Mediaa on ruoskittu täällä paljon koronauutisoinnista ja pakko sanoa, että varsinkin "toisen aallon" käsitteen kohdalla on menty joko tahallaan tai tahattomasti paljon metsään. Tämä vaikutus on järkyttävää ja myös hieman noloa huomata monissa omissa tutuissa, jotka ovat vaihtaneet yleisen koronapelkonsa koronan toisen aallon pelkoon. "Kun se toinen aalto saattaa tulla, niin en uskalla tehdä sitä tai tätä." Toinen aalto on siis jokin kirkossa kuulutettu luonnonvoima, jonka toteutumiseen emme voi vaikuttaa. Todennäköisesti se iskee vielä kovempaa kuin ensimmäinen aalto. Tämän perustamme hatarasti siihen, miten yksi etäisesti samantyylinen pandemia käyttäytyi sata vuotta sitten. Mitä paskaa nyt taas?!
Mikäli jotakin radikaalia ei tapahdu (hallitus kaatuu jne. sinnittele Kepu, sinnittele Suomen vuoksi!), tartuntatapausten mahdollisen nousun (= toinen aalto) hetkellä valmiudet epidemian hoitoon ja tukahduttamiseen ovat aivan eri luokkaa (mainittu tällä palstalla ansiokkaasti useiden kirjottajien toimesta, esimerkiksi juuri edellisessä viestissä) kuin kevättalvella 2020. Pahimmillaan voitaisiin ehkä nähdä tartunta- ja kuolinlukujen maksimit noin puolessavälissä siitä, mitä tilastoitiin tämän vuoden huhtikuussa. Yhteiskunnan toimintoja tarvitsee tuskin rajoittaa läheskään samassa mitassa kuin aikaisemmin. Ja on pakko, niin rajoitetaan sitten, edellisten rajoitusten tuomien kokemusten pohjalta. Kaikkea ei ole pakko tehdä edelliskerran kopiona, vaan tietyistä virheistä on varmasti opittu.
Sitten tilanteen taas rauhoittuessa aletaankin olla jo lähellä rokotetta, mutta ehkä saadaan vielä sitä ennen nauttia jonkin aikaa laatujournalismia koronaviruksen "kolmannesta aallosta".