Voin ihan rehellisesti myöntää, että turhan kärkästä kommentointia on ollut liittyen taudin vakavuuteen ja tähän kohkaamiseen ja että vielä jokin aika sitten tämä ei näyttänyt niin vakavalta kuin nyt. Nythän tämä vaikuttaa jokaisen suomalaisen arkeen, jopa minunkin ja en ole esimerkiksi isovanhempia menossa hetkeen tapaamaan, vaikka mitään oireita mihinkään suuntaan ei olekaan. Ensi viikon olen myös kotitoimistolla. Työkaverilääkärin otin aikoinaan esimerkiksi sen takia, koska koin, että infektiotaudeista tutkimuksia tehnyt ja kirjoja kirjoittanut lääkäri asiasta jotain tietääkin.
Hyvä vastaus, kiitos siitä. Ja sanotaan heti kärkeen että loppu ei todellakaan ollut sinulle kohdistettu! Viranomaiset ovat saaneet palautetta aiheesta ja aiheetta, ja kyllähän se heidän haukkumisensa yli menee monella aivan valtavasti. En kuitenkaan näe siinä kauheasti eroa siihen että suunnilleen kaikki on hallituksen syytä, ihan ilman epidemiaakin. Sipilän hallituksen syy oli aikanaan katolta putoavat lunta pudottelemaan menneet ukotkin. Näin siis joidenkin mukaan.
Minua taas on hiertänyt aggressiivisesti toimettomuutta puolustelevat ja uhkaa vähättelevät tahot jo pidemmän aikaa. Varsinkin kun usein puolustus on
jälkikäteen se, että "silloin tilanne oli se", eli luonnollisesti ei edes nähdä mahdollisuutta jossa he olisivat olleet väärässä ja toiset olisivat nähneet vakavuuden aiemmin, vaan tottahan toki "todellisuus on muuttunut". Tämähän on hyvin yleinen ja inhimillinen tapa ihmisille selittää itselleen asiat parhain päin. Enkä tätäkään nyt kohdista sinuun
@iibor. En myöskään ole
@Sämppäri enkä kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä, minusta Suomea ei olisi pitänyt pysäyttää kaksi viikkoa sitten jne. On kuitenkin olemassa keskitie niiden "olisi pitänyt pysäyttää kaikki jo aikoja sitten" ja "ei ole uhkaa, ei kannata tehdä mitään, ei vieläkään kannata tehdä mit... NO NYT PITÄÄ TOIMIA" -meiningin välillä.
Suomesta mainitsin parannusesimerkkeinä vielä avoimemman tiedottamisen ja aggressiivisemman testauksen alkuvaiheessa. Nämä on asioita jotka ovat tuottaneet Etelä-Koreassa erinomaista tulosta ilman että on tarvittu mitään autoritaarisen valtion mielivaltaisia lockdowneja ja katupartioita. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että vaikka monessa asiassa näyttäisi ettei ole tehty mitään, taustalla on Suomessakin aivan varmasti valmistauduttu tietoa keräämällä, hiomalla suunnitelmia, pohtimalla toimintatapoja ja varautumalla testauksiin ja sairaanhoidon kuormitukseen. Nämä helposti jää kärkkäimmiltä kriitikoilta kokonaan huomiotta. Osin tässä törmätään näyttävyys vs. tehokkuus -verhoon.