Juuri näin on ollut. Se vaan hämärtyy useilla kirjoittajilla, kun käperrytään tarkastelemaan asiaa vain omien mielitekojen ja omaan elämään kuuluvien asioiden kautta.
Niin. Sama toimii toisinpäin. Ei se empatia kovin vahvaa ole ollut niiden rajoituksista kärsivien suuntaan. Voisin kuvitella, että jossain tuolla tapahtuma-, ravintola- tai vaikka matkailualan puolella ollaan keskimääräistä kriittisempiä rajoituksia kohtaan, sama tuntuu koskevan esim. kuntosaliyrittäjiä. Jos nyt ei tahdota ammattikuntia miettiä, niin napataan esimerkiksi vaikka korkeakouluopiskelijat. Kaksi vuotta takana. Kaksi vuotta, joiden aikana toistuvasti on elinkeinoa joko rajoitettu tai kokonaan estetty. Kaksi vuotta epävarmuutta sen suhteen, missä vaiheessa joku keksii sillä hetkellä pätevin perustein laittaa homman jäihin. Kaksi vuotta opiskeluja, joissa opiskelijaelämä on ajettu minimiin.... Joku "ei mitään opiskelijaelämää" olisi kärjistys, sillä kyllä syksyllä ainakin tapahtumiakin järjestettiin. Mutta ei ainakaan täysipainoisesti läsnäopetuksessa ole korkeakouluissa oltu kahteen vuoteen. Sosiaalisuuden puute näkyy aika rumasti opiskelijoiden jaksamisessa.
"Jaksetaan kaksi viikkoa" alkaa monille olla tässä kohtaa suoranaista vittuilua. "Ei se ole niin paha, jos pariin viikkoon ei pääse konserttiin / lätkäpeliin / viihteelle / salille". Sama juttu. Monien kohdalla kyse on paljon laajemmista rajoituksista. Monien kohdalla se tarkoittaa elinkeinon epävarmuutta. Ei se henkisesti hyvä ole, jos ei taloudellisesti voi kokea turvallisuutta tilanteestaan. Ei se harrastusten mukana monilta menevä sosiaalinen elämä ole pikku juttu. Jos ja kun siellä täällä vihjailtu korkeakouluopiskelijoiden uupumus ja muut henkiset ongelmat paikkansa pitää laajemminkin, ei rajoitusten vaikutuksia voi olkia kohautellen vähätellä.
Suomessa paljon voidaan perustella sillä "muualla on menty pidemmälle" perusteella, mutta ei siinä jossittelussa liikaa järkeä ole. Rajoitukset pitää jokaisessa yhteisössä suhteuttaa yhteisöön ja sen tapoihin, sairaanhoidon kantokykyyn jne. Suomella on asukastiheydessä aika selkeä etu pandemian hoitoon. Suora vertailu ilman muuttujien huomioimista on melkoista yliyksinkertaistamista.
Nykytilanne on kummallinen. Omikron on todettu kevyemmäksi variantiksi, ei niin vakavaa tautia aiheuttavaksi. Toki se hassulta näyttää, että Suomessa rajoituksia jatketaan, kun muualla Euroopassa niitä puretaan. Mutta kukin valtio tavallaan. Suomalaispäättäjien tekemistä sen sijaan voi ihan rohkeasti jo kyseenalaistaa, omien tekemistensä vuoksi. Epäloogista poukkoilua, jossa sanat ja teot eivät kohtaa. Selkeää exit-strategiaa ei ilmeisesti ole vieläkään, tai ainakaan siitä ei kerrottu ole. Absurdeinta on, että valtion pääministerikin voi kyseenalaistaa rajoitusten vaikutusten, ja silti jatkaa niitä muun muassa elinkeinonharjoittamista rajaten. Ei hyvä signaali. Rajoitusten laatiminen ja ylläpito pitäisi perustella, ei niiden purkamista. Jos rajoitusten mielekkyys on mennyt, on aika jatkaa elämää. Joku logiikka päätöksissä pitää olla.