Kosketuksissa luonnon eläinten kanssa

[Weekend_Warrior]

Oma takapihan halki kulkee eläinten tekemä polku lumessa. Nähty tänä talvena kettu, kissoja, jänis ja vilaukselta joku lintu, kenties fasaani

 

[Arnold]

Vuonna 2021 näkemäni luonnonvaraiset elukat: kettu, poro, peura, hirvi ja rusakko (ja muut variaatiot).

Edelleen kovin vuosien takaa on susi.

 

[Sistis]

Miten laji sitten määritellään Ainakin ne pystyvät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä, mutta se taitaa olla vanhanaikainen lajikäsitys..

Olin itse asiassa väärässä, kuten @Vepe21 ansiokkaasti tuossa korjaa. Molemmat ovat peuran alalajeja.

Ymmärtäisin kuitenkin, että DNA-testillä nuo pystytään erottamaan, koska ei noita olisi muuten tuolta otettu. Ja kyllähän ihmisestäkin pystytään tunnistamaan DNA:n perusteella paljonkin mm. hänen etnisestä taustastaan.

 

[Soutukorva]

Kotiseudulle on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tullut ihan reipas metsäpeurakanta. Onpa yhdelle tielle asetettu oikein kyltit varoittamaan elukoista. Tuossa ennen joulua tein syrjätiellä havainnon ensimmäistä kertaa omin silmin. Rouva huudahti välittömästi, poro! Siellä se mennä jolkotteli metsässä paksussa hangessa. Komea eläin.

 

[SamSpade]

Kotiseudulle on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana tullut ihan reipas metsäpeurakanta. Onpa yhdelle tielle asetettu oikein kyltit varoittamaan elukoista. Tuossa ennen joulua tein syrjätiellä havainnon ensimmäistä kertaa omin silmin. Rouva huudahti välittömästi, poro! Siellä se mennä jolkotteli metsässä paksussa hangessa. Komea eläin.

Olin työreissulla Vaasa-Lappajärvi välillä autolla kun sellainen noin 30 eläimen lauma oli pellolla. Kamere onneksi mukana. Tuossa osa laumasta.

Mutta mökillä on hyvä olla, ei muita jotka ovat lähimökeillä talvella joten eläimet ovat aika rauhassa. Eilen näin Palokärjen, merikotkan, korpin, minkin.

 

[Sistis]

HS kutsuu Facebookissa tuota eläintä termillä "poro-oletettu".

Poro-oletettu varmistui metsäpeuraksi.

Linkki: https://mobile.twitter.com/Korkeasaari/status/1484103647160004608

On tuo erikoinen tapaus. Mistä lie tullut, kun uutisten mukaan epäillään, että tuo oli havaittu jo aiemmin Päijänteen eteläosissa?

Vähän tulee mieleen tuo uutisissa toisinaan mainittu Kiinaa kiertävä norsulauma.

 

[Glove]

Cityjänis tai mikälie rusakko yritti itsetuhoisesti autoni eteen, mutta ehti kuitenkin pois edestä.

 

[Peltinen]

Eilen oli lintujen pihabongauspäivä ja jos siihen olisi osallistunut niin olisi saanut yhden pisteen kanahaukasta. Sellainen liiteli ensin vastatuuleen paikallaan kytäten vilkasta lintulautaa ja sitten teki siitä syöksyn. Pikkulinnut pölähtivat joka suuntaan mutta yhtään ei jäänyt haukan kynsiin. Haukka siinä hetken käveli maassa ja ihmetteli,että miten tässä nyt näin kävi ennen kuin jatkoi matkaansa.

 

[Ck]

Olin lenkillä ja lenkkipolulla ihan lähellä asutusta, niin metsästä puskee polulle täysikokoinen naarashirvi. Molemmat säikähti vähintään yhtä paljon, sadasosa sekuntin tuijotimme toisiamme silmästä silmään ja hirvi veti salamannopean U-käännöksen. Siinä oli jumankauta menoa ja meininkiä sekä jalkaa, kun tuon kokoinen panssarivaunu vetää rivakat uukkarit.

Jos olisi ollut karhu, niin olisi tullut paskat housuun.

Hieno kohtaaminen ja en ole ennen nähnyt luonnossa noin läheltä, enkä varmaan tule enää koskaan näkemäänkään.

 

[ISH]

Täällä Nurmijärvellä tulee melkein päivittäin kohtaamisia metsä.. kauris.. peuravalkohäntien.. kanssa kun ruokailevat tien vieressä ja ylittävät tietä.

Mutta hirvi, jumalauta se on iso eläin! Viime kesänä Turussa ennätettiin onneksi jarruttaa ja päästiin lasten kanssa ihmettelemään läheltä niin jumalauta ne sarvet on varmaan oikeasti kolmen metrin korkeudessa ja pituuttakin oli pienen henkilöauton verran.

 

[Ck]

Täällä Nurmijärvellä tulee melkein päivittäin kohtaamisia metsä.. kauris.. peuravalkohäntien.. kanssa kun ruokailevat tien vieressä ja ylittävät tietä.

Mutta hirvi, jumalauta se on iso eläin! Viime kesänä Turussa ennätettiin onneksi jarruttaa ja päästiin lasten kanssa ihmettelemään läheltä niin jumalauta ne sarvet on varmaan oikeasti kolmen metrin korkeudessa ja pituuttakin oli pienen henkilöauton verran.

Siis käsittämättömän iso ja sitä ei huomannut edes kävellen ennenkuin sekuntia ennen että nyt tulee joku panssarivaunu tielle. Toki mulla oli toisella korvalla kuuloke ja kuuntelin musiikkia, mutta silti, että ei ollenkaan ilmottanut. Ja se vauhti millä se tuli, pysähtyi, kääntyi ja painu mettään toiseen suuntaan oli hämmästyttävä. Kaikki tapahtui siis jossain sekunteissa.

Saati sitten kun paukkaa metsästä auton eteen, ei ole mitään tehtävissä sillon.

 

[Sistis]

Olin lenkillä ja lenkkipolulla ihan lähellä asutusta, niin metsästä puskee polulle täysikokoinen naarashirvi. Molemmat säikähti vähintään yhtä paljon, sadasosa sekuntin tuijotimme toisiamme silmästä silmään ja hirvi veti salamannopean U-käännöksen. Siinä oli jumankauta menoa ja meininkiä sekä jalkaa, kun tuon kokoinen panssarivaunu vetää rivakat uukkarit.

Jos olisi ollut karhu, niin olisi tullut paskat housuun.

Hieno kohtaaminen ja en ole ennen nähnyt luonnossa noin läheltä, enkä varmaan tule enää koskaan näkemäänkään.

Hirvi yleensä ymmärtääkseni pyrkii pitämään etäisyyttä. Taisit tulla tuulen kannalta sopivasta suunnasta, niin se ei havainnut sinua. Itse olen joskus onnistunut pyörälenkillä tulemaan metsässä hakkuuaukean kohdalle ja nähnyt kun kaksi aivan pientä hirvenvasaa painelee metsään. Emoa en nähnyt, mutta siellä se oli varmasti mennyt edeltä.

Valkohäntäpeura taas toissa syksynä hyppäsi metsästä tielle, noin 10 metriä eteeni. Olin taas fillarilenkillä. Sen jälkeen se katsoi minua, ja sen jälkeen teki komean loikan metsään.

Kolmas mieleen painunut kohtaaminen hirvieläinten kanssa - ja tietysti taas fillarin kanssa liikkuessa - oli viime tai toissa kesältä aivan Valkeakosken keskustan läheltä omakotitaloalueelta. Metsäkauris sai hirveän hepulin ja juoksi yhden talon pihalta suoraan eteeni. Pyörällä ajettu peurakolari oli hyvin lähellä. Ehkä kaksi tai kolme metriä oli väliä. Ehkä tuo olisi kuitenkin ollut peuran kolarointi fillaristiin...

 

[444]

Siis käsittämättömän iso ja sitä ei huomannut edes kävellen ennenkuin sekuntia ennen että nyt tulee joku panssarivaunu tielle. Toki mulla oli toisella korvalla kuuloke ja kuuntelin musiikkia, mutta silti, että ei ollenkaan ilmottanut. Ja se vauhti millä se tuli, pysähtyi, kääntyi ja painu mettään toiseen suuntaan oli hämmästyttävä. Kaikki tapahtui siis jossain sekunteissa.

Saati sitten kun paukkaa metsästä auton eteen, ei ole mitään tehtävissä sillon.

Mulla on neljä kohtaamista hirven kanssa autotiellä. Kolme näistä Alaskassa, yksi Suomessa. Näistä ensimmäinen oli ehdottomasti mieleenpainuvin. Huhtikuinen Alaska, jossain Tokin ja Glacier View’n välillä. Ilta hämärsi jo kivasti. Musiikki pauhasi korvilla, kuten koko matkan siihenkin asti Vancouverista lähdettyäni. Yhtäkkiä tajuan, että auto on pysähtynyt, pyyhkijät päällä (vettä ei ole tullut päiväkausiin) ja olen tuijotuskilpailussa saatanan ison hirven kanssa, jokka tollottaa siinä muutaman metrin päässä suurine sarvineen. Ei mitään muistikuvia siitä, että olisin nähnyt hirven hyppäävän tielle. Ei mitään muistikuvaa jarrutuksesta. Mutta siinä sitä oltiin. Oli ihan helvetin pelottava kokemus, josta šokki hellitti vasta seuraavan kohtaamisen jälkeen. Tämä tapahtui pari tuntia myöhemmin. Sen sentään ehdin havaita myös tiedostaen sen. Vielä kuitenkin tarvittiin kolmas kohtaaminen vuorokauden sisään ennen kuin uskoin, että parempi vain pysähtyä karhusyötiksi tien poskeen kuin kokeilla, montako hirveä tarvitaan ko. Chevy Malibun pysäyttämiseksi.

 

[Ck]

Hirvi yleensä ymmärtääkseni pyrkii pitämään etäisyyttä. Taisit tulla tuulen kannalta sopivasta suunnasta, niin se ei havainnut sinua. Itse olen joskus onnistunut pyörälenkillä tulemaan metsässä hakkuuaukean kohdalle ja nähnyt kun kaksi aivan pientä hirvenvasaa painelee metsään. Emoa en nähnyt, mutta siellä se oli varmasti mennyt edeltä.

Valkohäntäpeura taas toissa syksynä hyppäsi metsästä tielle, noin 10 metriä eteeni. Olin taas fillarilenkillä. Sen jälkeen se katsoi minua, ja sen jälkeen teki komean loikan metsään.

Kolmas mieleen painunut kohtaaminen hirvieläinten kanssa - ja tietysti taas fillarin kanssa liikkuessa - oli viime tai toissa kesältä aivan Valkeakosken keskustan läheltä omakotitaloalueelta. Metsäkauris sai hirveän hepulin ja juoksi yhden talon pihalta suoraan eteeni. Pyörällä ajettu peurakolari oli hyvin lähellä. Ehkä kaksi tai kolme metriä oli väliä. Ehkä tuo olisi kuitenkin ollut peuran kolarointi fillaristiin...

Jotenkin tulin siihen käsitykseen, että hirvi on ajautunut täysin väärille hoodeille ja yrittänyt jo ennen polulle nousemista juosta itseään ulos ihmisten vaikutusalueelta, sillä asutusta on alueella ja asutusta juuri tuossakin kohtaa hyvin lähellä sekä muita lenkkeilijöitä. Eli ehkä hirvi sai hajuja ja äänihavaintoja enemmän muista suunnista ja kuvitteli olevansa turvallisella reitillä. Vain todetakseen, että vittu ihminen seisoo 30 metrin päässä. :)

Vähän tuli sellanen ninjafiilis kun ei hirvikään huomaa mun liikkumista.

 

[Arnold]

Itse bongasin pari viikkoa sitten keskellä peltoa hirven. Pihasta katsoin noin 200 metrin päästä, se katsoi minua myös. Kumpikaan ei lähtenyt karkuun.

 

[Ck]

Kyllähän tällaisissa kohtaamisissa aina tuntee oman pienuutensa ja sen miten hämmästyttävä tämä maailma on. Varsinkin Suomessa ja ilmeisestikin myös Alaskassa @444 kokemuksien mukaan. Luonto on niin lähellä ja vaikutan siis pääkaupunkiseudulla. Eli kun astuu metsään tai liikkuu lähellä metsää, niin siellä liikkuu myös metsän asukkaita vaikka me harvoin niitä näemme. Aiemmin myös valkohäntäpeuran ja ketun nähnyt pk-seudulla. Tänä keväänä olen nähnyt myös käärmeen makoilemassa samalla lenkkipolulla.

Karhua, sutta tai ahmaa en halua kohdata, koska siitä jos selviää hengissä, niin pesutuvassa on kyllä hommaa heti lenkin jälkeen.

 

[Walkin]

Viime keväänä eräällä hakkuuaukolla bongasin ainakin seitsemän hirveä. Nähdäkseni niitä oli vieläkin enemmän taustalla, mutta ikävä kyllä ei ollut mahdollista pysähtyä ja jäädä ihailemaan sen enempää noita. Tänä keväänä noin kolmisen viikkoa sitten reilun parin tunnin matkalla tuli nähtyä neljä kertaa hirviä. Tai no kerran hirvi oli yksinäinen, mutta kolme kertaa pari hirveä. Upeita eläimiä kerta kaikkiaan.

 

[Glove]

Lenkkipolulla lenteli pari perhosta. Toista sitten tutkiskelin lähempääkin kun se istahti levähtämään. Nyt kotona sitten internettiä apuna käyttäen yritin sitä tunnistaa huonoin tuloksin. Lähinnä muistutti tummapapurikkoa. Harmi kun ei tullut kuvaa otettua, täältä olisi varmaan tämäkin tieto löytynyt.

 

[wilco]

Lenkkipolulla lenteli pari perhosta. Toista sitten tutkiskelin lähempääkin kun se istahti levähtämään. Nyt kotona sitten internettiä apuna käyttäen yritin sitä tunnistaa huonoin tuloksin. Lähinnä muistutti tummapapurikkoa. Harmi kun ei tullut kuvaa otettua, täältä olisi varmaan tämäkin tieto löytynyt.

Asenna sellainen sovellus puhelimeen kuin iNaturalist. Se ehdottelee lajeja, kun ottaa siitä kuvan.

iNaturalist Suomi

iNaturalist Suomi on sosiaalinen verkosto luontoharrastajille! Talleta omia havaintoja kasveista ja eläimistä, jaa niitä ystävien ja tutkijoiden kanssa, ja opi luonnosta.

inaturalist.laji.fi

Että silleen...

 

[skode]

Itse tullut bongattu viimeisen parin viikon aikana kaksi kertaa vaskitsa ( Vaskitsa – Wikipedia ) . Vaikka melko paljon metsässä tulee liikuttua, niin ensimmäisen kerran moisen öttiäisen vasta pari vuotta sitten näin eikä noita sen jälkeen ennen toissaviikkoa ole siinä välissä tullut nähtyä. Veikeä pikku matonen.

 

[penkinlämmittäjä]

Turun alueella näkee todella paljon peuraeläimiä ja usein hirviä. Useimmiten auton ratista, mutta pari päivää sitten rouvan kanssa kävelyllä ihasteltiin muutaman kymmenen metrin päässä ruokailevaa peuraa. Viime aikojen kivoin kohtaaminen ehdottomasti kärppä, joka oli todella utelias ja tuli jopa noin kolmen metrin päähän ihmettelemään, kun ongin purosta frisbeetä.

 

[Ck]

Jaahas ja tänään taas villieläin bongattu luonnossa kun olin kävelyllä. Valkohäntäpeura ja tällä kertaa 5 metrin päästä tuijottelimme toisiamme. Kumpikaan ei säikähtänyt vaan oli hyvin rauhallinen kohtaaminen.

Siinä katselimme toisiamme pari minuuttia ja otin kuviakin. Ei karannut vaikka hain parempaa kuvauspaikkaa ja liikuin, hän katseli vaan. Sitten jätin kaverin rauhaan ja jatkoin matkaa.

 

[Peltinen]

Yksi aamu hiihteli mäyrä tiellä vastaan. Normaalisti niitä näkyy vaan nukkumassa moottoritien pientareella.

 

[Sistis]

Mökillä on tullut vuosien saatossa muutamakin lähikohtaaminen luonnon eläinten kanssa. Mieleen tulee heti äkkiseltään kolme kohtaamista:

1. Pari vuotta sitten istuin rannassa lukemassa. Yhtäkkiä pusikosta syöksyy kovaa vauhtia nuori rusakko ja juoksee suoraan kohti. Se väistää minut juuri ja juuri ja painelee kahta kovempaa vauhtia pöpelikköön. Perässä tulee toinen. Se pysähtyykin viereeni ja jää noin kymmeneksi sekunniksi nuuhkimaan jalkaani. Sen jälkeen se tajuaa, että ehkä tämä ei olekaan hyvä paikka ja jatkaa matkaa kaverinsa luo.

2. Taisi olla vuotta aiemmin, kun istuskelin samassa paikassa. Silloin minkki juoksi muutaman metrin päästä ja meni uimaan. Viikkoa myöhemmin se teki samanlaisen lähiohituksen, mutta nyt vielä lähempää. Onneksi noita ei ole näkynyt tuon jälkeen. Pahoja petoja, joiden kohdalla ulkonäkö pettää.

3. Joskus muutama vuosi sitten olimme mökkimme laavulla juomassa nokipannukahvia. Yhtäkkiä metsästä syöksyi laavun katolle teerikana. Muutaman sekunnin se ehti siinä olla, kunnes tajusi lähteä pois.

Onhan tuolla tullut paljon muutakin nähtyä vuosien saatossa. Merimetsot ovat alkaneet pyöriä tuollakin, vaikka sisämaajärvi onkin kyseessä. Merikotka on niin ikään tuttu näky. Kuikat ovat usein isoina parvina mökkilahdella. Syksyisin valkoposkihanhia yöpyy tuolla järvellä jopa tuhatpäisinä parvina. On komea näky, kun läheisiltä pelloilta alkaa illan hämärtyessä valua satojen yksilöiden parvia yöpuulle. Joskus yöpyivät meidän lahdella. Silloin oli täysikuu, ja kuun valossa pystyi näkemään noiden lautan, vaikka olikin jo lokakuun yö.

Mitähän muuta... syksyisin aavemaista tunnelmaa luovat syyssoidintaan pitävät lehtopöllöt. Ja joskus tuota on säestänyt supikoira, jolla on muuten todella karmiva ääni.

 

[koukku]

Näin kiireisen (laiskan) ihmisen unelma on nykyään livelähetykset eri eläinten pesiltä tai muuten vain luonnosta. Nyt bongasin Ylen sivujen kautta Kuopion sääksiliven, ja meni siinä taas tuokio jos toinenkin, kun pääsi taas tirkistelemään. Ensimmäinen poikanen oli jo kuoriutunut ja välillä pesälle tuotiin ruokaakin, iso ahven pääsi parempiin suihin. On tämä alkukesä vaan hienoa aikaa tässäkin mielessä. Pystyy tosiaan katsomaan lähetystä 12 tunnin ajalta ja siten myös poimimaan parhaat kohdat.

Sääksilive

Kuopion kaupunki on toteuttanut kahtena vuonna, yhteistyössä Pohjanmaan merikotkat ry:n kanssa, sääksiliven Kuopion kansallisen kaupunkipuiston alueelta, Etelä-Kallavedellä sijaitsevalta pesältä.

www.kuopio.fi