Lähes joka päivä ainakin itse näen kirjoituksia joissa vaaditaan rajoitusten palauttamista täällä Satakunnassakin kun ilmenee joku muutaman tartunnan rypäs ja lähestytään teknisesti kiihtymisvaihetta. Ihmisiä ajaa kadulla pyörällä maski päässä. Somea selaamalla näkee kirjoituksia joissa kirjoittaja ei edelleenkään aio nähdä kavereitaan. Pelkoa se on mun mielestä vaikkei asiasta varmaan ole kovin erikoisia tutkimuksia vielä tehtykään. Mutta eipä varmaan ole tehty sellaisiakaan tutkimuksia, joissa tämä pelon olemassaolo tyrmättäisiin, silti teet siitä jatkoaikatotuutta terassinäkymien perusteella.
Väitän joskus olevani myös aika voittamaton pelaamaan änäriä pleikkarilla vaikkei sitäkään ole tutkittu ja vertaisarvioitu, silti se on havainnointini perusteella totta. Vaikka tieteen ystävä olenkin.
Nyt ollaan jo aika kaukana siitä, lietsooko tartuntamäärien julkaisu pelkoa tai paniikkia.
Itäkeskuksen liepeillä näkee aasialaisia teinejä skeittaamassa maskit päässä. Eivät vaikuta pelokkailta tai panikoituneilta, vaan hauskaa pitäviltä teineiltä. Itse suhtaudun heidän maskin käyttöönsä niin, että fiksumpi kulttuuri ja terveemmät lapset.
Tallinnanaukion hieman rispaantuneet kansalaiset pitävät villasukkia, mutta en vedä siitä johtopäätöstä, että ulkona on kylmä.
Täällä on threadi kannabiksen vapauttamiseksi, ja kansanedustajat ovat saaneet tuomioita rasistisista kannanotoistaan.
En noiden perusteella usko kannabiksen käyttämisen olevan laillista, enkä rasismin hävinneen, vaikka siitä on tuomittu.
Se, että joku ei aio nähdä kavereitaan, voi olla enemmänkin seurausta siitä, että kavereita ei ole, sillä yksinäisyys on tutkitusti yksi yleisimpiä sosiaalisen eristäytymisen syitä.
Alunperin otin kantaa tuohon, joka minun mielestäni liioitteli reaktioita niin poskettomalla tavalla, etten voinut olla näkemystä arvostelematta:
Suunnaton paniikki ryöpsähtää valloilleen joka kerta yksittäisenä päivänäkin on vähänkään enemmän tartuntoja. Ei ole väliä onko kyse jostain yksittäisestä ryppäästä tai useamman päivän koontierästä, vaan paniikki on valmis pelkkää lukemaa katsomalla.
Medialla on saatu aikaiseksi
oikea paniikki, ja silloin kyllä terassit tyhjeni. Siksi pidän eilisen neljän terassin kierroksen perusteella väitettä siitä, että kansa on paniikissa suuresti liioiteltuna.
Itse en pelaa mitään video- tai konsolipelejä, joten se maailma on itselleni outo. Ymmärtääkseni oman tasonsa selvittäminen siellä on kumminkin helpoinpia asioita, ja lopputuloksena on meriitit, eikä vain pelkkä oma usko taitavuuteensa.