Tässä pandemian edetessä HUS:in ja THL:n toimijoiden välille alkaa olla muodostunut hyvinkin suuria mielipide-eroja. THL:lta esim. Mika Salminen ja Hanna Nohynek suhtautuvat koronaepidemian hoitoon erittäin rationaalisesti ja ymmärtävät sen, että yhteiskunta ei voi pyöriä vuosikausia pelkästään sairaanhoidon ehdoilla. Markku Mäkijärvi ja Eeva Ruotsalainen taas mesoavat julkisuudessa edelleen lähes samalla vaihteella kuin pandemian alkuvaiheessakin.
Nyt olisi tärkeää päättäjien sekä median huomata, että kyseiset henkilöt edustavat HUS:ia, ja heidän mielipiteisiin tulee suhtautua samalla tapaa kriittisesti, kuin vaikka MaRan edustajiin. Siinä missä MaRassa on toivottu pandemian aiemmissa vaiheissa maan avaamista ja rajoitusten purkua osin ylioptimistisestikin, niin samalla tapaa Mäkijärven ja Ruotsalaisen mielipiteet alkavat tässä vaiheessa olla enemmänkin puhdasta edunvalvontaa kuin objektiivisia asiantuntijalausuntoja. Silti he saavat jostain syystä edelleen tolkuttoman paljon sijaa julkisuudessa ja päätöksenteossa omien edunvalvontamielipiteidensä kanssa.
HUS:n ja muidenkin sairaanhoitopiirien huoli kumpuaa todennäköisesti siitä, että on havaittu kuinka ohuen langan varassa heidän palvelunsa roikkuvat. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, nyt korona-aikana on käynyt ilmi että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on jäänyt monista Euroopan verrokkimaista aivan tolkuttomasti jälkeen. UK:ssa on pahimmillaan sairaaloissa ollut 39 000 koronapotilasta, ja tälläkin hetkellä lähes 8 000. Suomen väkilukuun peilaten nämä luvut vastaisivat 3500/700 potilasta. 700 koronapotilaan pitäisi olla meilläkin ihan täysin hoidettavissa oleva tilanne, eikä maailmanloppua vastaava skenaario.
Omat ehdotukseni etenemiselle olisi:
1. Nyt äkkiä se oikea uusi strategia kehiin, jossa kerrotaan resurssien siirtämisestä jäljityksestä ja osin myös testaamisesta terveydenhuoltoon.
2. Jos ei em. resurssien siirto riitä, niin annetaan sairaanhoitopiireille riihikuivaa rahaa, jotta Suomessa pystytään hoitamaan vähintään tuo 700 koronapotilasta kerralla ilman terveydenhuollon romahtamista. Yhteiskunnan avaaminen ei voi eikä saa olla kiinni siitä, että sairaanhoitopiireillä ei ole tarpeeksi työntekijöitä tai tehohoitopaikkoja. Omasta puolestani myös sairaanhoitajien palkkoja voisi tarkistaa ylöspäin.
3. Kun edelliset kohdat on suoritettu, pitäisi viimeistään siitä seurata sen, että Mäkijärvi ja Ruotsalainen tukkivat suunsa yhteiskunnallisten asioiden osalta ja alkavat keskittyä siihen, miten potilaita hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
HUSin pitäisi nimensäkin puolesta olla Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiiri. Ei koronan tai minkään muun sairauden ehkäisypiiri. Missä vaiheessa homma meni sellaisille urille, että HUSin toimijat ovat isossa roolissa päätettäessä valtakunnallisista toimista, joiden tarkoitus on ehkäistä sairauksia ja joiden vaikutus näkyy ensisijaisesti ihan muualla kuin sairaaloissa?