Itselläni on edellisestä flunssasta reilu kolme vuotta, ja se oli flunssaksi yllättävän sitkeä. Silloin se kesti kolme ja puoli viikkoa, ja siinä tuli vielä kaksi yllättävää takapakkia, jolloin alkoi yhtäkkiä heikottaa ja yskittää muutaman suhteellisen terveen päivän päätteeksi. Tuo oli varsin poikkeuksellinen flunssa verrattuna tyypillisiin.
Keski-ikäisenä olen harvemmin ollut kovissa flunssissa, mutta kyllä niitä lieviä oli tyypillisesti 1-3 kertaa vuodessa. Vaikka pandemia nuo pistikin hetkeksi tauolle, niin kyllä itselläni on edelleen mielessä aika hyvin, että minkälainen se tyypillinen flunssa on ollut. Se alkaa kurkkukivulla, joka kestää pari päivää. Sitten se muuttuu hitaasti nuhaksi ja yskäksi, ja ehkä viiden päivän päästä jäljellä on enää yskää. Jaksaminen on huonoa kaksi tai kolme päivää, mutta sitten se hiljalleen menee paremmaksi, ja yleensä viikon päästä vointi on yskää lukuun ottamatta jo ennallaan. Urheilun suhteen olen pitänyt rajana sitä, että jaksamisen on täytynyt tuntua normaalilta vähintään kolmen päivän ajan. Ja sen jälkeenkin pitää mennä kevyesti. Rauhallinen pyöräily on tuohon hyvä muoto. Itselläni auttaa oman kunnon arviointiin myös sekin, että kuljen työmatkani julkisilla, ja töihin mennessä bussipysäkille kulkiessa on hyvä tarkkailla, että milloin vointi alkaa olla ennallaan.
Mitä koronaan tulee, niin on toki totta, että tuota seurasi tavallista tarkemmin. Mutta kyllä minä ainakin pystyn sanomaan, että oli tuo toipuminen ihan erilaista kuin tyypillisessä flunssassa. Se oli hitaampaa ja hyvän ja huonon olon vuorottelu oli hämmentävän nopeaa. Ja sitten noita outoja sivuhavaintoja, kuten unihäiriöt, kylmänarkuus ja oudot lihaskrampit, havaitsi myös. Osin ne menevät varmasti tarkkailun piikkiin, mutta en minä niitäkään oikeastaan mitenkään erityisen mystisinä pidä. Kuten en myöskään sitä, että tauti vei voimat hetkellisesti, ja olotila vaihteli noin paljon.
Syy, miksi tuollainen poikkeavuus oireissa on minusta ihan luonnollista, on se, että kyse on viruksesta, jota emme ole aiemmin sairastaneet. Siksi virus on kehollemme uusi, ja vastustuskykymme on kovilla kohdatessaan sen. Rokotteet auttavat jonkin verran, mutta niistä huolimatta kehomme joutuu tilanteeseen, jossa se taistelee ensimmäistä kertaa tätä outoa virusta vastaan. Joku muu flunssavirus on taas muututtuaankin kehollemme jo tutumpi, ja siksi sairastaminen on tyypillisesti helpompaa ja toipuminen nopeampaa. Sitten kun korona iskee toisen kerran, keholla on jo parempi immuniteetti, ja sen vuoksi toinen tartunta on usein paljon helpompi.
Mutta eipä tuokaan aukotonta ole. Joillain korona on tuosta kaikesta huolimatta helpompi kuin tavallinen flunssa. Ihmisten vastustuskyky on välillä mystinen.
