Lähtökohtahan rajoituksilla on, että niillä pyritään hillitsemään tartuntoja ja paino nimenomaan sanalla pyritään. Tästä lienee pääsääntöisesti varsin laaja konsensus. Jokainen järkevä henkilö kuitenkin ymmärtää, että taistelu virusta vastaan on kuin kantaisi vettä kaivoon.
Koronavirus tulee pysymään tällä planeetalla sen hamaan loppuun asti tarkoittaen samalla sitä, että virus tulee kehittämään vuosittain erilaisia mutaatioita. Tämän seurauksena erilaisten koronaviruksen varianttien levittämät pandemiat tulevat olemaan koko planeetan riesana niin kauan kunnes ihmiset ovat rakentaneet riittävän vastustuskyvyn virusta vastaan samaan tapaan kuten influenssavirusta vastaan. Eikä silloinkaan päästä eroon viruksen vaarallisuudesta.
Koronavirus tulee mitä todennäköisemmin noudattamaan samaa kaavaa kuin influenssavirus. Suomessa kuoli 85 vuotta sitten lähemmäs 1800 ihmistä influenssaan ja käyrä influenssaviruksen aiheuttamista kuolemista on tasaisesti laskenut sen jälkeen muutamia jyrkkiä piikkejä lukuunottamatta. Kuten koronavirus myös influenssavirus muuntuu herkästi, ajoittain niin radikaalisti, että se aiheuttaa maailmanlaajuisen pandemian. Siis huolimatta siitä, että influenssavirusta vastaan ihminen on kasvattanut vastustuskykyään aivan oleellisesti kauemmin kuin koronavirusta vastaan.
Miksi sitten rajoitukset ja muut toimet pandemian hillitsemiseksi ovat Suomessa niin ankaria, vaikka poliitikot tunnistavat taistelun olevan mahdotonta? Itse uskon erään keskeisimmän syyn olevan siinä, että Suomessa tehohoitopaikkojen määrä / henkilö on neljänneksi alhaisin koko Euroopassa ja olisi erittäin kiusallista, jos aihe nousisi yleisessä keskustelussa pinnalle ja tunnistettaisiin yleisesti syynä varsin tiukkiin koronatoimiin Suommessa. Syynä tehohotopaikkojen niukkuuteen ei ole tilojen tai kaluston puute vaan koulutuksen puute. Ja kun kyse on koulutuksen puutteesta on taustalla ollut poliittinen tahto resurssien suuntaamisessa. Ja kuten tiedetään, poliitikot puoluetausta riippumatta välttelevät viimeiseen asti joutumista syyttävän sormen osoittelun kohteeksi.
Mikäli tehohoitopaikkojen määrä saataisiin samalle tasolle kuin vaikkapa Tanskassa, jonka asukasluku on noin suurinpiirtein sama kuin meillä, mutta tehohoitopaikkojen määrä tuplasti korkeampi, ei meilläkään olisi täysi paniikki päällä erilaisten rajoitusten suhteen.
Samalla olisi syytä pohtia sitä, mihin resursseja halutaan ohjata ja minkälaista polittista kulttuuria mm. pääministeri haluaa Suomeen luoda, jossa huutoäänestyksellä sekä kumotaan että uudelleen ohjataan resursseja. Kun lisäksi rajoituksia kohdistetaan mielivaltaisesti vailla selkeää logiikkaa pitämällä panttivankeina rokotukset ottaneet kansalaiset, aletaan olemaan mielestäni lähellä mielivaltaa.
Ja juuri siitä syystä koko pandemian hallinta ja sen poliittinen päätöksenteko sakkaa. Ja sen seurauksena laskun maksamme me, lapsemme, lapsenlapset ja monta sukupolvea heidän jälkeensä. Eikä se lasku ole pelkästään rahallinen.
