Minun mielestäni (joka mahdollisesti mukailee
@Sistis ja
@Flonaldo näkemyksiä) valtiovallan pitää ottaa aktiivisempi rooli siinä exit-strategian suunnittelussa. Krista Kiurun maalitolppien liikuttelu on todella raskasta ihmisille. Suurin osa kansasta varmasti ymmärtää tosiasiat ja sen, ettei kaikkia rajoituksia voida vaan tiputtaa kerralla pois, mutta tässä Suomi kyllä kompastelee omasta mielestäni todella kummallisesti, kun edes skenaariota ei voi julkistaa.
Kiuru on loistava esimerkki, kuinka hän puhuu todella epäkonkreettisella tasolla. Tuntuu, että Kiuru ei halua tai näe mahdolliseksi avata yhteiskuntaa, koska koko ajan tuo rajapyykki siirtyy kauemmaksi. Israel on samaan aikaan huolestuttava ja loistava esimerkki - jos vastustaja ei ole nujerrettavissa niin voimmeko ikuisesti pysyä trapissa oman maalin edessä? Peli on jossain vaiheessa avattava ja lähdettävä riskilläkin hakemaan sitä jatkoon vievää maalia.
Tämä suunnitelma tuntuu mututuntumalla etenevän sujuvammin esimerkiksi Saksassa. Jos väestörikkaat maat ovat valmiita riskeeraamaan ja myöntymään tosiasioiden edessä, miksi pienet maat yrittävät väkisin olla erilaisia? Jos koronavirusta ei voi niitata pois niin silloin ainoa tapa elää asian kanssa on antaa sen tapahtua mitä tapahtuu. Sairaala pelastaa ne, ketkä voidaan pelastaan.
Olisi todella tärkeää nyt ensin lähteä luopumaan karanteenista nykymuodossa ja sen jälkeen luopua testauksen massiivisuudesta. Tällä tavalla niitä apukäsiä saadaan sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan eikä käytetä koko resurssia tehottomaan jäljitykseen. Sitähän tarina ei esim. THL:n tiedotustilaisuudessa ikinä kerro, kun karanteenia perustellaan sillä, että 30 % tartunnoista karkeasti löytyvät karanteeneissa olevilta, että kuinka vakavia nuo tapaukset ovat eli missä suhteessa tämä on ongelma.