Eiköhän viimeistään Uuden-Seelannin (ja myös Australian) esimerkki ole osoittanut, ettei nykymaailmassa voi sulkea rajoja näin helposti tarttuvalta virukselta. Rajojen sulkemisessa voi olla järkeä leviämisen hidastamisen ja ajan voittamisen suhteen, mutta yhtäkään globaaliin talousjärjestelmään kuuluvaa yhteiskuntaa ei voi sulkea niin tiiviisti etteikö virus lopulta pääsisi sinne.
Juuri näin. Ja tietysti kun omikron leviää jo laajasti Suomessa väestön keskuudessa, on se hevonen tallista karannut. JOS (hyvin teoreettinen jos) välittömästi omikronin tunnistamisen jälkeen oltaisiin sellainen NZ-sulku tehty, olisi ihan varmasti hidastettu omikronin saapumista. Tietysti kustannus, varsinkin inhimillinen, olisi ollut mittava. Mutta se sauma oli ja meni - nyt tämä on vain pelkoa ja rajat kiinni, rajat kiinni, sillä pelastutaan.
Ymmärrän nyt paremmin asian. Kallista se on, jos toteutuu. Britannian suomalaisiin tämä osuu, vaikka he eivät ole syyllisiä Britannian EU-eroon.
Henkilökohtaisesti (firman piikkiin, ninnanunna) asialla ei ole mitään merkitystä. Niille tuhansille lapsiperheille, joilta menee päivä-pari pilalle ja jostain pitää löytää se 600e, tilanne on tietysti toinen. Ja isossa kuvassa yhä tietysti tällaiset asiat aika mitättömiä.
Enemmän tällaisessa harmittaa, että annetaan jotain mielikuvaa että rajoilla tämä omikron pysäytetään. Johtaa taas kaikkien rajanylittäjien syyllistämiseen ja aletaan perata että miksi siellä kentällä ei tasantarkkaan jokaista ole ohjattu testiin jne. jne. jne.
Kun todellisuus on, että loppuviikosta Suomessa saadaan ihan sisäsyntyisesti kolminumeroinen määrä omikron-tartuntoja per päivä. Ja hallitus ei tee yhtään mitään erityistoimia niiden tartuntojen estämiseksi. (Ei sillä että se mahdollista olisikaan, ilman sitä kovaa lockdownia.) Mutta siis kohkataan taas ja hukataan resursseja kourallisen omikron-tuonnin estämiseen, kun samaan aikaan ihan siinä omassa kulmapubissa juuri tuli puolentusinaa omikron-tartuntaa.