhden paukun kumottuani alkoi hapotus maximus. Heräsin aamulla asunnon haltijan sängystä - hän ei tosin onneksi ollut vierelläni - täysissä pukeissa, taskutkin tyhjentämättä ja kello ranteessa. Olin kuulemma heittäytynyt kesken rupattelun sohvalle sikiöasentoon torkkumaan ennen sänkyyn asti selviämistä.
Toisaalta tuo aikainen sammuminen oli ihan positiivinen juttu. Rahaa meni eilen muutenkin ihan kohtalaisesti, eikä jotakuinkin harkintakyvyttömässä tilassa oleva ihminen hirveästi säästele baarissa. Kaiken lisäksi pitkä uni saattoi pelastaa maailmanloppu-tunnelmaiselta krapulalta. Nyt on vain vähän hutera olo ja paskan maku suussa. Ei siis paha. Niin, ja ajatus kulkee erittäin takkuisesti.