Myös
@BOL erinomainen viesti yllä. Vaikka ollaan tässä vastakkain oltu, ei tuollaiseen täysipäiseen kirjoitukseen voi muuta kuin tykkäystä painaa. Aivan sama mitä päätöksiä tehdään, pitäisi ne tehdä perustellusti ja järjellisesti. Nyt se tuntuu monella päättävällä elimellä olevan aivan vierasta.
Emme me olemme kovinkaan kaukana toisistamme enää vähään aikaan olleet, ainakaan mun kokemukseni mukaan. Meillä on vain aika erilainen tyyli tuoda omat mielipiteemme julki, joten se voi vääristää todellisuutta :). Itse pyrin olemaan viime vuonna ja tilanteen ollessa huonoimmillaan mieluummin hyvin varovainen ja ottamaan varman päälle kuin päinvastoin. Tämä perustui ihan siihen, että "kuuluisat kaksi viikkoa" oli kuitenkin oikeasti hyvä mittari. Ja vähän naiivisti uskoin siihen, että Suomessa tehdään fiksuja päätöksiä laaja-alaisesti. Tässä sain huomata olevani hyvinkin väärässä ja silloin omassa päässäni tavallaan napsahti enemmän myös "foliohattuilun" puolelle (en viittaa tällä sinuun), vaikka edelleen toiminkin arjessani melko varovaisesti ja rajoituksia kunnioittaen, koska minua ei ole vielä rokotettu. Kyllä tässä nyt reilun vuoden aikana on itsekin opinnut vähintään tohtoristason toimijaksi ja ymmärrän, miten tulee toimia, kun tautitilanne on huonompi ja mitä se itseltä ja myös perheeltä vaatii. Nyt kuitenkin viime viikkojen aikana kaikki se vähäinenkin "yhteiskunnallinen" järki, jonka olemassaoloon olin luottanut, on loistanut poissaolollaan ja se ikävä kyllä näkyy ympärillä monella tavoin. Se toivottomuuden ja negatiivisuuden ilmapiiri, mitä päättäjät ja viranomaiset viljelevät vähintään sivulauseissa, vituttaa niin paljon, että olen todella vahvasti alkanut kysenalaistaa sitä, miten mielekästä Suomessa on enää asua. En ole mikään positiivari-naminami-tyyppi, mutta tämä nykyinen kurjuuden maksimointi on mulle liikaa. Ja ehkä enemmän mulle on liikaa se, että Suomessa on todella paljon ihan fiksujakin ihmisiä, joille se on ok.
Tästä ei oikeasti hyvä heilu Suomelle, jos tämä alkaa olla vallitseva mielenlaatu. Siis enemmän kuin normaali Suomen taso on ollut.
Jos olisin sitä mieltä, että tilanne on huono, kannattaisin ehdottomasti tiukempia rajoituksia, mutta tilanteen mukaan. Mutta, koska tilanne on nyt ollut pidempään hyvä, pitäisi nyt ottaa käytäntöön ne suunnitelmat, miten aiomme jatkossa elää sen tosiasian kanssa, että koronavirus ei tältä pallolta katoa mihinkään pitkään aikaan, mutta elämän on jatkuttava. Juuri näiden maailmanlopun odottajien vuoksi tämä on ihan ensiarvoisen tärkeää, jotta he uskaltavat alkaa elää elämäänsä normaalisti: käydä ulkona, tavata ihmisiä, matkustaa vielä joskus johonkin. Jos nämä ihmiset jäävät himoihinsa kauhistelemaan muun maailman vapautta elää, se tulee näkymään Suomessa myös taloudellisesti. Voittajia tässä ei ole kuin korkeintaan näiden poteroitujien perilliset, kun nämä eivät kuluta mitään.
Itse en vieläkään altista itseäni tilanteille, missä on paljon ihmisiä, jollei kysymyksessä ole oikeasti itselleni tärkeä tapahtuma. Omien lasteni kanssa olen kuitenkin nyt heittänyt rajoittamisen pellolle ja saavat nyt elää kutakuinkin kuten ennenkin. Toki maskisuositusta noudattaen julkisissa paikoissa, mutta muuten saavat itse miettiä, mikä on järkevää ja mikä ei. Tiedostan senkin, että nytkin se korona voi tulla meidän huusholliin lasten tuomana, mutta sitten se tulee. En näillä tartuntalukemilla ala rajoittaa omien lasteni elämää yhtään sen enempää kuin on aivan ehdottoman välttämätöntä. Ja sitä paitsi, jos teini-ikäiset eivät ole viimeisestä vuodesta oppineet mitään itse, niin se tilanne on itselleni huomattavasti huolestuttavampi kuin korona.
www.ts.fi
