Tämähän alkaa näyttää siltä, että lyhyeksi meinaamani eristäytyminen kotiin voi kestää helposti koko tulevan kesän tai kauemminkin, melkoista meininkiä.
Maanantai-iltana tulin nuuskanhakuristeilyltä ja sen jälkeen olen visusti pysytellyt kotona. Riskiryhmään kuuluvana ja immunomodulaatiolääkityksen myötä käytännössä vastustuskyvyttömänä ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille onneaan kokeilemaan. Pitkästä aikaa tuntuu positiiviselta asialta olla nelikymppinen eläkeläinen, ei ole mitään pakollisia menoja. Vaimo tuolla "ulkomaailmassa" pyörii hoitaen siinä samalla esim. kauppa- ja apteekkireissut. Hän toki ymmärtää käsihygienian tärkeyden, ihmisjoukkojen välttämisen jne, mutta voihan hän silti sen koronan tuolta jostain napata ja tänne kantaa. Jos näin käy niin sitten käy, ainakin on parhaamme mukaan yritetty virusta väistellä. Mitään paskapaperipaniikkia tai muuta naurettavaa överöintiä ei ole harrastettu eikä olisi ollut tarvettakaan, kun tähän mennessä kaupasta on kaikki tarvittava hyllystä löytynyt. Vieraita en tietenkään tässä tilanteessa vastaanota, vaan tuskinpa tänne kukaan haluaisi tullakaan.
Näillä siis mennään toistaiseksi. Seuraava pakollinen meno on muistaakseni elokuussa oleva neurologin vuosikontrolli + turvalabrat vähän sitä ennen, vaan eivätköhän nuokin ole siirrettävissä jos tilanne näyttää sitä vaativan. Nuuskaa toin onneksi viime reissulta perkeleesti yli sallitun määrän, joten se tarvittaessa - ainakin pienimuotoisella säännöstelyllä - riittänee loppuvuoden, ei siis hätää senkään suhteen. Perussairauteni ansiosta olen jo vuosikausia joutunut käsidesittämään niin saatanasti ja se tulee jo selkärangasta. Jos ulos täytyy lähteä, on mukana aina matkakokoinen käsidesi ja sitä myös ahkerasti käytän.
Että mikäs mulla on täällä ollessa, parasta toivoen ja pahinta peläten.