Karhu on Nalle Puh ja susi Pikku-Hukka, niiden kanssa on mukava hengailla...
Itse ketjun aiheeseen palataksemme voin iloksenne todeta, että olen tavannut ilveksen luonnossa tässä aivan vasta. Samoin tuli kettukin vastaan, mutta se joutui toki luopumaan turkistaan. Muutamia minkkejä ja supikoiria olen männä viikoilla myöskin tavannut, jotka myöskin joutuivat jokainen luopumaan turkistaan. Karhulta tuoreet jäljet ja puolukan värittämä hätäinen terveinen jäi myöskin jälkien nurkille. Susia en tavannut edes jäljen vertaa, sillä alueet joilla
siellä oikeassa luonnossa kuljen rajoittuvat sattumoisin poronhoitoalueelle. Pisteet siis poromiehille.
Kauriitakin näkyi, hirviä ja aina niin eksoottinen poro satamäärin! Toki kalasääksi, piekana ja lähisukulainen hiirihaukka bongattu samalla alueella, sekä niin sini- kuin ruskosuonhaukkoja laajalti ja unohtamatta useita kanahaukkoja. Jalohaukkoja en niin tarkasti osaa tunnistaa, mutta tuulihaukkaperhekunnan lähtöselvitystä sain tarkastella. Kaikki luontaiset kanalintumme pl. kiiruna tuli tavattua. Yleisimmät vesilintulajimmekin siellä seassa, tosin haapanaa ei tälläkään kertaa. Minne lie kadonnut? Hanhia tapasinkin yllättävän hyvin: meri-, metsä, kanadan- ja valkoposkihanhi tuli tavattua. Tietysti myös se valkoinen variskin tuli vastaan lähes yhtä usein kuin poro, eli laulujoutsen.
Linnuston osalta oli miellyttävää tavata kulorastas ja laulurastas vierekkäisillä reviireillä. Molemmat ovat suhteellisen harvinaisia vieraita kotopuolessa. Jopa muutama kottarainen tuli tavattua. Uuttukyyhkykin oli yllättävä tuttavuus.
Eräs harvoin tavattava, mutta aina yhtä iloinen tuttavuus myöskin ehti tallentua verkkokalvoille, eli metsäsopuli. Myyriä, hiiriä ja päästäisiä useita. Rottia ei luonnossa tapaa kuin todella harvoin.
Selkärangattomista en osaa monia tunnistaa, mutta niitä riitti matkalla. Osan ennalta tunnistamattomista selkärangattomista saattoi ehken tavata jopa tässä ketjussa kertomassa kuvaansa luonnosta joka on kuin Disney:n elokuvasta tai silkasta utopiasta!