Korkeakoulutus

[Radiopää]

Ymmärrän ajattelutapasi, mutta silti kyseenalaistan sen, kannattaako tehdä tutkimusta, jonka lukijamäärä on hyvin pieni. Jussi Halla-ahon väitöskirja on ansiokas, mutta mitä uutta se on tuonut suomalaiseen kulttuuriin ja kuinka se on vienyt tiedettä eteenpäin?

Halla-aho on ahdasmielinen ja valinnut ammatikseen politiikan, josta ei kulttuurille ja tieteelle olekaan minusta juuri mitään hyötyä. Moni muu tohtori tai tohtoriopiskelija sen sijaan sivistää muita ihmisiä. Miten saataisiin aikaan uusia koulutettuja, ellei olisi niitä, jotka jäävät yliopistoon töihin. Ilman tutkimusta ei ole yliopistoja ja ilman yliopistoja ei ole sivistynyttä kansaa, joka pystyy elämään ilman konflikteja ja köyhyyttä.

Muistaakseni Suomessa on julkaistu tutkimus, jonka mukaan tohtoreita koulutetaankin liikaa. Minä en ole tohtori, joten joku muu voi selittää tämän fiksummin. Voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että tunnen erään kirjallisuutta opiskelleen (maisteriksi asti) henkilön, joka on tällä hetkellä jonkun ison yrityksen kansainvälisyyssuhteista vastaava, koska siinä missä hän häviää muussa osaamisessa, on hänen kulttuurintuntemuksensa ja ihmissuhdetaitonsa muita parempaa.

 

[MustatKortit]

Ymmärrän ajattelutapasi, mutta silti kyseenalaistan sen, kannattaako tehdä tutkimusta, jonka lukijamäärä on hyvin pieni. Jussi Halla-ahon väitöskirja on ansiokas, mutta mitä uutta se on tuonut suomalaiseen kulttuuriin ja kuinka se on vienyt tiedettä eteenpäin?...

Sanoisin, että Jussi Halla-aho ja hänen tutkimuksensa ovat ylipäätään olleet erittäin merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö viimeisen kymmenen vuoden aikana. Joidenkin mielestä hyvässä, toisten pahassa. Halla-aholla ei olisi samaa uskottavuutta ilman tohtorinarvoaan, siten tuo väikkäri itsessäänkin on merkittävä.

Ylipäänsä kannattaa tehdä tutkimusta myös sellaisista aiheista, jotka ovat pieniä, mitättömiä ja lukijamäärältään vähäisiä. Koskaan ei tiedä, mihin suuntaan seuraavaksi yhteiskunta ja maailma lähtee. Tosin nollatutkimustakin on olemassa.

Ei voi kuin päätään puistella vaadittaessa esim. filosofian opintojen lopettamista tai ainakin vähentämistä, vaikkapa taloustieteen kustannuksella... jotenkin tuntuu välillä, ettei osalla jengistä ole pienintäkään käryä, mistä nämä kaikki ajatukset, koko maailmankuvamme ja pyrkimyksemme ovat lähtöisin. Jonkun kirjallisuudentutkimuksen lopettaminen olisi mielestäni aivan kohtalokasta mille tahansa sivistyneelle yhteiskunnalle, tosin kohtalokasta saattaa olla tietysti jo vallitseva some-kulttuurikin.

 

[sekolust]

Julkisilla rahoilla taas pitää ylläpitää sitä, että kansakunnassamme on kirjallisuus- ja taidetutkijoita, joita löytyy kaikista sivistyneestä länsimaasta. Ajatus ainoastaan tuottavuuteen tähtäävä yliopistokoulutus on kotoisin Neuvostoliitosta.

Toki tilanne on se, että täysin "markkinavaltaista" koulutusta ei voida suorittaa jos tavoitteena on muutakin kuin vain palvella "sponsoreita". Joku insinöörikoulutus saattaa tuottaa valtiolle enemmän kuin humanististen aineiden koulutus, mutta toisaalta jälkimmäisellä saattaa olla oma osansa yhteiskunnan "sielun" ruokkimisessa. Tähän vielä eri "variaatiot" päälle mitattavissa ja mittaamattomissa olevan tuottavuuden osalta, niin soppahan siitä tulee. Jos koulutuksen (lähes) ainoa tarkoitus on kouluttaa osaavaa työvoimaa yliopistoja tukeville firmoille, niin heikoilla hangilla ollaan. Jos tuolle linjalle lähdetään, niin juustohöylä voisi käydä ja koulutus voitaisiin vaikka ulkostaa eri firmoille. Ei koulutuksen tarkoitus ole lähtökohtaisesti olla mikään suuryrityksen tuettu trainee-kausi. Toimiva valtio tarvitsee insinöörien, ekonomistien, lääkärien, lakimisten ja vastaavien lisäksi myös niitä, jotka tekevät tutkimustyötä, sivistävät kansaa ja käyttävät osaamistaan "poikkitieteellisesti" hieman asiaa sivuavissa tehtävissä.

Toisaalta toki painotusta ja panostusta voisi ehkä miettiä hieman uusiksi. Esimerkiksi nopeasti vilkaistuna Aallolta löytyy seitsemän maisteriohjelmaa, joiden nimessä on sama "elokuvataide". Tähän kielet päälle, niin melko laaja-alaisesta aiheesta puhutaan. Lavastustaiteesta puhumattakaan. Maallikon korvaan kuulostaa melkoisen suurelta valikoimalta loppujen lopuksi varsin suppealta alalta. Eikö tuossa esimerkiksi saisi rajattua opiskelijamäärää niputtamalla elokuvataiteita yhden tai muutaman kokonaisuuden alle? Eikö noissa voisi saman osaamistason saavuttaa ainevalinnoilla sen sijaan, että valitaan suoraan mielekkäin ohjelma? Tämä siis tosiaan ilman mitään suurempaa tietämystä alasta, omalla tietämykselläni tai olemattomalla perehtymisellä en lähde vääntämään noiden koulutettavien määristä tai vastaavista sen enempää.

Noiden halla-ahojen sun muiden nostaminen framille on mielestäni melkoisen turhaa aiheeseen liittyen. Toki, Halla-Aho ei elantoaan ansaitse koulutustaan vastaavalla työllä ja hänen kohdallaan tuo koulutus saattoi olla kuluerä. Toisaalta aivan samaa voi sanoa monen muunkin eri henkilön koulutuksen ja "loppusijoituspaikan" kohdalta. Tämän maan talousongelmat eivät ratkea sillä, että yksittäisiä erikoisemman tieteenalan maistereita ei enää kouluteta. Toisaalta jotain iloa voisi olla siitä, että ns. tuottaviin töihin ei ylikoulutettaisi väkeä, varsinkin kun suhdanteen huomioidaan. Jos puhutaan maisteri- tai tohtoritason tutkinnoista, mielestäni pelkän euromääräisen tuottavuuden tuijottaminen ei ole ensisijainen mittari. Olematon mittari se ei ole, mutta ei myöskään ensisijainen.

 

[Amerikanihme]

Korkeakouluissa on tälläkin hetkellä liikaa tuollaisia "hyvän perheen tyttöjä", jotka toki jaksavat opiskella pitkää päivää ja tehdä paljon töitä, minkä avulla pääsevät eteenpäin. Toiset sluibaavat ja pääsevät lahjakkuudella eteenpäin. Mitä luulet kumpi tulee pärjäämään paremmin työelämässä? Älykkäämpi vai ahkerampi? Voin kertoa, että älykkäämpi.

Älykkäämpi eli lahjakkaampi. Oikeastaan ihan turhaa lähteä koko korkeakoulusysteemiin jos lahjoja ei ole. Toki siellä pärjää kovalla yrityksellä ja mahdollisilla onnenpotkuilla ehkä pitkäänkin (nim. kokemusta on), mutta kyllä se yhtä taistelua eloonjäämisestä on ja pelkäämistä, että koska se onni loppuu ja totuus tulee esille. Muutenkin mielestäni ihan yliarvostettua koko korkeakoulutushomma. Saa kitua vuosikymmeniä koulun penkillä ja päntätä ja mitä siitä jää käteen? Pelko tulevaisuudesta! Akateeminen työttömyys. Parhainta olisi, kun löytäisi vaan homman, jossa omia vaatimattomia kykyjään tai niiden puutetta saa antaumuksella soveltaa, jotakin, mistä nauttia. Kyllä ihminen voi mielestäni olla onnellinen ilman mitään tietoja kosmologian viimeisimmistä vakioiden arvoista tai keinoälytutkimuksen viimeisimmistä läpimurroista. Tai niin ainakin uskon.

Toki sitten voi ihmetellä, että mitä tehdä tällaisilla kaltaisillani ihmisillä, joilla motivaatiota riittäisi, unelma on, mutta lahjoja ei. Kylmästi vaan johonkin hanttihommiin vai? Ehkä niin, toisaalta on kyllä suloista, kun annetaan ihmisen edes yrittää jahdata unelmiaan.

 

[Kirjoittelija]

Mitä luulet kumpi tulee pärjäämään paremmin työelämässä? Älykkäämpi vai ahkerampi? Voin kertoa, että älykkäämpi.

Ei yo-kirjoituksissa mitään älykkyyttä mitata. Älykkyyttä mittaa Mensa. Ja jos se älykkyys ratkaisisi työelämässä menestymisen, mulla ei todellakaan olisi työkaverina mensalaista kuten nyt on.

Periytyvyysvertailussa nimenomaan verrataan suhdelukua nykyiseen ympäristöön (tai vanhempiinsa), ei vanhoihin opiskelijamääriin.

Miten tämä vertailu käytännössä tapahtuu?

Yksittäistä duunarilasta ja yksittäistä akateemisten lasta verrattaessa se periytyvyys ei ole silti vähentynyt.

Nyt sä sanot, että periytyvyys ei ole vähentynyt, aiemmin sanoit, että periytyvyys on lisääntynyt. Se on jo ihan eri asia. Miten tässä vertailussa huomioidaan se, että nykyään paskaduunarin sosioekonominen status on keskimäärin matalampi kuin vaikkapa 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut yhtä noloa olla paskaduunari kuin nykyään. Siksi vielä sekään, jos paskaduunarien lapsista päätyy nykyään yliopistoon pienempi osuus suhteessa muihin kuin 1970-luvulla, ei vielä kerro sosiaalisen liikkuvuuden vähenemisestä.

 

[sampio]

@Byvajet laati aikamoisen listan tuonne ekalle sivulle. Niin kattavan, että lienee jannulla aikamoisen laaja ammattitaito ja kokemuspohja koulutuksen eri osa-alueilta.

Toinen väittämä on totta, mutta esimerkiksi pedagogiset opinnot vievät yleensä nopeallakin suoritustahdilla kaksi vuotta ja jotta opettajana voisi toimia tarvitsee nuo pedagogiset kyllä suorittaa. Silloin voisi kysyä, että jos opettajan tutkinto olisi pääosin pelkästään noita pedagogisia niin voisin sanoa, että pääaineen osuus jäisi kovin pieneksi, jolloin luultavasti itse opetettavan aineen taidot olisivat vajaat, vaikka opetusteoriat olisivatkin käytännössä jo hallussa. Tuo ei ole mielekästä opintojen rakenteen kannalta. Keskustelun pointtisi tosin sinänsä liittyy enemmän pedagogisten opintojen rakenteisiin kuin esimerkkeihisi kääntäjistä ja opettajista.

En tiedä pedagogisten rakenteista muissa yliopistoissa, mutta Helsingissä nuo on täysin mahdollista suorittaa yhden lukuvuoden aikana. Toiset hajauttavat ne tarkoituksella kahdelle vuodelle, mutta aika moni paukuttaa kerralla läpi. Peloteltiin vielä, ettei noiden oheen mahdu muuta elämää, mutta itse suoritin 20 op muita opintoja pedagogisten perusopintojen ohessa ja kävin töissä kolmena päivänä viikossa. Eniten koko perusopinnoista oppi opetusharjoittelun parin ensimmäisen harjoitustunnin jälkeen tulleesta palautteesta, ja siinäkin lähinnä sen, että aika hyvä linja mulla on ollut epäpätevänä opettajana koko ajan. Toki sitten seuraamalla muiden tunteja on tarttunut erilaisia käytännön vinkkejä opetukseen, mutta mistään vallankumouksellisesta ei ole ollut kyse. Pikemminkin on vituttanut istua seuraamassa jotain itseäni kokemattomampien pätevien opettajien perustunteja - opiskelijakollegoiden tunteja seurasin vilpittömillä mielin, koska halusin heille olla palautteenannossa jollakin tavalla hyödyksi ja rohkaisuksi - ja varsinkin suorittaa uskomattoman tyhjäpäisiä teoreettisia opintoja. Luin neljään tenttiin yhteensä parikymmentä sivua kaikista annetuista kirjoista, tuloksena kaksi kolmosta ja kaksi nelosta. Viimeisen tentin kokeilin huvikseni mennä läpi ilman kirjojen lainaamista ja sain kolmosen. Ok, selailin siihen luentodioja kännykästäni bussimatkalla. Notta siinä pedagogisten rankkuus. En kyllä kovin rankoiksi kuullut noita kenenkään nuoremmankaan maininneen. Ensi vuonna taas mennään. Jossain määrin opetusharjoittelua jopa odottaa, mutta tuo muu kikkailu kaikkine seminaareineen ei jaksaisi kiinnostaa.

Mua itseäni helpottaisi, jos gradua ei tarvitsisi tehdä. Työni laatu tuskin sen myötä kehittyy, vaan oppilas/kollega/esimiespalautteen perusteella tiedän tekeväni työni vähintäänkin hyvin jo nyt. Vaan toisaalta mun mielestäni on ihan hyvä, että opettajat sen G:n tekevät yhtälailla. Jos ei muuta, niin on se kuitenkin jonkinmoinen mittari pitkäjänteisyydestä ja karsii ehkä joitain sluibia pois opehuoneesta. Onhan siellä niitä toki maisterin papereillakin. Henkilökohtaisesti mulle on myös jonkinmoinen kunnianhimon ilmentymä saada paperit ulos maisterina, vaikkei ne mitään käytännössä työnteossa merkkaa. Tilipussiin ja työllistymiseen vaikutus on toki merkittävä.

 

[DAF]

Nyt sä sanot, että periytyvyys ei ole vähentynyt, aiemmin sanoit, että periytyvyys on lisääntynyt. Se on jo ihan eri asia. Miten tässä vertailussa huomioidaan se, että nykyään paskaduunarin sosioekonominen status on keskimäärin matalampi kuin vaikkapa 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut yhtä noloa olla paskaduunari kuin nykyään. Siksi vielä sekään, jos paskaduunarien lapsista päätyy nykyään yliopistoon pienempi osuus suhteessa muihin kuin 1970-luvulla, ei vielä kerro sosiaalisen liikkuvuuden vähenemisestä.

Viime vuosina lisääntynyt (mutta hyvin lievästi). Tilastollisestihan sen olisi pitänyt vähentyä nykyisellä koulutusrakenteella aika reippaastikin, jos ja kun "tarjontaa on" ja "väylät ovat auki". Eikä tässä viitata sinun tai kenenkään muunkaan erikoiseen kompleksiin asiasta tai itse asian nolouteen. Tarkempien tutkimusmetodien suhteen kehotan kääntymään ainakin kaksikon Myrskylä-Kalenius puoleen (muitakin, tulivat ensimmäisenä kvantti- ja kvalipuolelta mieleen), mikäli asia kiinnostaa. Ilmeisesti sinun mallissasi tämä pohjamäärittelykin on niin liikkuva, että keskustelua on turha jatkaa.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

No kuka mieltää ja kuka ei. Kyllä aika monille humanisteille jo pelkästään lukion pitkässä matikassa pärjääminen olisi tekemätön paikka, vaikka pänttäisivät kuinka. Se matikka kun on siitä ikävää, että toisin kuin vaikkapa kielissä, siinä ei riitä pelkkä pänttääminen, vaan pitäisi myös tajuta jotain siitä mitä lukee.

Riippuu alasta. Psykologiassa on niin paljon matematiikkaa, että ilman sitä et pääse edes pääsykokeita läpi.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Ei yo-kirjoituksissa mitään älykkyyttä mitata. Älykkyyttä mittaa Mensa. Ja jos se älykkyys ratkaisisi työelämässä menestymisen, mulla ei todellakaan olisi työkaverina mensalaista kuten nyt on.

Mensa mittaa vain yhdenlaista älykkyyttä, lähinnä päättelykykyä ja matemaattista havainnointia. Kulttuurisidonnaton toki, mutta Mensaan päässyt ei silti välttämättä pärjää elämässä.

 

[peterra]

@Byvajet laati aikamoisen listan tuonne ekalle sivulle. Niin kattavan, että lienee jannulla aikamoisen laaja ammattitaito ja kokemuspohja koulutuksen eri osa-alueilta.


En tiedä pedagogisten rakenteista muissa yliopistoissa, mutta Helsingissä nuo on täysin mahdollista suorittaa yhden lukuvuoden aikana. Toiset hajauttavat ne tarkoituksella kahdelle vuodelle, mutta aika moni paukuttaa kerralla läpi. Peloteltiin vielä, ettei noiden oheen mahdu muuta elämää, mutta itse suoritin 20 op muita opintoja pedagogisten perusopintojen ohessa ja kävin töissä kolmena päivänä viikossa. Eniten koko perusopinnoista oppi opetusharjoittelun parin ensimmäisen harjoitustunnin jälkeen tulleesta palautteesta, ja siinäkin lähinnä sen, että aika hyvä linja mulla on ollut epäpätevänä opettajana koko ajan. Toki sitten seuraamalla muiden tunteja on tarttunut erilaisia käytännön vinkkejä opetukseen, mutta mistään vallankumouksellisesta ei ole ollut kyse. Pikemminkin on vituttanut istua seuraamassa jotain itseäni kokemattomampien pätevien opettajien perustunteja - opiskelijakollegoiden tunteja seurasin vilpittömillä mielin, koska halusin heille olla palautteenannossa jollakin tavalla hyödyksi ja rohkaisuksi - ja varsinkin suorittaa uskomattoman tyhjäpäisiä teoreettisia opintoja. Luin neljään tenttiin yhteensä parikymmentä sivua kaikista annetuista kirjoista, tuloksena kaksi kolmosta ja kaksi nelosta. Viimeisen tentin kokeilin huvikseni mennä läpi ilman kirjojen lainaamista ja sain kolmosen. Ok, selailin siihen luentodioja kännykästäni bussimatkalla. Notta siinä pedagogisten rankkuus. En kyllä kovin rankoiksi kuullut noita kenenkään nuoremmankaan maininneen. Ensi vuonna taas mennään. Jossain määrin opetusharjoittelua jopa odottaa, mutta tuo muu kikkailu kaikkine seminaareineen ei jaksaisi kiinnostaa.

Mua itseäni helpottaisi, jos gradua ei tarvitsisi tehdä. Työni laatu tuskin sen myötä kehittyy, vaan oppilas/kollega/esimiespalautteen perusteella tiedän tekeväni työni vähintäänkin hyvin jo nyt. Vaan toisaalta mun mielestäni on ihan hyvä, että opettajat sen G:n tekevät yhtälailla. Jos ei muuta, niin on se kuitenkin jonkinmoinen mittari pitkäjänteisyydestä ja karsii ehkä joitain sluibia pois opehuoneesta. Onhan siellä niitä toki maisterin papereillakin. Henkilökohtaisesti mulle on myös jonkinmoinen kunnianhimon ilmentymä saada paperit ulos maisterina, vaikkei ne mitään käytännössä työnteossa merkkaa. Tilipussiin ja työllistymiseen vaikutus on toki merkittävä.

Pedagogiset vaativat ainakin Tampereella pohjaksi kasvatustieteen perusopinnot, joiden suorittamiseen menee vuosi. Sen jälkeen pedagogisiin pääsyn jälkeen yleensä 1-2 vuotta. Mutta kysyinkin lähinnä sitä, että jos opiskelee pelkästään noita ja sisällyttää kandidaatin tutkintoon nuo opinnot niin eihän siinä hirveästi pääainette ole, jos kysessä on aineenopettaja. Itsellä ei oo vielä juuri mitään kasvatustiedettä mukana kandidaatin tutkinnossa, mutta siitä huolimatta tuntuu, että pääainetta on todella vähän.

 

[MPN]

• Ammattikorkeakoulujen taso on surkea. Opettajien pätevyys ei riitä tieteelliseen opetukseen.
• Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden taso on surkea. Suuri osa oppilasaineksesta ei pysty tieteelliseen ajatteluun.
• Ammattikorkeakoulut pitäisi ajaa alas ja leipoa kandin tutkinnosta yliopiston peruspulla. Maisteriksi saisivat halutessaan jatkaa parhaimmat.

• Yliopistoissa on kaikenlaisia hömppäaineita, jotka ovat kyllä tarpeen kulttuurin vaalimiseksi ja näkökulmien luomiseksi, mutta joita ei pitäisi julkisista varoista rahoittaa. Hömppäaineiden luoman keskustelun voi käydä yleissivistävissä piireissä.
• Kaikille ei gradun tekeminen sovi. Silti ihminen voi olla täysin pätevä työelämään. Gradu on monille peikko, jonka vuoksi opinnot viivästyvät kohtuuttomasti tai loppuvat kokonaan. Yliopiston pitäisi tarjota mahdollisuus maisteriopintoihin ilman maisteriksi valmistumista. Työnantaja saisi sitten päättää, arvostaako enemmän gradun tehnyttä vai esimerkiksi gradun sijaan kielikursseilla käytännön kielitaitoa hankkinutta.

Tummennetuista eri mieltä. Tai ainakin osittain. Maaseutu-AMK:ssa on varmasti tuota ongelmaa. Mielestäni oikea ratkaisu olisi vähentää noiden määrää radikaalisti, vaikka 50% suoraan. Joka kaupungissa ei tarvitse olla jokaista linjaa, vaan määrän vähentäminen voidaan toteuttaa myös siten että katsotaan paikkakunnan mukaan mitä siellä tarvitaan ja läheisistä AMK:sta karsitaan noita pois. Samalla myös paikkamäärät vähenisivät ja oppilasaines paranisi.
Noista kahdesta viimeisestä täysin samaa mieltä. Paitsi että maisterin opinnot ilman tutkintoa ovat loppujen lopuksi aika turhat.

 

[sampio]

Pedagogiset vaativat ainakin Tampereella pohjaksi kasvatustieteen perusopinnot, joiden suorittamiseen menee vuosi. Sen jälkeen pedagogisiin pääsyn jälkeen yleensä 1-2 vuotta. Mutta kysyinkin lähinnä sitä, että jos opiskelee pelkästään noita ja sisällyttää kandidaatin tutkintoon nuo opinnot niin eihän siinä hirveästi pääainette ole, jos kysessä on aineenopettaja. Itsellä ei oo vielä juuri mitään kasvatustiedettä mukana kandidaatin tutkinnossa, mutta siitä huolimatta tuntuu, että pääainetta on todella vähän.

Juu, en varsinaisesti ottanut kantaa tuohon open pätevyyteen pelkällä kandilla kuin viestini lopussa. Lähinnä kiinnitti huomiota tuo pedagogisten vääntäminen vähintään kahdessa vuodessa, kun meillä se on rakennettu siten, että koko paketin eli 60 pinnaa pystyy helposti suorittamaan vuodessa. Ilmeisesti sitten aika paljonkin eroavaisuuksia eri talojen käytänteissä.

 

[Japi]

Pedagogiset vaativat ainakin Tampereella pohjaksi kasvatustieteen perusopinnot, joiden suorittamiseen menee vuosi. Sen jälkeen pedagogisiin pääsyn jälkeen yleensä 1-2 vuotta. Mutta kysyinkin lähinnä sitä, että jos opiskelee pelkästään noita ja sisällyttää kandidaatin tutkintoon nuo opinnot niin eihän siinä hirveästi pääainette ole, jos kysessä on aineenopettaja. Itsellä ei oo vielä juuri mitään kasvatustiedettä mukana kandidaatin tutkinnossa, mutta siitä huolimatta tuntuu, että pääainetta on todella vähän.

Siis aineenopettajan opettajan pedagogisiin opintoihin pääsemiseen (tai siis että saa aloittaa ne) vaaditaan Tampereella kasvatustieteiden perusopinnot? No onneksi en aikanaan päässyt Tampereelle (vaikka hain monesti) vaan Joensuuhun. Kasvatustieteitä en lukenut kurssiakaan (siis aineenopettajan pedagogisten opintojen lisäksi). Pedagogiset opinnot 60 op sai helposti suoritettua vuodessa. Tosin kovin moniin muiden aineiden tentteihin ei kerinnyt päällekkäisyyksien vuoksi. Ihminen kun ei valitettavasti voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa.

 

[peterra]

Japi jotta en antaisi väärää tietoa niin ymmärtääkseni Tampereella pedagogisiin pääsyyn vaaditaan siis tuo 25 op kasvatustieteitä, jos et hae ensimmäisenä opintovuotenasi pedagogisiin. Ilmeisesti ensimmäisenä opintovuotena voi päästä ilman tuota 25 op kasvatustieteitä.

 

[Mac^]

Onneksi tuo menee teknillisen yliopiston aineenopettajaharjoittelijoille eri tavalla - kaikki pääsevät pedagogisiin opintoihin, kunhan vain omaa pääainetta on 50 opintopistettä suoritettuna ja kasvatustieteen perusopinnot voi käydä tenttimässä siinä sivussa. Eli koko 60 op vuoden aikana.

Yliopiston puolella tuo on kyllä hoidettu huomattavasti vittumaisemmin, kun opintopisteitä saa tuossa opettajaharjoitteluvuodesta vain sen 35 ja kuitenkin hommaa on lähestulkoon sama määrä. Ainoastaan KASPien pänttäyksen ovat suorittaneet jo aiemmin. Ja kuten tiedämme, 35 pistettä ei Kelalle riitä, joten aika paljon muitakin kursseja joutuvat tekemään. Hankalaksi menee, kun opettajaharjoitteluun liittyy paljon kaikenlaista pakollista läsnäoloa ja niin saattaa liittyä muihinkin opintoihin.

Ei sillä, kyllä tässä opettajaharjoittelun ohessa ehtii muutakin opiskelemaan ihan mainiosti, jos vain ei tule päällekkäisyyksiä pakollisten läsnäolojen tai tenttien yms. muodossa. Itsekin olen tässä yhtä pienempää kurssia tehnyt opeharjoittelun ja kasvatustieteiden opintojen ohella ja vapaa-aikaa on ollut kyllä ihan runsaasti - toki välillä on ollut kiireisempiäkin jaksoja, mutta olisin varmasti pystynyt vaikkapa pari matikan kurssia opiskelemaan lisäksi, jos tarvetta olisi ollut.

Jos täällä joku lukiolainen pohtii matemaattisten aineiden opettajan uraa ja opintoja nimenomaan Tampereella, niin suosittelen ehdottomasti TTY:tä juuri tästä opeharjoitteluvuoteen liittyvistä käytännön syistä. Tavallisista matematiikan kursseista toki saa keskimäärin vähemmän noppia TTY:llä, mutta tuo opettajaharjoitteluvuosi sujuu huomattavasti stressittömämmin ja jouhevammin.

 

[Huerzo]

Nostetaan ketju esiin, kun koulutuksesta leikataan tulevan hallituskauden aikana euro jos toinenkin. Korkeakoulutustakin on hallitusohjelmassa käsitelty. Yksi esitys oli kolmannen lukukauden lisääminen syys- ja kevätkauden rinnalle. Hieman epäilen, miten kannattava tämä ratkaisu on. Ehkä olisi parempi panostaa kesäopinnot pariin yliopistoon, jotta kurssipaletti voidaan tarjota tarpeeksi laajana? Muutoin kulut/opiskelija jäävät (arvaus) isoiksi ja kapea kurssivalikoima ei edisgä opintoja riittävästi.

Koulutuspolitiikan perusongelmat: (clip)

• Ammattikorkeakoulut pitäisi ajaa alas ja leipoa kandin tutkinnosta yliopiston peruspulla. Maisteriksi saisivat halutessaan jatkaa parhaimmat.

Lainasin @Byvajet :in tekstin pohjaksi keskustelun avaussivulta, koska aiempi kandidaatin tutkinto ollaan nyt nostamassa pääasialliseksi tutkinnoksi ja maisteriputkeen halutaan nykyistä vähemmän opiskelijoita. Tavoite on luonnollisesti nopeuttaa työelämään valmistumista ja laskea näin opintojen kustannuksia. Samalla hallitusohjelmassa on luvattu tarkistaa (valtion?) töiden tutkintovaatimuksia, mikä on tietenkin reilua kandeiksi valmistuvia ajatellen. Toki wanha polvi jää tutkintoineen ainakin julkisissa viroissa helposti etulyöntiasemaan, sillä pätevyyttähän on meillä tapana mitata tutkintopapereilla.

Jää nähtäväksi kuinka kauan maisteritutkinnon hohto kestää. Moni opiskelija haluaa varmistaa pärjäämisen työmarkkinoilla - ainakin tutkintonimikkeen puolesta - suorittamalla kandivaiheen jälkeen edelleen maisteritutkinnon. Yliopistoille pitänee myös korvata jotenkin maisterivajeesta syntyvä gäppi. Jos enemmistö yliopistosta valmistuneista on jatkossa kandeja, jää yliopistolta saamatta vuodessa huomattava määrä rahaa.

Rohkea muutosesitys hallitukselta. Paperilla mitattava tutkintokoulutuksen taso ja määrä on Suomessa pyhä lehmä, joten kanditason nostaminen "oikeaksi" loppututkinnoksi saa minulta kehut. On melkeinpä tabu nostaa edes keskusteluun olisiko koulutusmäärissä karsittavaa.

 

[Gwai Lo]

Nostetaan ketju esiin, kun koulutuksesta leikataan tulevan hallituskauden aikana euro jos toinenkin...

Ikävä kyllä kandidaattien luonteva siirtyminen työelämään ei ole hallituksen päätettävissä. Tosin opintotukea ja tukikuukausia leikkaamalla maisterintutkinnon hohdokkuutta saa kätevästi vähennettyä. Hallitusohjelmassa taisi olla kirjaus, että tulevaisuudessa opiskelijan etuuksien + lainan taso tulisi olla noin 1100 e kuukaudessa, joten selkeästi lainapainotteiseen suuntaan opiskelua viedään ottaen huomioon, että opiskelijan ansiotulorajoja ei ilmeisesti aiota tarkistaa.

Kolmas lukukausi voi toki toimia toisille, mutta sen suosio jäänee olemattomaksi huomioiden kesäansioiden merkityksen opiskelijoille.

Oma lukunsa on hallituksen valheellisuus koulutukseen ja opiskeluun liittyvien leikkausten ja valitun politiikan tavoitteiden ja keinojen suhteen.

 

[Anssi #5]

Ikävä kyllä kandidaattien luonteva siirtyminen työelämään ei ole hallituksen päätettävissä. Tosin opintotukea ja tukikuukausia leikkaamalla maisterintutkinnon hohdokkuutta saa kätevästi vähennettyä.

Hallitusohjelman "Päivitetään kelpoisuusvaatimuksia julkisella sektorilla" tarkoitetaan sitä, että joissakin hommissa kelpoisuusvaatimuksia alennetaan, että kanditkin voi hakea noita hommia. Toiveena on, että jos ja kun kandit saa mieleisiään hommia, niin ei ole tarvetta enää jatkaa opintoja.