Ilmiöt ja uudenlaiset tapahtumakokonaisuudet ovat kiehtoneet minua aina. Tämä korona on nyt nousemassa sellaiseksi, jollaista ei monen nykyään elävän elinaikana olla Suomessa koettu. Jollakin brutaalilla tavalla koen tämän ennen kaikkea hyvin kiinnostavaksi asiaksi ilman suurempaa toivoa sen ohimenemisestä. Joskin, pieni pelko persiissä itsekkäästi ajattelee, että entäs jos lähisukulainen menehtyisi tähän tai itse joutuisi hengityskoneeseen. Siitä huolimatta isossa kuvassa ajattelee, että vihdoinkin on käsillä se mitä on tiedetty joskus tulevan.
On koettu terrori-iskuja, onnettomuuksia jokaiseen lähtöön, uskomattomia urheilusaavutuksia ja muuta vastaavaa.
On puuttunut kaksi merkittävää asiaa joka on ollut odotettavissa ihmiselämän aikana. Vaarallinen virus, sekä sota lähialueilla. Sen osoittanut historia. Eihän sadan vuoden sykleillä ajateltuna näiltä ole vältytty.
Juurikin historiallakin on olennainen osa sille, miksi toimet maailmalla ovat nyt niin massiiviset. Mutta onko tämä virus kuitenkaan vielä SE joka tulee ja tappaa merkittävän osan väestöstä. Tuskin on. Ehkä esimakua vain.
Urheiluihmisenä harmittaa kisojen peruuntumiset, mutta sekin ilmiönä kiinnostavaa seurattavaa kuinka yksi pöpö saa yhteiskunnan viihteen peruspilarit pois kalenterista ja aikuisen ihmisen sormen suuhun kuin 5-vuotiaalla, silloin kun legotorni on kaatunut ja pitää miettiä millä sitten leikkisi ja viihdyttäisi itseään. Monelle sementoitunut elämä ilman tapahtumissa käyntejä ja matkustelua on täyttä tuskaa, koska nautintoa ei osata ammentaa pienistä asioista.
www.is.fi
