Vaikka se olisi mahdollista pitää auki edes osittain jos olisi edes jotain yritystä.
Kuten aiemmin sanoin niin kyseessä on täysin itse kehitetty laillinen kaaos. Pääsyyllinen on tietysti koronaviruksen omikronmuunnoksen voimakas leviäminen. Toimien perustelu löytyy sairaalahoidon kapasiteetista, joka on heikko, mutta kaikesta huolimatta sairaalatarpeen nousu Suomessa on hyvin voimakasta verrokkimaihin verrattuna. Se, miksi näin on, ei oikeastaan selity oikein millään. Todennäköisesti kyseessä on pieni ero rokotekattavuudessa sekä aiemmin sairastetun koronaviruksen määrässä. Suomen järjestelmä on selvinnyt paineesta huomattavasti verrokkimaitaan paremmin.
Tämä laillinen kaaos alkoi siitä, kun hallitus paniikissa asiantuntijoiden suosituksesta hyvin epäselvissä olosuhteissa lopetti yllättäen koronapassin käytön. Koronapassi oli ainoa instrumentti siihen asti, joka oli pitänyt yhteiskuntaa auki. Koronapassin näivettäminen avasi pajatson, jolla kaivettiin naftaliinista täysin toisenlaiseen epidemiatilanteeseen käyttökelpoinen moukari. Meidän moukarimme on ikävä kyllä jo lähtökohtaisesti ollut helkatin huono, koska toimenpiteet kohdentuvat korostetusti oikeastaan vain kahdelle eri alalle: kulttuuri- ja tapahtuma-ala sekä ravintolat. Toki aiemmin kokonaisuuteen kuuluivat myös yksilöurheiluun käytettävät tilat, mutta nämä menivät jo laittomiksi, koska niihin ei liity juuri minkäänlaista tartuntariskiä ja toiminta on mahdollista järjestää varsin turvallisesti. Samaan hengenvetoon on todettava, että iso osa kulttuuritapahtumista olisi myös järjestettävissä varsin turvallisesti tietyin reunaehdoin, mutta kaaoksen juurisyy ei ole, vaan se, ettei alkuperäisiä moukarin asetuksia missään vaiheessa ole ollut mielenkiintoa hienosäätää.
Sieltä löytyy pienempää vasaraakin, mutta jostain syystä tässä uudessa tilanteessa on noussut esiin ajatus, että kun 2020 tuo pienempi vasara ei syksyllä toiminut (koska ei ollut rokotteita) niin skipataan turhat välivaiheet ja siirrytään suoraan tuon maksimimoukarin käyttöön. Suomen kansalaisten toivo lepää nyt pitkälti hallinto-oikeuden käsissä: ovatko nämä rajoitukset oikea-aikaisia, välttämättömiä ja kohdistuvatko ne ainoastaan juuri välttämättömiin toimiin? Ennakkopäätös liikuntatiloista antaa olettaa, että toimien muussakin laillisuudessa on toivomisen varaa. Nykyinen sekoilu on ainoastaan pitkän kehityksen tulos, kun koronapassiin jäi isoja valuvikoja ja samaan aikaan hallitus oli jo mentaalisesti luopunut tästä rajoituskurimuksesta. Sanalla sanoen ketään ei kiinnostanut enää miettiä, pitääkö näitä rajoituksiin liittyviä asioita pohtia uudestaan ja tarkentaa.
On mielenkiintoista nähdä, kun hallinto-oikeuksien mietinnöt valmistuvat, kuinka paljon näissä on laillisuutta. Terveysturvallisen tapahtuman organisointi nykyolosuhteissa ei ole sen vaikeampaa kuin se oli syksyllä vielä kuukausi sitten. Tapahtumien ja ravintoloiden sekä sairaalahoidon kapasiteetin välille pitäisi nähdäkseni pystyä osoittamaan jonkinlaista korrelaatiota, koska tämä käytännössä tuhoaa kyseiset elinkeinot. Korrelaation osoittaminen on jäänyt viranomaisilta varsin köyhälle tasolle, koska käytännössä he eivät pysty osoittamaan sille selkeää osuutta tartunnoista ja empiirinen näyttö (toimenpiteet jo voimassa kohta 3vk) ja edelleenkään mitään vaikutusta ei ole nähtävillä missään luvussa. Toimenpiteillä ei siis ainakin empirian näkökulmasta ole minkäänlaista vaikuttavuutta kokonaiskuvaan. Parempaa empiriaa siitä, ettei niiden osuus epidemiassa ole juuri mitään on vaikea saada: vaikka niitä rajoitetaan ja tapahtumat suljetaan niin tästä huolimatta tartunnat kasvavat ja näin myös sairaalahoito. Niiden osuuden pitäisi olla massiivinen, jotta se oikeuttaisi nykyiset toimenpiteet.