Tutkailin tänään aikani kuluksi hieman noita keräämiäni tilastoja etenkin koronavirusepidemian alkupuolelta, ja yritin katsoa, löytyisikö sieltä mahdollista selitystä sille, miksi Suomen ja Ruotsin tilanteista tuli niin erilaiset. Toki tässä on mukana rutkasti arvailua ja tilastoepävarmuutta, mutta jotain tulkintoja voi ainakin tehdä.
Tuossa korostui mielestäni kaksi asiaa. Ensimmäinen oli se, miten nopeasti saatiin katkaistua tautitapausten tulo ulkomailta. Tämä loi alkuasetelman sille, mistä tilanteesta tauti pääsi aloittamaan leviämisen maan sisällä. Tässä leviämisvaiheessa taas ratkaisevaksi muodostuivat juuri rajoitukset, koska niillä oli suuri merkitys sille, miten nopeasti maan sisäisiä tartuntaketjuja pystyttiin pistämään kuriin.
Jos jotain tilastoista halusi vilkuilla, niin pari esimerkkiä kuvaa varsin hyvin tilannetta. Jos katsotaan, esimerkiksi sitä, minkä verran tapauksia maissa oli silloin, kun laskennallinen tartuntaluku putosi alle kahden, Suomessa oli tuossa vaiheessa n. 220 tapausta. Ruotsissa n. 770. Nuo tapahtuivat suunnilleen samaan aikaan. Suomessa tuo oli 14.3., Ruotsissa 12.3. Tuossa vaiheessa kyse oli molemmissa maissa uskoakseni juurikin noista ulkomailta tuoduista tapauksista, koska tapausten kasvuvauhti oli niin kova. Suomi sai siis katkaistua tuon kasvun nopeammin, mikä antoi paremmat lähtökohdat maan sisäisten tartuntojen hallinnalle.
Enemmän ratkaisivat kuitenkin rajoitukset. Suomi sai niiden myötä varsin nopeasti painettua laskennallisen tartuntaluvun alle yhden. Ruotsi taas ei. Jos rajana pitää hetkeä, jolloin tuo laskennallinen r-luku on ensimmäistä kertaa vähintään kaksi päivää alle yhden (mikä on siis epidemian laskun raja), Suomessa tuo tapahtui jo 29.3., kun taas Ruotsissa tuo oli 11.4. Suomessa tartuntoja oli tuossa vaiheessa reilu 1200, Ruotsissa taas yli 10 000...
Tämän jälkeenkin Suomen laskennallinen tartuntaluku on ollut pääsääntöisesti alle yhden lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta. Ruotsissa taas ollaan oltu etupäässä hieman yli yhden, lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta.
Pienet asiat, valtavat erot. Ei tuo mikään tarkka analyysi ole, mutta silti uskallan tehdä muutaman johtopäätöksen. Rajoitustoimien ajoitus meni varsin kohdilleen Suomessa. 12.3. annetut matkustussuositukset vaikuttivat nopeasti leikaten tuota nopeinta kasvuvauhtia, kun ulkomailta tulleet tuontitapaukset vähenivät. 16.3. voimaan tulleet rajoitustoimet näkyivät siinä, että maan sisäiset tartunnat eivät päässeet niin nopeasti kasvamaan. Ensimmäistä kertaa uusien tapausten trendi kääntyi tosiaan laskuun 29.3., ja huippu saavutettiin huhtikuun alkupuolella. Tuota hieman vääristävät Etelä-Koreassa tehdyt testit, joita ilmeisesti saapui kahtena eräänä huhtikuussa, kun silloin kahtena päivänä oli voimakas piikki uusissa ilmotetuissa tartunnoissa.
Johtopäätös lienee se, että jos vältetään matkailua pahimmille epidemia-alueille, ei meillä pitäisi olla suurta hätää. Maassa on tautia niin vähän, että laaja toinen epidemia vaatisi varsin ison "lisätuonnin" ja lisäksi todella huonoa tuuria tai laajaa välinpitämättömyyttä, jotta tuosta saataisiin riittävästi hallitsemattomia tautiketjuja aikaiseksi. Jos kuitenkin paska lävähtää tuulettimen, niin pitää reagoida nopeasti. Ruotsissa esimerkiksi noin kolminkertainen määrä tartuntoja kasvoi noin kymmenkertaiseksi ihan vain siksi, että hidastumisvaiheeseen meni neljä viikkoa kahden sijaan... Sen jälkeen tilanne alkoikin karata läntisessä naapurissa käsistä.
/img-s3.ilcdn.fi/bb98deeea0c455435446e752aa87e31d84d4feb3108154b46c3c746c9c91b65b.jpg)
