The Economist on kyllä varmasti yksi luotettavimmista lähteistä joita voi lainata. Jos nyt ymmärsin oikein niin tämän johdosta näytät analysoivan ettei koronarajoitukset lisänneet itsemurhia Suomessa.
Tämän osalta näytän analysoivan, että aivan kuten aiempikin tieteellinen tutkimus osoittaa, itsemurhien ja talousvaikeuksien yms. suhde ei ole yksiselitteisen suora ja väistämätön, kuten täällä ollaan esitetty. Siihen voidaan vaikuttaa, kuten on ympäri maailman vaikutettu. Myös meillä. Ollaanko Suomessa oltu tarpeeksi päättäväisiä tässä, en oikein ole varma, pelkäänpä että ei.
Suomen Mielenterveysseura Ry puhelee tv-mainoksessaan viimevuonna yhteydenottojen kasvaneet 20 % normaalivuoteen verrattuna. Voi toki olla, että he vain juksaavat ja yrittävät rahastaa koronalla. Ilmeisesti kuitenkin yritit teksissäsi vähätellä koronarajoitusten Suomeen aiheutumia mielenterveysongelmia sillä verukkeella, että itsemurhat ovat vähentyneet esimerkiksi Chilessä ja Virossa. Itsemurhat voivatkin olla vähentyneet, mutta mikäli uskomme Ry:tä niin ongelmat ovat lisääntyneet. Onneksi Suomessa itsemurhat ovat olleet laskutrendillä viimeiset 30 vuotta, toivottavasti loppuvuonna saamme analyysin joka ei oleellisesti poikkea trendistä.

Poliisin tilastot paljastavat yllättävän ilouutisen: itsemurhat vähentyivät koronavuonna
Kriisipuhelimissa on otettu surusta koppi.

Poliisihallituksen tiedot kertovat, että itsemurhat ovat vuonna 2020 vähentyneet Suomessa. Poliisin kuolemansyyntutkinnassa kirjattiin tammi–lokakuussa 572 epäiltyä itsemurhaa.
Se on toiseksi vähiten kymmeneen vuoteen – ainoastaan vuonna 2015 itsemurhia ilmoitettiin tammi–lokakuussa vähemmän.
...
Suomen Mielenterveys ry:n (Mieli) itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö Marena Kukkonen pitää poliisin tuoreita tietoja positiivisena uutisena. Samalla hän toteaa, ettei niistä voi vielä vetää isoja johtopäätöksiä.
Viralliset, oikeuslääkäreiden kirjoittamiin kuolintodistuksiin perustuvat kuolemansyytilastot valmistuvat ensi vuoden lopulla.
– Nyt voidaan esittää vain valistuneita arvauksia. Uskon kuitenkin, että näkyvällä kampanjoinnilla ja ennaltaehkäisevällä työllä on onnistuttu vähentämään itsemurhia, Kukkonen sanoo.
Mieli ry pyörittää ympärivuorokautista kriisipuhelinta, nuorille suunnattua Sekasin-chattia sekä itsemurhien ehkäisykeskusta Helsingissä ja Kuopiossa.
– Palvelujen tarve on selvästi lisääntynyt. Mutta kyse voi olla myös siitä, että apua uskalletaan hakea entistä paremmin. Mielenterveysongelmista puhutaan avoimemmin, Kukkonen pohtii.
Ehkä se on sitten jotenkin ennenkuulumatonta, että Suomen Mielenterveys ry:n ehkäisykeskuksen päällikön tavoin näkee että itsemurhiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi juuri kriisipuhelimen käyttökynnystä madaltamalla. Jos itsemurhat ovat laskussa ja yhteydenotot nousussa, niin kertoisiko se että ehkäisevä toiminta toimii? Puhelu ei ole vielä itsemurha ja puhelun ansiosta lopullinen ratkaisu voi jäädä tekemättä. Kyllä näissä pitää miettiä mitä tilastoa katsoo ja miten. Mutta kuten toteat, lopulliset luvut sitten tämän vuoden lopussa. Se kuitenkin lienee selvää, ettei sitä räjähdystä tullut jonka väitettiin olevan väistämätön.
Ja vielä ajatuksiani selventääkseni, jokainen itsemurha on karmea tragedia ja niitä ei todellakaan pidä vähätellä. Tässäkin ketjussa olen sanonut näin, ja että meidän täytyy jokaisen osaltamme olla lähellä niille jotka ympärillämme sitä tarvitsevat. Mutta näihin asioihin voidaan vaikuttaa. Kun moni on esittänyt vastakkainasettelun, jossa "mummot pitää uhrata tai itsemurhat vääjäämättä räjähtää käsiin", on ihan paikallaan kommentoida asiaa, sillä tuosta kun ottaa paskapuheen pois, jää henkilön toimintasuositukseksi "mummot pitää uhrata".
Meillä on epäonnistuttu rajoitusten kohdentamisessa, sillä osaltaan hallituksen lainsäädännön uudistamiseen liittyvän kyvyttömyyden takia rajoituksista ovat etupäässä joutuneet kärsimään todella epäreilun suurelta osalta mm. nuoriso. En siis ihmettele yhtään että heidän henkinen kuormituksensa on kasvanut. Myös liikuntapaikkojen ja kulttuuritapahtumien rajoitukset ovat osoittautuneet suhteettoman koviksi vain siitä syystä että näitä asioita on ollut helppo rajoittaa.