rajoitukset täytyy purkaa epidemian ehdoilla.
Puumalaiselle synninpäästö, puhui asiallisesti tuolla A-Studiossa eilen ja pärjäsi tilanteessa huomattavan hyvin, koska kerrankin asetelma oli poikkeuksellisesti se, että "rajoituksen vastustajat" saivat enemmistön studiossa. Sekin on mielenkiintoista, että nyt näin tapahtui ekan kerran, vaikka suhteellisen kauan tätä on jatkunut. Toki saa korjata, jos aikaisempaa näyttöä jollain on.
Tämä lause ei ole Puumalaisen vika, joten häntä on siitä turha syyttää, mutta perusongelmakin tuosta keskustelusta kävi varsin hyvin selväksi:
1) jotta rajoitus
koetaan toimivaksi sen täytyy olla suhteellisen voimakas, joten kovin tarkkaa alakohtaista harkintaa ei ole mahdollista tehdä
2) kun tartuntamäärien kanssa ei pysytä enää kyydissä eli testauskapasiteetti puuttuu niin tartuntamäärät ovat ainoastaan suuntaa antavia, jos ovat edes sitä - tällöin epidemian "ehto" ankkuroituu sairaalahoidon kuormitukseen, joka puolestaan tuppaa olemaan on/off-tyyppistä myös Suomessa: kun sairaalahoidon kuormitus lähtee laskuun niin sitä kestää aikansa, mutta jossakin vaiheessa tapahtuu taas ponkaisu ylöspäin. Kun rajoitukset ankkuroidaan yhteen lukuun niin niiden välttämättömyyden arviointi muuttuu täysin mahdottomaksi, koska jos oikeutus rajoittaa yhtä menee sen myötä niin menee myös toiselta
En ole vieläkään varma, aiotaanko tätä "kuormituksen laskevaa vaihetta" Suomessa käyttää hyödyksi. Hallitus on nyt katsonut pari kertaa kädet puuskassa, mutta jatkotoimia ei ole tullut. Nyt viimeistään tämä aika tulee käyttää siihen, että vahvistetaan sairaaloiden suorituskykyä ja nostetaan se rajoitusten rima tuota kautta paljon korkeammalle. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin tehohoidon tarve laskee "syksyn alun tasolle", joka on jotakin 40 hoidettavaa kroonisesti. Kun tuosta maagisesta 40:stä lähdetään kohti 50:tä niin sama panikointi aloitetaan uudestaan, ellei asialle tehdä jotain. Nyt on Marinin hallituksen kovin paikka: rajoituksien purkamisen lisäksi pitäisi vahvistua.
