”Paikoista noin 70 prosenttia on jatkuvasti käytössä, eikä varsinkaan kesälomakaudella paikkoja varmasti ole kolmea sataa. Koronapotilas täytyy eristää, ja sairaalassa koronapotilas vie hoitajaresursseja enemmän kuin yhden tehohoitopaikan verran.”
Sairaalat kärsivät jo valmiiksi hoitajapulasta, ja kesälomakausi on kärjistänyt työvoimapulaa sairaaloissa – sekä perusterveydenhuollossa ja kotihoidossa."
Tähän on vaikea sanoa mitään. Keneltäkään ei voi evätä hoitoa ja olen kyllä sen ymmärtänyt, että koronapotilaiden hoito on raskasta ja vie paljon aikaa. Itse en kuitenkaa ihan vieläkään suostu sulattamaan tätä, että tehdään tulonsiirtoja muualta yhteiskunnasta hoitamaan tätä asiaa. On ihan selvää, että nyt on aika puhua siitä, ettei meillä ole missään vaiheessa ollut esim. mielenterveyspalvelut kunnossa. Ihmisten eristäminen on aivan varmasti ollut henkisesti monelle ihmiselle ihan äärimmäisen rankka kokemus ja sitä tämä aika on ollut myös itselleni. Pettymyksestä toiseen sahaamista ja epävarmuuden kanssa elämistä.
Toisin kuin koronan vuoksi sairaalahoitoon joutuvat, mielenterveyspotilaiden laskeminen tässä hetkessä on vaikeaa, koska ongelmat nostavat päätään vasta ajan kuluessa. Resurssipula on ollut ilmeinen jo tätä ennen ja nyt se tulee olemaan vieläkin pahempi suhteessa aiempaan. Tässä katsotaan kahdenlaista terveyttä: onko perusteltua & tarpeellista hajottaa useamman tuhannen ihmisen henkinen terveys sen vuoksi, ettei meillä ole resursseja hoitaa koronapotilaita nyt? Ratkaisuksi ongelmaan tarjotaan järeitä rajoituksia, jotka vielä kaiken hatuksi ovat hitaita ja tehottomia.
Muistutan edelleen kaikkia keväästä: koronavirustartunnat saatiin nykyistä matalammalta tasolta selvään laskusuhdanteeseen kuuden viikon ravintolasululla. Tämän vanavedessä kaikki "ei välttämättömät" kaupat joutuivat myös sulkemaan sekä tapahtumat. Tällaisilla rajoituksilla on ihan valtavia haittavaikutuksia erityisesti nuoriin, mutta myös vanhempiin. Ihmisellä on luontainen tarve sosialisoitua ja nähdä ihmisiä ja tämä tarve on ollut kiellettyä ja kaiken hyvän päälle sitä on myös julkisuudessa voimakkaasti tuomittu.
Jos nyt halutaan selvää laskua tartuntoihin niin rajoituksien täytyy olla sitä ravintolarajoituksen tasoa ja haittavaikutukset suhteessa sairaalahoitoon (myös sairaanhoidon lisääntyessä) ovat merkittäviä. Koska tiedämme, että tartuntoja tulee olemaan paljon myös jatkossa ainoa rajoitus, joka on oikeasti paikallaan on yrittää pitää tilanne jotenkin hallinnassa sen 1,5 kuukautta, kun rokotukset saavuttavat ison otan keski-ikäisissä. Maaliviivaa on jälleen alettu siirtää voimakkaasti nuoriin ja nyt puhumme jo siitä, että pitää kaikki lapsetkin rokottaa ennen kuin voimme päästää jonkun teatterin tai kirkon toimintaan.
Toinen, mikä ei juuri ketään taas julkisuudessa tunnu kiinnostavan on se, että kesälomat ovat suurimmaksi osaksi tulossa päätökseen. Elokuussa suurin osa ihmisistä on jo palannut työpaikoille hommiin eli kesälomat ovat pikku hiljaa taakse jäänyttä elämää. Tuntuu, että mitä enemmän tätä pandemiaa kuluu, sitä nihilistisempi jokainen mittari on. Siedämme kyllä suurempaa tartuntalastia, mutta huomattavasti pienemmillä sairaalanumeroilla kuin esimerkiksi koko kevään halutaan kuitenkin melkoisen kovia rajoituksia.
En näe tätä itse enää hyväksyttävänä & välttämättömänä ja vaadin sen lopettamista.