Tieteen Kuvalehti Historia-lehden 6/2021 numerossa oli juttua poliorokotteesta, sen kehityksestä ja ongelmista. Sen kehitti Jonas Salk Cutter-nimisessä laboratoriossa, millä ei ollut ennestään kokemusta lääkkeiden valmistuksesta. Jonas Salkin poliorokote pyrki inaktivoimaan Poliota aiheuttavat kolme eri tyyppiä. Aluksi näytti siltä, että Salk oli onnistunut tässä.
Mutta sitten poliorokotteen laatua tutkinut virologi Bernice E. Eddy havahtui siihen, että joillakin poliorokotetta saaneilla koeapinoilla alkoi näkyä rokotuksen jälkeen halvaantumisen merkkejä, mikä kävi näkyi sitten niiden selkärangasta otetulta näytteeltä (Cutterin laboratoriossa ei oltu otettu koeapinoilta näytettä selkärangasta,) missä oli eläviä polioviruksia. Eddy raportoi tästä rokotetteiden tuotannosta valvovaa Yhdysvaltain terveysviranomaisen alaien laitoksen Laboratory of Biologics Controlin johtajalle William Workmanille. Julkinen painostus oli kuitenkin liian suuri poliorokotteen hyväksymiselle, joten Eddyn havaintoa ei noteerattu ja poliorokote hyväksyttiin. Salkin poliorokotetta päätettiin käyttää pelkästään lapsiin, mutta sitä annettiin viranomaisten neuvoista huolimatta myös aikuisiin.
Kun Yhdysvalloissa alkoivat polio-rokotukset, muutama viikko ensimmäisten rokotusten jälkeen alkoi ensimmäiset Salkin poliorokotusten haittavaikutukset näkymään. Osa poliorokotusten saaneista lapsista olivat sairastuneet polioon: Heillä oli ilmennyt kuumetta ja se puolen käsi, minkä puolen käsivarteen poliorokote oli pistetty, oli halvaantunut ja noin 10 kuoli. Yhdysvallat päätti keskeyttää Polio-rokotusten jakelun 27.4.1955. Poliorokotukset keskeytettiin 6.5.1955
Viranomaisten selvityksissä siitä, mikä oli mennyt vikaan, paljastui etenkin kahdesta Cutterin laboratorion tuotantoerästä sarjat 19468 ja 19764 ongelmia: Kyseiset tuotantoerien sarjat olivat tappaneet viisi ja halvaannuttaneet 51 lasta. Myöhemmissä tutkimuksissa kävi ilmi, että viisi seitsemästä Cutterin laboratorian tuotantosarjasta sisälsivät elävää virusta. Syyksi lopulta paljastui, että Jonas Salk oli tehnyt laskelmissaan virheen siitä, kuinka kauan polio-virusta piti käsitellä formaalinilla. Hänen laskelmansa peruistivat formaliinin tehoon pieneen määrään virusta, mutta suurempia annoksia koskevat laskelmat perustuivat siihen oletukseen, että virus inaktivoituisi samalla nopeudella, mikä ei pitänyt paikkansa. Lisäksi myöhemmissä tutkimuksissa paljastui, että Cutterin laboratoriossa käyttettiin tavallista tehottomia suodattami apinoiden munuaissolukon apinoiden munuiaissolukon jäännösten poistamiseksi rokotteesta, mikä saattoi päästää läpi apinoiden munuaissolukon jäännöksiä ja siten elävää polio-virusta. Lisäksi Yhdysvaltain terveysviranomaisten suhtautuminen rokotetuotannon valvontaan olivat tuolloin usein leväperäisiä.
Tämän tapauksen seurauksena:
- Arviolta 120000-200000 ihmistä sai poliotartunnan Jonas Salkin poliorokotteesta --> 70000 heistä ilmeni lihasheikkoutta, 164 sai vakavamman halvauksen ja 10 kuoli
- Vaikka Cutterin laboratorio olikin periaatteessa noudattanut kaikkia sääntöjä ja määräyksiä, joutui se maksamaan suuria korvauksia "implied warranty" -nimisen säännöksen mukaan
- Poliorokotukset käynnistettiin Yhdysvalloissa uudelleen 15.5.1955, tällä kertaa Yhdysvaltain terveysministeriön alainen erityiskomitean valvonnassa
* Kuitenkin osa vanhemmista pelkäsi antaa rokottaa lapsiaan. Mutta kun tämänkertainen poliorokote osoittautui turvalliseksi, alkoi rokotusvauhti nopeutua useiden kuukausien päästä
* Vanhempien pelko avasi ovet Albert Sabinin kehittämälle uudelle poliorokotteelle, joka voitiin nauttia suun kautta --> Sabinin suusta nautittava poliorokote levisi muualle maailmaan
- Cutterin laboratorion tapauksen johdosta kaikkien rokotteiden valmistus tapahtui vastaisuudessa tiukimpia mahdollisia turvallisuusmääräyksiä noudattaen ja siksi Yhdysvaltojen rokotetuotanto kuuluu maailman valvotuimpiin ja sääännellyimpiin
Lähde: Tieteen Kuvalehti Historia-lehti, 6/2021 s. 60-65.
/img-s3.ilcdn.fi/fbfa2d19249782cb8741ade07712ef763f31a6cd63c12bb39638b4a5a717e7ce.jpg)
