Suomalaisista vain pälle 40% on korkeakoulutettuja ja nyt ollaan näistä huolissaan, kirjoitetaan oikeen kirjakin. Mites se 60% mitkä on ilman korkeakoulutusta tai ne, joilla ei ole mitään koulutusta? Jos ylipäätään on nuori aikuinen, joka pääsee korkeakouluun, on kyseessä jo etuoikeutettu nuori aikuinen, jonka sosioekonominen asema on korkeampi ja kaikki muutkin lähtötekikät ovat valtaosaa paremmat.
Yleensä olen ollut kanssasi samaa mieltä, mutta tässä tapauksessa voin sanoa kahdesta eri roolista, että nyt olen voimakkaan eri mieltä.
Itsehän olen paperilla korkeakoulutettu, mutta olen koko työurani (siis n. 10 vuotta tähän asti) tehnyt hommia, jotka eivät oikeastaan tarvisi kuin ammattikoulupohjan, jos sitäkään. Nykyisessä työssäni koulutuksestani on aivan valtavaa hyötyä työnantajalle, muttei minulle, koska koulutukseni ei näy palkassa. Mainittakoon kuitenkin, että koko tilanne on lähtökohtaisesti ainoastaan tämän idiootin nimeltä peterra vika. Usein tässä keskustelussa polarisoidutaan herkästi, kun ei ymmärrä, että työmarkkinat eivät kohtele meitä etuoikeutettuja korkeasti koulutettuja juurikaan paremmin. On itse asiassa monia aloja, joilla varsin vähäisellä tai olemattomalla koulutuksella tienaa enemmän kuin korkeasti koulutettu. Oma työni on hyvä esimerkki: tuotteemme myyjät voivat tienata jopa 3500 € / kk. Jos kannustemallia leikataan ja myyjien tulotaso laskee niin myyjät lähtevät. Asiantuntijatyölle ei ole esimerkiksi omalla alallani tarvetta, koska myymme pääsääntöisesti bulkkia. Näin ollen koulutukseni hyödyttää ainoastaan firman sisäisissä prosesseissa, joissa olenkin aina eturivissä mukana, koska pärjään ja se on firmalle hyvä homma, kun ei tarvitse erikseen maksaa. Tienaisin enemmän, jos olisin taitavampi myyjä.
Toisaalta minulla on myös työ, joka on pitkälle toteutettavissa etätyönä. Näin ollen olenkin ollut oikeastaan pl. viimeiset viikot koko korona-ajan etätyössä. Työssä käyvän tilanne on ihan erilainen kuin opiskelijan. Olen aiemmin kertonut, että kun aikanaan kertasin, mikä kaikki omissa opinnoissani meni pieleen noin lähtökohtaisesti niin vahingossa huomasin, että fyysinen läsnäolo yliopistolla korreloi voimakkaasti tuloksien ja saavutusteni kanssa. Kun olin yliopistolla fyysisesti paljon (tehtäviä ATK-luokassa, lukemista kirjastossa, syömistä yliopiston ruokaloissa, ystävien tapaamista yliopistoympäristössä) niin tulokseni olivat aivan jotain muuta kuin silloin, kun tein videoluentoja. Minulla oli opiskeluissa myös vuosia, kun en ollut läsnä vaan keskitin voimani video- ja massaluentoihin - tulokseni ja motivaationi heikkenivät merkittävästi. Vastaavaa korrelaatiota on myös muilla.
Työssä tilanne on kuitenkin erilainen, koska lähtökohtaisesti työni laadukas suorittaminen vaatii lähinnä hyvää mieltä ja oikeaa asennetta. Pystyn rakentamaan elämääni pitkälti etätyön ympärille - esimerkiksi itse huomasin, että aamulla lenkkeily korreloi hyvin hyvän mielen kanssa, joten etätöissä pystyn helposti rakentamaan erilaisia rutiineita tuon ympärille. Työpäiväämme myös kuuluu paljon sellaisia hetkiä, kun olen ihmiskontaktissa - tosin puhelimessa. En siis työni vuoksi juuri koe puutetta siitä, ettei minulla olisi ihmiskontaktia. Tilanne yliopistossa on kuitenkin aivan toinen, koska opiskelu on jo lähtökohtaisesti yksinäistä puuhaa eikä sitä ihmiskontaktia oikeasti ole.
Sellaiset työt puolestaan, joissa sitä ihmiskontaktia on - ne ovat olleet koko ajan olemassa. Kaupassa kassat ovat olleet töissä, aspat ovat pyörineet yms. yms. yms. Työmarkkinoilla korona on ainakin mielestäni näkynyt huomattavasti vähemmän kuin opiskelussa. En voisi kuvitellakaan, että nykyolosuhteissa palaisin yliopistolla etäopiskelemaan, koska tiedän, että onnistumiseni tulee vaatimaan ihmiskontaktia ja yliopistossa en saa sitä ellei luentoja ole läsnä. Yliopisto on hyvin yksinäinen paikka jo muutenkin - kyllä sieltä yksin pääsee läpi, mutta nuo ovat usein elämän tärkeimpiä suhteita, jota siellä syntyy. Itse olen muuten yksineläjä, sinkku melkein koko elämäni. Luulen, että minulla olisi aivan erilainen elämä, jos olisin ymmärtänyt silloin aikanaan, mikä on verkoston, ihmisten ja sosiaalisten suhteiden merkitys onnistumisessa. Kuvittelin pitkään, että pärjään oikeasti yksin. Kukaan ei pärjää yksin ja kaikki tarvitsevat verkostoja. Jos olisin käyttänyt opintoni toisin niin uskon, että olisin voinut löytää jopa itselleni suhteen ja elämäni nyt olisi aivan toista. Ymmärsin tämän kaiken myöhässä.
Yliopisto & AMK ovat ottaneet kaikista eniten osumaa, koska siinä itse opiskelussa ei ole mitään sosiaalista. Sosiaalisuus täytyy tuoda ulkoa ja se on kiellettyä. Sen lisäksi, että se on kiellettyä sitä on myös yhteiskunnallisesti tuomittu voimakkaasti. Jalkapalloturistit saivat kokea vain pienen osan siitä, mitä opiskelijat saivat kuulla koko vuoden 2020. Kaikki yhteisöllisyys, jolla tavoitellaan hyvää, on jonkun etätyöläisen mielestä vastuutonta. Ihmisten elämä on sidosteista ja noita rikkinäisyyksiä on tullut nyt paljon lisää. Korkeakoulu on yksinäinen paikka olla yksin - siellä niitä ihmisiä vasta tarvitaan. Nyt meillä on ollut tilanne, jossa KAKSI ikäluokkaa eivät ole edes saaneet lupaa rakentaa verkostoa. Sen seuraukset ovat ihan valtaisat.
