Tästä olen harvinaisen samaa mieltä. Tosin ymmärtääkseni CFS ei ole mikään normaali ja itsestään menevä flunssan jälkeinen olotila, vaan nimensä mukaisesti krooninen oireyhtymä, joka pahimmillaan on todellakin elämänlaatua ja työkykyä heikentävä. Mutta hieman vastaavanlaisia lievempiä ja ohimeneviä oireita esiintyy harvoin flunssan jälkeen ja useammin jonkun rajumman infektion, kuten vaikka influenssan, jälkeen.
Oma käsitykseni koronasta suhteessa noihin edellä mainitsemiini viruksiin on - ja pohjaan nyt aika vahvasti tässä erilaisiin lääketieteen asiantuntijoiden esittämiin näkemyksiin - seuraava:
1. Koronasta jää selviä pitkäaikaisoireita huomattavasti useammin kuin flunssaviruksista sekä jonkin verran useammin kuin influenssasta.
2. Valtaosalla nämä oireet kuitenkin helpottavat ajan myötä ja poistuvat muutaman kuukauden tai viimeistään vuoden kuluessa.
3. On valitettavasti tapauksia, joissa oireet eivät poistu. Näitä on kuitenkin tilastollisesti sen verran vähän, että asia ei ole yhteiskunnallisesti erityisen merkittävä. Kuitenkin näitä on määrällisesti sen verran paljon, että tapausten hoitoon on kannattanut perustaa erillinen klinikka.
4. Vaikka on yksittäisissä tapauksissa mahdollista, että kyse olisi psykosomaattisesta oireilusta, taustalla on suurimmassa osassa aika joku fysiologinen syy. Näitä syitä lueteltiin tuossa taannoin linkittämässäni ja siteetaamassani HS:n artikkelissa. Näiden tutkimus myös kehittyy, ja toivottavasti tulevaisuudessa moni vaivasta kärsivä saa avun.
5. Kaikkien koronan pitkäaikaisoireiden kuittaus psykosomaattisina ei kestä tieteellistä tarkastelua. Pitkäaikaisoireiden rinnastaminen sähköallergiaan on taas heikommassa asemassa olevan kiusaamista. Vähän kuin lyödyn lyömistä.
Hyvä teksti, vaikka näen kenties osin hieman eri tavalla.
Pari pointtia hyviin huomioihisi:
Meidän hyvinvointimme on todella monimutkainen psykosofyysinen kokonaisuus. Mielenterveys ja fyysinen terveys kulkevat niin käsi kädessä, että usein on vaikea sanoa, mikä on jonkun ongelman juurisyy. Varmasti on esim. hyvin paljon tapauksia, joissa koronataudin hieman pitkittynyt toipumisjakso on laukaissut päälle pitkään taustalla olleen masennuksen tai ahdistuksen. Ja on myös tunnettua, että esimerkiksi masennustaipumus (joka itsellänikin on) tai ahdistuneisuustaipumus lisää todennäköisyyttä myös monille fyysisille ongelmille ja vaivoille, todennäköisesti myös long covidin yhteydessä käsitellyille fyysisille oireille.
Siksi minusta voi olla hedelmällisempääkin tarkastella CFS:ää - kuten niin monia muitakin sairauksia ja vaivoja - lähtökohtaisestikin enemmän psykosomaattiselta kannalta. Enkä tällä tarkoita sitä, että se aina olisi psykosomaattinen vaiva, vaan sitä, että että sen mahdollisuus huomioitaisiin kaikissa tapauksissa: tällöin suurempi osa (uskoisin, että selvästikin) saisi oikeanlaista apua.
Tämä pohdinta taas johtaa väkisinkin pohdintaan siitä, että miten koronaa ja long-covidia pitäisi käsitellä julkisuudessa:
Ahdistuneisuushäiriöstä kärsii aikuisiällä noin 30% kaikista ihmisistä. Ei tarvitse minun mielestäni olla mikään Arvo Ylppö ymmärtääkseen, miten alarmistista uutisointia koronasta ja long-covidista seurannut ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen reagoi kohdallensa osuneeseen koronaan sekä minkälaisia ajatuksia tämä saattaa käydä läpi toipumisensa aikana varsinkin, jos toipuminen kestää hieman pidempään.
Viimeksi muokattu: