Terveisiä ulkomailta! Aamusali suoritettu ja ravintoloissa syöty ja juotu. Näyttäisi elämä olevan aivan normaalia pl maskien käyttö ruokakaupoissa. Mielelläänhän sitä kotimaassakin rahaa kulutttaisi mutta ei hermo kestä kuukausi tolkulla odotella jos sitä vaikka pääsisi syömään ravintolaan.
Valitettavaa joka tavalla, että yllättävän harva suomalainen tuntuu näkevän takapihaansa pidemmälle, mitä tulee tämänkinhetkisiin koronarajoituksiin eri puolilla maailmaa.
Omikron on tällä hetkellä yhtäläinen haaste koko Euroopalle, mutta siinä missä reaktio Suomessa on ollut tiukahko lockdown, on yhteiskunta päätetty pitää avoinna useissa muissa, hyvin Suomeenkin verrannollisissa maissa. Tämä kaikki siitä huolimatta, että maamme rokotekattavuus on hyvä ja kolmannenkin annoksen on saanut jo miltei puolet tähän oikeutetuista.
Kysymys mikä monelle herää on yksinkertainen... Miksi? Suomi ei todellakaan ole ainoa maa, missä terveydehoito on ollut ja on koronaviruksen takia koetuksella, mutta "kaikki kiinni" (huomio lainausmerkit) ei ole ollut ratkaisu läheskään kaikkialla ja tästä kiittää ennen kaikkea talous. En halua edes arvioida nyt jo kuukauden voimassa olleiden rajoitusten inhimillistä ja myös ykkösinä ja nollina realisoituvaa hintaa, verrattuna siihen mikäli yhteiskunta olisi melko avoinna, kuten vielä joulukuun alussa.
Vaikka kansallisten piirteiden korostaminen onkin vanhanaikaista ja jopa kyseenalaista, suomalaisiin usein liitetty yleispiirre on ollut pragmaattisuus ja eräänlainen kylmähermoisuus, tai kyyninen optimismi. Jos jossain niin Suomessa olettaisi pandemiaan suhtauduttavan hyvin rauhallisesti ja tämän realisoituvan myös rajoituspolitiikkaan. -Yhteiskunta avoinna ja vain välttämättömimmät rajoitukset, yhdistettynä selkeään tiedotukseen. Valitettavasti viime aikoijen realiteetti on ollut miltei päinvastainen, eli "paniikki" on päästetty valloilleen, eikä lockdownin kestosta ole vieläkään mitään käytännön tietoa.
Valitettavaa on ollut myös nähdä "paniikkimentaliteetin" olevan yleistä myös ihan tavan kansalaisten keskuudessa. Omaan laajan kansainvälisen ystäväpiirin, kuten useat muut ikäiseni, mutta keskustellessa elämästämme realiteetista viidellä eri mantereella asuvien tuttujen kanssa, on suhtautuminen ainakin omassa kuplassa ollut hyvin rauhallinen ja varovaisen optimistinen.
Mikä meni vikaan täällä?