Liikkumisrajoitusten arvioidaan estävän jopa 75 ihmisen kuoleman koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.
yle.fi
Anteeksi nyt vaan jos kuulostan jotenkin tunteettomalta ja kylmältä, mutta 75 ihmistä kuuden viikon aikana kuulostaa ihan saatanan pieneltä määrältä, että nämä toimet olisivat missään määrin perusteltuja.
Kieltämättä kuulostat. Hippokratesta lukeneena tai terveysalalla työskentelevänä et ainakaan ajattelisi - todennäköisesti - noin.
Tuo tod.näk. yliarvioiva laskelma tarkoittaa siis 650 ihmistä vuodessa. Eli laskennallisesti reilusti alle 2 prosentin ylikuolemaa, mutta samalla valtiolla on velvollisuus suojella kansalaisiaan ja valtiolla on velvollisuus pyrkiä ehkäisemään tartuntatautien etenemistä kaikin keinoin. Jos uusia, hoitokapasiteettia vakavasti häiritseviä ja kuolemia aiheuttavia tartuntatauteja ei pysäytetä, ne siirtyvät kuskin paikalle ja kuolleiden määrä ei todellakaan jää vaikkapa alle sataan per kuusi viikkoa. Euroopan lähialueiden tilanteen tulisi toimia meille hälytyskellona millaiseksi tilanne voi pahimillaan edetä. Meillä on aivan lähialueillakin maat huonossa jamassa, kuten Viro, Puola, Tsekki ja Venäjä sekä osin Ruotsi ja Norja.
Ja jos talouspuolta halutaan ajatella, niin keski-ikäisten työssäkävijöiden ja juuri eläkkeellä jääneiden, joiden kuolinluvut nyt ovat nousussa, kuolemat aiheuttavat valtiolle suurta erittäin pitkäaikaista veronmenetystä ja vievät paljon ratkaisevaa kokemusta työpaikoilta. Työelämä on muuttunut niin oleellisesti, että nykynuorien lienee turha haaveilla palkkatasoista joita me 1960- ja 70-luvulla syntyneet nautimme. Samalla valtion vastaavasti myös verotuloista. Itse olen ainakin todistanut akateemisella alalla, jossa parhaiten palkatut, ansioituneimmat ja työnantajan puolesta arvostetuimmat työntekijät ovat +55-vuotiaita, että muutamankin asiantuntijan kuolema näyttää iskevän kovasti suureenkin yhteisöön tehokkuuden ja kyvykkyyden puolesta. Keski-ikäiset ovat myös suuresti edustettuna yrittäjinä ja omistajina. Eikä ns. rikkaan keskiluokan vakava sairastuminen tai kuolema ja sitä kautta poistuminen työelämästä ole yhteiskunnan eikä kansalaisten etu.
Ja ajatus, että "joku vanhushan nyt kuolisi kuitenkin" ei ole mitenkään järkevää. Kaikki kuolevat joskus, mutta kuoleman ehkäisyyn tulee pyrki ja uusia kuolinsyitä pitää pyrkiä välttämään.