Käytännössä kaikki hoivakotien asukit ovat sellaisia, jotka eivät pärjää kotona edes monta kertaa päivässä käyvän kotiavun turvin. Tarkoittaa käytännössä ihmisiä, jotka eivät pysty liikkumaan itsenäisesti apuvälineidenkään kanssa ja/tai edennyttä muistisairautta. Tällaisille potilaille sairaalahoidon ennustetta parantava vaikutus on minimaalinen tai nolla. Eivät kestäisi raskasta tehohoitoa tai ainakaan siitä irrottautumista. Lisäksi tosiaan pelkät päivystysreissut ovat heille raskaita ja kärsimystä lisääviä. Tälle joukolle parasta on se, että saavat sairastaa tutussa ympäristössä, tuttujen hoitajien hoidettavana. Oireet kyllä hoidetaan, mutta moni ei toivu koronantapaisesta rankasta taudista.
Lisätään vielä, että yksityisellä puolella omalla rahalla voi hoitokodeissa olla parempikuntoistakin porukkaa, mutta ns. julkisrahoitteisesti hoivakotiin pääsee vain hyvin huonokuntoisia ihmisiä.
Osittain näin. Mutta ehkä ei kuitenkaan ihan, ainakin muutaman tietämäni esimerkin perusteella. Oma mummuni oli dementian vuoksi melko pitkään hoitokodissa, mutta sairaus ei kuitenkaan ehtinyt edetä sinne lopulliseen vaiheeseen, kun veritulppa sitten koitui kuolinsyyksi. Sitä yritettiin hoitaa jopa sairaalassa, eli lopputulos ei ollut ihan heti selvillä. Ikää hänellä oli tuossa kohtaa 92 vuotta, ja fyysinen kunto oli sinänsä ikään nähden varsin hyvä. Dementian alkuvaiheessa häntä yritettiin hoitaa ensin kotisairaanhoidossa, mutta se todettiin nopeasti riittämättömäksi. Kun hän pääsi hoivakotiin, hänen vointinsa ja muistinsa tuntui alkuun jopa parantuneen melkoisesti. Kyseessä oli yksityinen hoivakoti, mutta sellainen, jolta julkinen sektori hankki palvelut. Eli kriteerit sinne pääsyyn olivat julkisen puolen määräämät.
Samaten lähipiirissä on ollut muitakin hoivakodeissa asuvia, joita on toisinaan kuljetettu sairaalahoitoon milloin mistäkin syystä, ja sen jälkeen he ovat taas palanneet hoivakotiin kun olo on helpottanut.
Sanoisinko siis yhteenvetona, että hoivakodeissa on paljon porukkaa, joka on jo valmiiksi heikossa kunnossa. Mutta siellä on myös porukkaa, joka on fyysisesti ikäänsä nähden yllättävän hyväkuntoistakin, ja näiden osalta koronaa on mahdollista yrittää hoidattaa myös sairaalassa.
Takaisin aiheeseen: Italiassa, Espanjassa, Ranskassa ja Saksassakin uusien tapausten määrä on laskussa. Italiassa ja Espanjassa jopa varsin selvästi. Viiveellä näkyvät kuolleisuusluvut tulevat nekin todennäköisesti kohta alas samalla tavalla.
Yhdysvalloissa tilanne on kyllä katastrofaalinen, joskin uusien tapausten määrän kasvu on hidastumassa. Lähiviikot näyttävät, käännytäänkö sielläkin laskuun.
Kiinassa ja Etelä-Koreassa tauti hiipuu jälleen, vaikka noin pari viikkoa sitten tapaukset olivat taas hienoisessa nousussa. Sen sijaan Japanissa tauti on nyt äitynyt epidemiaksi, vaikka pitkään näytti siltä, että saisivat sen pidettyä kurissa.
Suomen lisääntyneen testaamisen vuoksi on mahdoton sanoa epidemian etenemisestä enempää, kun todennäköisesti tilastoihin päätyy nyt lievempiäkin tapauksia, jotka aiemmilla kriteereillä olisivat jääneet pois. Mutta hyvä merkki on sairaalahoitoa vaativien määrän kasvun hiipuminen.
Ruotsissa mennään taas omalla karulla tavallaan. Nyt näyttää siltä, että vaikka tuossa jokunen päivä sitten Suomen tilastot muistuttivat hetkellisesti hyvinkin paljon Ruotsia kahden viikon viive huomioiden, niin nyt ero on taas selkeä. Eikä sairaus osoita vielä mitään merkkejä hiipumisesta.
yle.fi
