Jos kukaan ei käy missään ja kukaan ei tapaa ketään niin ongelma katoaa. Se on sitten vähän toinen kysymys, minkä ammattikunnan edustajat haluavat lopettaa elämänsä. Veikkaan, että nytkin monella vaaka osoittaa siihen, että ottaa mieluummin sen tartunnan vastaan ja sairastaa kuin tämän nykymenon.
Tässä kysymyksessä keskeistä onkin mielestäni se, että miten esimerkiksi opettajat tautinsa saavat. Vaihtoehtoja on mielestäni kaksi. Ja kokonaiskuva sitten taitaa koostua näistä molemmista:
1. Työpaikoilla on hyvät koronasäännöt, ja työntekijät huolehtivat säännöksistä hyvin. Tällöin onnistutaan välttämään tilanne, jossa omikron leviää työpaikalla räjähdysmäisesti. Jokainen todennäköisesti sairastaa taudin joka tapauksessa jossain kohtaa, mutta tapaukset jaksottuvat pitkälle aikavälille.
2. Työpaikoilla on puutteelliset koronasäännöt tai niiden noudattaminen laiminlyödään. Kun yksi työntekijä sairastuu, hän hyvin todennäköisesti sairastuttaa suuren joukon kollegoitaan. Tauti pistää työpaikan lyhyeksi ajaksi ongelmiin.
Ensimmäisen vaihtoehdon hyvä puoli on se, että työpaikka pystyy toimimaan lähes normaalisti läpi omikron-aallon. Tähän joku varmaan tarjoaa kommenttia, että "mitä normaalia on pelossa eläminen ja maski päällä työskentely", joten tarkennetaan, että tarkoitan tällä sitä, että työpaikka pysyy auki, ja kykenee "täyttämään" tehtävänsä, vaikka pandemia tuokin tiettyjä käytäntöjä. Haittapuoli on toki se, että nämä käytännöt kestävät pidempään, joskin epäilen, että niistä ei luovuttaisi, vaikka kaikki ehtisivätkin sairastaa taudin, ennen kuin omikron-aalto aidosti helpottaa.
Toisen vaihtoehdon hyvät ja huonot puolet ovatkin sitten juuri päinvastaiset.