Tästä syyttelystä ja kyttäämisestä hyvä esimerkki:
Tuttavaperheen isä oli Pietarissa suomi-belgia pelissä ja altistui ainakin bussissa ja baarissa. Kaveri tulee suomeen ja käy testissä rajalla: negatiivinen. 5 vrk päästä ja negatiivinen, ja 9 vrk reissusta ja negatiivinen. Koko aika itse karanteenissa pötkötellen.
Perheessä on sitten iso liuta lapsia, joiden kanssa oltiin eilen linnanmäellä. Niin tästä oli tullut tuttavaperheen lähipiirissä paheksuntaa oikein urakalla, ei saisi nämä muut liikkua mihinkään kuulemma.
Tässä touhussa ei olisi vähääkään järkeä, altistuneelle altistuneet lapset kököttää 4 seinän sisällä, ei harrastuksiin, ei kavereita näkemään, ei huvipuistoihin. Se olisi altistuksesta sopiva hinta maassa jossa yli puolet kansalaisista on saanut ensimmäisen rokotteen.
Mun mielestäni tässä nimenomaisessa tapauksessa, missä on saatu jo kolme negatiivista testitulosta, voitaisiin hyvin todeta, että muun perheen ei ole enää syytä olla karanteenissa. Mutta yleisesti ottaen sanoisin, että esim. näissä Pietarin tapauksissa on järkevää ottaa todella varman päälle, koska paska voi osua tuulettimeen todella isosti vasta päivienkin päästä. Tässä tapauksessa isän olisi pitänyt järjestää asiat sillä tavalla, että perheen lapsilla elämä jatkuu normaalisti hänen EM-kisamatkastaan huolimatta ja eristäytyä johonkin muualle kuin kotiin. Eikä kyse ole itse koronan pelosta, vaan kuten eilen kirjoitin, siitä kaikesta muusta ylimääräisestä, mitä yhdestäkin tartunnasta seuraa. Jos ei ole mahdollisuutta eristäytyä muista, ei varmaan kannata lähteä reissuun lainkaan, varsinkaan, jos on lapsia joiden kesän haluaa sujua mahdollisimman normaalisti.
Tuntuu, että monet luottavat jotenkin ylitsevuotavan paljon hyvään onneen ja siihen, ettei itselle tai omalle perheelle seuraa mitään jälkiseurauksia. Kaikki seuraukset matkustamisesta, altistumisista, jne. on kuitenkin ollut jo yli vuoden ajan tiedossa, jolloin jokaisella on ollut mahdollisuus punnita, pystyykö itse "ehtoja" tai määräyksiä noudattamaan vai eikö pysty. Jos määräyksissä sanotaan, että altistumisesta seuraa sitä ja tätä, se koskee ihan jokaista. Joku random-perheenisä ei ole niin erityinen, ettei säännöt koskisi häntä ja hänen perhettään.
Mun mielestä tämä ko. keissi ei itse toiminnan tasolla sinänsä ole paheksumisen arvoinen, kun on jo kolme negaa alla. Mutta yleisesti ottaen tällaiset tilanteet, missä ei ajatella tekojen seurauksia käytännössä ollenkaan, pistävät vituttamaan. Ihan varmasti moni oikoo testivaiheita ja testaaminen saattaa jäädä yhteen kertaan ja hän itse sekä perhe alkavat liikkua vapaasti ja sitten joku sairastuukin vähän ja menee testiin. Tai sitten kukaan ei edes mene testiin, koska arvataan, mistä on kysymys ja oireet eivät haittaa itseä tai omaa perhettä käytännössä lainkaan. Tämän vuoksi lasten kavereita perheineen on altistunut ja siitä seuraa heille ikäviä asioita. Tämä omaan napaan tuijottaminen mua harmittaa kaikkein eniten. Kyse ei ole yksittäisistä tartunnoista, vaan ajatusmaailmasta, mikä kovin monilla vallitsee.
Eikä tätä todellakaan pidä verrata sellaiseen tilanteeseen, missä ei ole syytä olettaa kenenkään olevan altistunut tai viruksen kantaja. Tämä koskee tilanteita, missä tiedetään jonkun altistuneen. Itse pidän suurempana ihmeenä sitä, jos joku ei ole koronaa näistä dösistä saanut kuin että on saanut. Mielestäni jokaisen, joka Venäjälle matkusti, olisi pitänyt tiedostaa jo etukäteen, että tulee palaamaan sieltä koronapositiivisena ja tehdä järjestelyt siihen varautuen.
