Korkeakoulutus

[Tarinankertoja]

Eli niiden, jotka eivät pääosin tuota mitään. Elävät pitkälti muiden tuottamilla tulonsiirroilla.

Eli niiden, joiden synnyttämillä innovaatioilla Suomi on rakenettu ja jotka tulevaisuudessa omaavat sen potentiaalin luoda uutta.

Koulutus on yhteiskunnan investointi tulevaisuuteen. Suomessa tämä ymmärettiin jo varhain, kun lukutaitoa alettiin viedä torppareiden lapsille. "Eihän nyt maanviljelijän tartte osata lukea" oli silloisten toejoenveikkojen kanta. Sittemmi toejoenveikot vastusti peruskoulua, joka mahdolisti kaikille lukion koska "eihän me kaikki voida ylioppilaita olla". Nyky toejoenveikot on samaa mieltä maistereista, eihän me kaikki... vaikka juuri koulutustason nousu on ollut se avain Suomen nousulle maatalousyhteiskunnasta rikkaaksi jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Ojankaivuuhommilla ei kauheasti kansakunnan varallisuutta kasvateta...

 

[Footless]

Eli niiden, jotka eivät pääosin tuota mitään. Elävät pitkälti muiden tuottamilla tulonsiirroilla.

Panostus tulevaisuuteen. Keskimääräinen yliopistosta valmistunut kuitenkin tuottanee panostuksen elämänsä aikana takaisin.

Ja kuten hyvin tiedät, poliittinen suuntautuminen monesti vaihtaa suuntaa iän, kokemuksen ja varallisuuden karttuessa.

 

[Barnes]

Eli niiden, joiden synnyttämillä innovaatioilla Suomi on rakenettu ja jotka tulevaisuudessa omaavat sen potentiaalin luoda uutta.

Koulutus on elintärkeää Suomelle, tämän tiedostaa aivan jokainen. Mutta koulutusta tulee tarkastella myös kriittisesti, jotta varmistetaan sen jatkuvuus ja laadukas taso myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi lääkärit, opettajat ja oikeustoimijat ovat yhteiskunnan välttämättömiä peruspilareita, joita koulutetaan yliopistoissa. Nämä henkilöt tuskin ovat oikein kenellekään mikään ongelma. Ongelmia ovat vaikkapa naistutkimus, jota onkin Pohjoismaissa kritisoitu tai sitten ihan yliopistopiireissä arvostelua kerännyt "nollatutkimus", jota tehdään lähinnä muodon vuoksi.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/119...si+pyrkyreille+nollatutkimus+lisaantynyt.html(Linkki Aamulehden sivuille uutiseen yliopistojen nykytilasta)

 

[Kirjoittelija]

Sittemmi toejoenveikot vastusti peruskoulua, joka mahdolisti kaikille lukion koska "eihän me kaikki voida ylioppilaita olla". Nyky toejoenveikot on samaa mieltä maistereista, eihän me kaikki... vaikka juuri koulutustason nousu on ollut se avain Suomen nousulle maatalousyhteiskunnasta rikkaaksi jälkiteolliseksi hyvinvointivaltioksi. Ojankaivuuhommilla ei kauheasti kansakunnan varallisuutta kasvateta...

Kyllä minustakin on ehdottoman tärkeää, että Prisman kassalla on jotkut medianomin, tradenomin tai kreikkalaisen savitaiteen maisterin paperit taskussa. Suomi menisi varmaan ihan hunningolle, jos siellä Prisman kassalla tehtäisiin duunia pelkältä peruskoulupohjalta.

Sekin on yhteiskunnan kannalta helvetin järkevää resurssien käyttöä, että kaltaiselleni apinan hommia tekevälle roskasakkilaiselle on koulussa opetettu jotain latinan kieltä ja integraalilaskentaa. Ei niille rahoille varmaan fiksumpaakaan käyttöä olis ollut.

 

[Toejoen Veikko]

Eli niiden, joiden synnyttämillä innovaatioilla Suomi on rakenettu ja jotka tulevaisuudessa omaavat sen potentiaalin luoda uutta.

Kuten sukupuolentutkijat ja kirjallisuudentutkijat. Mahtavia ja tuottavia innovaatioita luvassa.

Koulutus on yhteiskunnan investointi tulevaisuuteen.

Koulutustakin pitää tarkastella kriittisesti panos-hyöty-suhteen kautta.

Ojankaivuuhommilla ei kauheasti kansakunnan varallisuutta kasvateta...

Ei, mutta tuo on konkreettista tekemistä, joista voi olla aitoa hyötyä jollekin. Sellaista hyötyä, josta asiakas on valmis itse maksamaan omalla rahalla. Toisessa ketjussa kritisoit perussuomalaisia pyrkimyksistä lisätä eriarvoisuutta, mutta et ollenkaan näe vihreiden edustavan kritisoimaasi suuntausta. Siinä maailmassa palataan sääty-yhteiskuntaan, jossa säätyihin kuulumattomilla on velvollisuus elättää aatelistoa. Vihreässä maailmassa säätyihin kuulumattomia ovat palkansaajat ja aatelistoa pakolaiset, opiskelijat ja yliopiston nolladosentit sekä hömppätutkijat.

Panostus tulevaisuuteen. Keskimääräinen yliopistosta valmistunut kuitenkin tuottanee panostuksen elämänsä aikana takaisin.

Keskimäärin ja riippuen siitä, mitä valmistumisen jälkeen tekee. Suuntautuuko tekemään jotain tuottavaa vai jääkö pyörimään yliopistolle.

 

[Väsyneet Kädet]

Eli niiden, joiden synnyttämillä innovaatioilla Suomi on rakenettu ja jotka tulevaisuudessa omaavat sen potentiaalin luoda uutta.
...

No nyt joku roti tähänkin. Humanistisilta aloilta ei paljoa innovaatioita ole luvassa tai muutenkaan ihmeitä talouden ja kehityksen saralle. En tiedä mikä on jako tällä hetkellä humanististen ja teknisten alojen välillä. Toki joidenkin täytyy ne kielet jne. käydä opiskelemassa, että riittää päteviä opettajia muille, ja lääkärit/psykologit ym. toki. Mutta sitten nämä hölynpölyhommat (naistutkimus, filosofia..) on aivan oma lukunsa ja kokolailla yhtä tyhjän kanssa

 

[DAF]

Kuten sukupuolentutkijat ja kirjallisuudentutkijat. Mahtavia ja tuottavia innovaatioita luvassa.

Jännästi tämä naistutkimus/sukupuolentutkimus (kysehän on de facto samasta oppiaineesta, tai oikeastaan oppiaineen osasta) hiertää. Jonkun verran dataa näistä pyörittävänä ovat työllistyneet tutkijauran ulkopuolella kohtalaisen hyvin, kohtalaisen monenlaisiin tehtäviin - jopa yritysten hr-hallintoa myöten. Ei se(kään) oppiaine pelkkää feminismiä ole, mutta toki aina ulkopuolelta tiedetään kaikki tieteenalat paremmin.

Mitä kirjallisuuteen tai sen tutkimukseen tulee, noin vakavasti puhuen länsimaisessa oikeuskäsityksessä ja sivistyksessä kirjallisuus (ja sen tutkimus) ei ihan pientä roolia näyttele. Mutta tässäkin kohtaa toki tiedetään palstalla paremmin, joten jätän tämän tähän. Sama liittyy diskurssiin "humanistisilta aloilta ei paljoa innovaatioita ole luvassa".

 

[Kirjoittelija]

No nyt joku roti tähänkin. Humanistisilta aloilta ei paljoa innovaatioita ole luvassa tai muutenkaan ihmeitä talouden ja kehityksen saralle. En tiedä mikä on jako tällä hetkellä humanististen ja teknisten alojen välillä. Toki joidenkin täytyy ne kielet jne. käydä opiskelemassa, että riittää päteviä opettajia muille, ja lääkärit/psykologit ym. toki. Mutta sitten nämä hölynpölyhommat (naistutkimus, filosofia..) on aivan oma lukunsa ja kokolailla yhtä tyhjän kanssa

Siis onko lääketiede humanistinen ala? Mitä naistutkimukseen tulee, niin kyllähän sieltä tulee aivan huikeita innovaatioita. Esim. se, että sukupuolia on todellisuudessa yli kaksikymmentä. Jos asian tutkiminen olisi jätetty joidenkin biologien tai lääketieteilijöiden kontolle, tuskinpa tuollaistakaan hyvin merkittävää faktaa olisi ymmärretty koskaan.

 

[Footless]

No nyt joku roti tähänkin. Humanistisilta aloilta ei paljoa innovaatioita ole luvassa tai muutenkaan ihmeitä talouden ja kehityksen saralle. En tiedä mikä on jako tällä hetkellä humanististen ja teknisten alojen välillä. Toki joidenkin täytyy ne kielet jne. käydä opiskelemassa, että riittää päteviä opettajia muille, ja lääkärit/psykologit ym. toki. Mutta sitten nämä hölynpölyhommat (naistutkimus, filosofia..) on aivan oma lukunsa ja kokolailla yhtä tyhjän kanssa

Just. Filosofian leimaaminen hölynpölyhommaksi on melko jo näköalatonta. Kyseessä kun kuitenkin on maailmanhistorian merkittävin oppiaine. Humanistisilta aloiltakin ehkä joskus joku idea tai innovaatio on tullut.

 

[mjr]

Mitä uskomatonta materialismia - eihän meidän noin stahanovilaisesti, tuotantoa ajatellen juuri kannata opiskella kuin insinööritieteitä, siinä sitä saa kapineita rakennetuksi ja myydyksi. Kaikki vaan AMK:hon. Vaan jos puhumme oikeasti tärkeistä asioista niin aiheet ovat ihan erilaisia. Historia on tieteiden kuningas ja filosofia kuningatar, matematiikka ja teoreettinen fysiikka sitten seuraavat näitä, ja kaikki muu on aika merkityksetöntä sälää, ehkä nyt jotain kemiaa ja biologiaa voi mainita...

 

[peterra]

Nämä humanististen tieteiden vihaajat voi käydä katsomassa tätä Suomen työelämässä pyörivää porukkaa ja miettiä ihan oikeasti, että ovatko humanistit jokaisessa yrityksessä täysin turhakkeita. Terveisin pienellä taustatutkimuksella voit löytää aika monenlaista humanistia yllättävistä paikoista.

Jos nyt niitä innovaatioita halutaan ihan oikeasti, niin innovatiioksi voidaan kutsua sellaistakin, että joku keksii tavan hyödyntää turhia humanisteja paremmin nykyisillä työmarkkinoilla ja löytää käyttöä niille oudoille taidoille, joita humanisteilla on. Humanistinen tutkimus ja humanistiset oppiaineet leimataan usein sen takia, että tutkimuksen on mahdotonta tuottaa kiistämätöntä faktatietoa ja monet päätelmät perustuvat empiriaan. On vaikeaa saada abstrakteista asioista konkrettisia tuloksia.

Matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla nuo yhdet ja ainoat oikeat vastaukset, jotka saadaan käyttämällä matemattiikkaa nostavat arvostuksen pilviin, vaikka todellisuudessa tutkimus ei muutu niistä yhtään arvokkaammaksi, mutta ihminen mieltää helpommin konkretiaa kuin abstraktia. On aina helpompi osoittaa konkretia kuin miettiä ja oikeasti päätellä abstraktiasta jotain.

 

[Byvajet]

Koulutuspolitiikan perusongelmat:

• Ammattikoulutuksessa on aivan liikaa teoriaa ja yleissivistävää ja liian vähän käytäntöä. Tämän vuoksi koulutusten pituudet venyvät. Järjestelmä on luotu ennen kaikkea opettajien työllistämiseksi. Rahaa kuluu.
• Ammattikoulutus on liian koulumainen. Teorian ja käytännön pitäisi limittyä paremmin.
• Oppisopimuskoulutus on tehty aivan liian hankalaksi.
• Ammattikoulutuksessa oppilaat pitäisi jakaa motivoituneisiin ja oppimiskykyisiin ja muihin. Kaikki eivät kuulu samalle opintolinjalle.

• Ammattikorkeakoulujen taso on surkea. Opettajien pätevyys ei riitä tieteelliseen opetukseen.
• Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden taso on surkea. Suuri osa oppilasaineksesta ei pysty tieteelliseen ajatteluun.
• Ammattikorkeakoulujen tutkinnot on venytetty hävyttömän pitkiksi suhteessa teorian määrään. Järjestelmä on luotu ennen kaikkea opettajien työllistämiseksi.
• Ammattikorkeakoulujen ongelmakeskeinen oppiminen ei sovi kaikille ja on erittäin tehoton menetelmä. Suhteessa opittuun työtä on sietämättömän paljon.
• Ammattikorkeakoulut pitäisi ajaa alas ja leipoa kandin tutkinnosta yliopiston peruspulla. Maisteriksi saisivat halutessaan jatkaa parhaimmat.

• Yliopistoissa on kaikenlaisia hömppäaineita, jotka ovat kyllä tarpeen kulttuurin vaalimiseksi ja näkökulmien luomiseksi, mutta joita ei pitäisi julkisista varoista rahoittaa. Hömppäaineiden luoman keskustelun voi käydä yleissivistävissä piireissä.
• Käytäntöön tähtäävät yliopistotutkinnot ovat monesti aivan liian teoreettisia ja pitkiä. Esimerkiksi pätevän opettajan tai kielenkääntäjän ei tarvitse olla maisteri.
• Merkittävä osa yliopisto-opiskelijoista ei ole taidoiltaan yliopistojen vaatimusten tasolla. Esimerkiksi Vaasan yliopiston diplomi-insinööriopiskelijoista pääsi läpi lähtötasotestistä 3,5 %. Testi sisälsi pitkän matematiikan perustehtäviä, mitään soveltavaa ei ollut.
• Yliopiston opiskelukäytännöt ovat aivan sietämättömän tehottomia etenkin humanistisissa aineissa. Maisterin tutkinnon voisi tehdä kolmessa ja puolessa vuodessa, jos vähän turhaa karsittaisiin ja opetusta olisi enemmän kuin puoli vuotta vuodessa.
• Kaikille ei gradun tekeminen sovi. Silti ihminen voi olla täysin pätevä työelämään. Gradu on monille peikko, jonka vuoksi opinnot viivästyvät kohtuuttomasti tai loppuvat kokonaan. Yliopiston pitäisi tarjota mahdollisuus maisteriopintoihin ilman maisteriksi valmistumista. Työnantaja saisi sitten päättää, arvostaako enemmän gradun tehnyttä vai esimerkiksi gradun sijaan kielikursseilla käytännön kielitaitoa hankkinutta.

Kaikkinensa Suomen koulutuspolitiikassa on se ongelma, että koulutukset ovat tehottomia ja koulutuksiin otetaan ihmisiä, joiden ominaisuudet eivät koulutuksiin riitä. Järjestelmää pitävät yllä opettajat ja byrokraatit, jotka mieluummin maalailevat ihanteita kuin katsovat käytännön tarpeisiin ja kustannuksiin.

Ja tämä kannanottoni ei ole millään muotoa yleissivistystä vastaan. Ihailen yleissivistyneitä humanisteja, mutta en vain ole vakuuttunut, että heitä pitäisi kouluttaa kouluissa. Yleissivistystä kun ei mikään koulu pysty tarjoamaan. Se lähtee omista tarpeista ja sisäisestä motivaatiosta.

 

[Kirjoittelija]

ihminen mieltää helpommin konkretiaa kuin abstraktia.

No kuka mieltää ja kuka ei. Kyllä aika monille humanisteille jo pelkästään lukion pitkässä matikassa pärjääminen olisi tekemätön paikka, vaikka pänttäisivät kuinka. Se matikka kun on siitä ikävää, että toisin kuin vaikkapa kielissä, siinä ei riitä pelkkä pänttääminen, vaan pitäisi myös tajuta jotain siitä mitä lukee.

 

[peterra]

No kuka mieltää ja kuka ei. Kyllä aika monille humanisteille jo pelkästään lukion pitkässä matikassa pärjääminen olisi tekemätön paikka, vaikka pänttäisivät kuinka. Se matikka kun on siitä ikävää, että toisin kuin vaikkapa kielissä, siinä ei riitä pelkkä pänttääminen, vaan pitäisi myös tajuta jotain siitä mitä lukee.

Pitkän pohdinnan paikka sinulla. En tosin ymmärrä, miten edes voit vertailla kieltä ja matematiikkaa, kun kyse on kahdesta aivan erilaisesta ääripäästä. Saanko kysyä, montako tieteellistä työtä sinä olet elämäsi aikana lukenut ja millaisia tieteellisiä töitä olet lukenut? Ymmärrät varmaan, että tieteellistä tutkimusta on monenlaista ja yleensä se arvostetumpi ja tunnetumpi tieteellinen tutkimus on sitä matemaattista tutkimusta, josta saadaan ihan oikeita numeroita ulos eli ns. kvantatiivinen tutkimus. Vastoin tietojasi myös humanistisista oppiaineista voidaan tehdä kvantatiivista tutkimusta. Sitten on se toinen tutkimustyyppi, joka yleensä vastoin sinun tietojasi sisältää paljon enemmän päättelyä yleensä kuin kvantatiivinen tutkimus eli kvalitatiivinen tutkimus, josta saadaan yleensä laadullisia tuloksia, jotka tosin usein ovat subjektiivisempia kuin kvalitatiiviset tulokset, koska määrällinen tutkimus on aina lahjomattomampi.

Innovaatiot tosin syntyvät yleensä siellä missä on luovuutta ja niiden numeroiden lisäksi sitäkin tarvitaan. Luovuutta syntyy ihan samalla tavalla humanistien keskuudessa kuin kauppa- ja hallintotieteilijöillä. Voin kertoa, että olen aina ollut surkea matematiikassa ja todennäköisesti en selviäisi lukion pitkästä matikasta, mutta sen takia en ole huono ihminen tai tyhmä eikä se myöskään vähennä oman opiskeluni arvoa.

 

[JypFabu]

Se matikka kun on siitä ikävää, että toisin kuin vaikkapa kielissä, siinä ei riitä pelkkä pänttääminen, vaan pitäisi myös tajuta jotain siitä mitä lukee.

Sääkö olet sitten jotain kieltä ihan pänttäämällä oppinut hallitsemaan? Hattua nostaisin, jos sellainen olisi ja samaan hengenvetoon esitän väittämän, että matematiikka on aivohölkkää, jonka aika isosti oppii ihan pänttäämällä (mikäli sattuu kiinnostamaan) Ainoatakaan kieltä et tule pänttäämällä koskaan hallitsemaan, on niissä kaikissa sen verran varioita, jotka on pakko ymmärtää, mikäli sen kielen haluaa hallita. Pitää siis myös kyetä tajuamaan jotain mitä ei voi lukea, sen lisäksi, että tajuaa mitä lukee.

 

[kahden suunnan sentteri]

Koulutus on elintärkeää Suomelle, tämän tiedostaa aivan jokainen. Mutta koulutusta tulee tarkastella myös kriittisesti, jotta varmistetaan sen jatkuvuus ja laadukas taso myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi lääkärit, opettajat ja oikeustoimijat ovat yhteiskunnan välttämättömiä peruspilareita, joita koulutetaan yliopistoissa. Nämä henkilöt tuskin ovat oikein kenellekään mikään ongelma. Ongelmia ovat vaikkapa naistutkimus, jota onkin Pohjoismaissa kritisoitu tai sitten ihan yliopistopiireissä arvostelua kerännyt "nollatutkimus", jota tehdään lähinnä muodon vuoksi.

Naistutkimus pohjaa 1700-luvun valistusajattelijoiden työhön. Eivät nuokaan aikanaan tehtaassa huhkineet, vaan makoilivat keskustoissa iskän rahoilla, lueskelivat ja kirjoittelivat. Tämän heidän työnsä ansiosta se toinenkin puolikas ihmiskunnasta (muutamia kehnon sivistyksen mestoja lukuunottamatta) tekee nykyään tuottavaa työtä, jos nyt taloudellisella näkökulmalla pitää joka saatanan yhteiskunnallinen seikka perustella.

 

[Ollakseni]

Naistutkimus pohjaa 1700-luvun valistusajattelijoiden työhön. Eivät nuokaan aikanaan tehtaassa huhkineet, vaan makoilivat keskustoissa iskän rahoilla, lueskelivat ja kirjoittelivat. Tämän heidän työnsä ansiosta se toinenkin puolikas ihmiskunnasta (muutamia kehnon sivistyksen mestoja lukuunottamatta) tekee nykyään tuottavaa työtä, jos nyt taloudellisella näkökulmalla pitää joka saatanan yhteiskunnallinen seikka perustella.

Jouten olo on välttämätöntä ajattelulle, vai miten se vanha viisaus menikään? Eipä tainnut Newton juurikaan oikeita töitä tehdä tai monet muut merkittävät hahmot historiassa.

 

[DAF]

Yliopiston pitäisi tarjota mahdollisuus maisteriopintoihin ilman maisteriksi valmistumista. Työnantaja saisi sitten päättää, arvostaako enemmän gradun tehnyttä vai esimerkiksi gradun sijaan kielikursseilla käytännön kielitaitoa hankkinutta.

Katkeruutesi mm. omaa tutkintoasi kohtaan on tullut jo selväksi viesteistä ja niiden väleistä, mutta tähän silti tartun. Mikä yliopisto/tieteenala/oppiaine tällaista ei Suomessa siis tarjoa, ts. muita maisteriopintoja sillä perusteella ei tarjottaisi, että gradu on tekemättä?

 

[peterra]

• Yliopistoissa on kaikenlaisia hömppäaineita, jotka ovat kyllä tarpeen kulttuurin vaalimiseksi ja näkökulmien luomiseksi, mutta joita ei pitäisi julkisista varoista rahoittaa. Hömppäaineiden luoman keskustelun voi käydä yleissivistävissä piireissä.
• Käytäntöön tähtäävät yliopistotutkinnot ovat monesti aivan liian teoreettisia ja pitkiä. Esimerkiksi pätevän opettajan tai kielenkääntäjän ei tarvitse olla maisteri.
• Merkittävä osa yliopisto-opiskelijoista ei ole taidoiltaan yliopistojen vaatimusten tasolla. Esimerkiksi Vaasan yliopiston diplomi-insinööriopiskelijoista pääsi läpi lähtötasotestistä 3,5 %. Testi sisälsi pitkän matematiikan perustehtäviä, mitään soveltavaa ei ollut.
• Yliopiston opiskelukäytännöt ovat aivan sietämättömän tehottomia etenkin humanistisissa aineissa. Maisterin tutkinnon voisi tehdä kolmessa ja puolessa vuodessa, jos vähän turhaa karsittaisiin ja opetusta olisi enemmän kuin puoli vuotta vuodessa.
• Kaikille ei gradun tekeminen sovi. Silti ihminen voi olla täysin pätevä työelämään. Gradu on monille peikko, jonka vuoksi opinnot viivästyvät kohtuuttomasti tai loppuvat kokonaan. Yliopiston pitäisi tarjota mahdollisuus maisteriopintoihin ilman maisteriksi valmistumista. Työnantaja saisi sitten päättää, arvostaako enemmän gradun tehnyttä vai esimerkiksi gradun sijaan kielikursseilla käytännön kielitaitoa hankkinutta.

Ensimmäinen väittämäsi on absurdi. Suomessa määrärahat julkiselta puolelta tulee pääosin tutkimuksen mukaan, koska yliopiston ensimmäinen tehtävä ei ole todellakaan opettaa vaan tuottaa laadukasta tutkimusta yhteiskunnan tarpeisiin. Jos yhteiskunta katsoo, että se tarvitsee näihin hömppäaineisiin liittyvää tutkimusta niin silloin he varmaan myös rahoittavat sitä tutkimusta. Tuskimpa siellä nyt ihan vaan "huvin vuoksi" jotain ainetta rahoitetaan. Täytyy myös huomioida, että jo nyt suurin osa määrärahoista valuu muutamalle yliopistolle, jotka myös tarjoavat samalla syystä tai toisesta laadukkainta opetusta Suomessa. Sinun nostamasi pointit ovat lähinnä viemässä yliopistoa kohti ulkomaiden käytäntöä, jossa varakkaat maksavat itse opintonsa.

Toinen väittämä on totta, mutta esimerkiksi pedagogiset opinnot vievät yleensä nopeallakin suoritustahdilla kaksi vuotta ja jotta opettajana voisi toimia tarvitsee nuo pedagogiset kyllä suorittaa. Silloin voisi kysyä, että jos opettajan tutkinto olisi pääosin pelkästään noita pedagogisia niin voisin sanoa, että pääaineen osuus jäisi kovin pieneksi, jolloin luultavasti itse opetettavan aineen taidot olisivat vajaat, vaikka opetusteoriat olisivatkin käytännössä jo hallussa. Tuo ei ole mielekästä opintojen rakenteen kannalta. Keskustelun pointtisi tosin sinänsä liittyy enemmän pedagogisten opintojen rakenteisiin kuin esimerkkeihisi kääntäjistä ja opettajista.

Kolmanteen väittämään on todella vaikea ottaa kantaa, koska väittämäsi perustuu yhden yliopiston varsin rajalliseen otantaan. Voisit esimerkiksi miettiä, että jokaisessa aineessa on kuitenkin jonkun syyn vuoksi se pääsykoe ja jos hakija selviää siitä niin miksi hän ei olisi yliopisto-opiskelun vaaditulla tasolla?

Neljäs väittämä: millaista tehottomuutta olet havainnut humanistisissa aineissa ja millaista tehokkuutta haluat siihen lisää? Valtakunnallisestihan on päätetty hyvin pieni osa kursseista ja tarjonnasta, mitä tulee itse lakiin. Opiskelija saa rakentaa käytännössä tutkintonsa ihan itse ja valita mieluistaan sisältöä tutkintoonsa. Ei ole olemassa mitään standardoitua sisältöä esim. hum. tiet. kandissa vaan siihen voi sisältyä montaa eri ainetta ja useita sivuaineita ja jopa oman pääaineen sisällä monia eri painotuksia. Tehostamisella tarkoittanet käytännössä yhdenmukaistamista eli kurssitarjonnan supistamista tai oppilaan oman vapauden rajoittamista?

Gradun tekeminen ei todellakaan ole edelleenkään pakollista ja monet jättävät sen tekemättä eivätkä ikinä ota maisterin papereita ulos, jos löytävät mielestänsä työtä. Jos työnantaja haluaa ottaa töihin alle maisterin tasolla olevan työntekijän ja työntekijä ei halua palkkansa / oman asemansa parantamiseksi tehdä opintojaan loppuun niin eihän siinä ole mitään ongelmaa. Miksi yhteiskunnan pitäisi asiaan jotenkin puuttua?

 

[Toejoen Veikko]

Jännästi tämä naistutkimus/sukupuolentutkimus (kysehän on de facto samasta oppiaineesta, tai oikeastaan oppiaineen osasta) hiertää. Jonkun verran dataa näistä pyörittävänä ovat työllistyneet tutkijauran ulkopuolella kohtalaisen hyvin, kohtalaisen monenlaisiin tehtäviin - jopa yritysten hr-hallintoa myöten. Ei se(kään) oppiaine pelkkää feminismiä ole, mutta toki aina ulkopuolelta tiedetään kaikki tieteenalat paremmin.

Tuosta nyt ei varsinaisesti käynyt selväksi mainitun oppiaineen tuottama innovaatiohyöty.
Ja mainitsemasi hr-hallinto on yrityksen toiminnan kannalta kaikkea muuta kuin primääri. Tulos tehdään muilla keinoin ja muiden toimesta.

Mitä kirjallisuuteen tai sen tutkimukseen tulee, noin vakavasti puhuen länsimaisessa oikeuskäsityksessä ja sivistyksessä kirjallisuus (ja sen tutkimus) ei ihan pientä roolia näyttele.

Tässä kohtaa oli kysymys innovaatiosta ja sen luomasta panos-hyöty-suhteesta. Kirjoitukseni ei ollut hyökkäys itse kirjallisuutta vastaan.

... jos nyt taloudellisella näkökulmalla pitää joka saatanan yhteiskunnallinen seikka perustella.

Taloudellisesta näkökulmastahan on silloin kysymys, jos heille vaaditaan rahaa. Mekin tässä kirjoittelemme ja päivittäin havainnoimme monenlaisia asioita. Pitäisikö yhteiskunnan maksaa siitäkin?

Edit. oltaneen kuitenkin jo melko kaukana itse hallitusneuvotteluista.

Lukaisin lähikuppilassa toisen iltapäivälehden, jossa jo hehkutettiin perussuomalaisten olevan ulkona hallituksesta. Kommenttiosio oli melkoisen kuvaavaa. Perussuomalaiset kuulemma aikoo jatkaa puskista huutelua, koska vastasi Sipilän kysymyslistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Minun on vaikea keksiä perusteita ylläpitää puoluetta, jos ongelmaksi koetaan halu saada omiakin näkemyksiä sisällytettyä hallitusohjelmaan. Puolue voidaan lakkauttaa, jos ainoa tarkoitus on toimia pelkkänä nyökyttelijänä muiden vaatimuksille.

 

[Kirjoittelija]

Voisit esimerkiksi miettiä, että jokaisessa aineessa on kuitenkin jonkun syyn vuoksi se pääsykoe ja jos hakija selviää siitä niin miksi hän ei olisi yliopisto-opiskelun vaaditulla tasolla?

Siksi, että niissä pääsykokeissa ei mitata oikeita asioita. Erityisen väärin on se, että moniin paikkoihin saa reilusti lähtöpisteitä ylioppilaskirjoituksista. Yo-kirjoitukset on typerä koemuoto. Se mittaa aivan liikaa ihmisen päättelykykyä, ja aivan liian vähän sitä, miten paljon ihminen on lukenut koulukirjoja. Joku hyvän perheen kiltti tyttö voi vetää lukiokursseista kymppejä ja ysejä samalla kun joku asenneongelmainen roskasakin poika vetelee kutosia ja seiskoja, mutta sitten molemmat kirjoittavatkin yo-kisoissa saman arvosanan. On todella väärin, että tälle pojalle annetaan ihan yhtä paljon lähtöpisteitä yliopistojen pääsykokeisiin kuin sille ahkeralle tytölle.

Korkeakoulujen pääsykokeissa on sitten sellainen ongelma, että siellä ei monilla aloilla järjestetä lainkaan suullisia haastatteluja. Ne olisivat tärkeitä siksi, että haastatteluissa voitaisiin vähän tutkailla hakijan pukeutumista ja yleistä habitusta. Noita asioita havainnoimalla voitaisiin karsia pois persaukista roskasakkia, sillä korkeakoulut eivät ole roskasakille oikea paikka, vaikka koulutodistuksissa lukisi mitä. Ei ihmisiä töihinkään oteta pelkkien papereiden perusteella.

Ainoatakaan kieltä et tule pänttäämällä koskaan hallitsemaan

En niin, mutta koulusta saa kyllä kielistä kymppejä ja laudatureita pelkällä pänttäämisellä, vaikka olisi millainen tyhjäpää. Pitkässä matikassa se ei onnistu, vaan kymppejä saadakseen pitää tajutakin jotain siitä mitä lukee.

 

[Individual]

Joku hyvän perheen kiltti tyttö voi vetää lukiokursseista kymppejä ja ysejä samalla kun joku asenneongelmainen roskasakin poika vetelee kutosia ja seiskoja, mutta sitten molemmat kirjoittavatkin yo-kisoissa saman arvosanan. On todella väärin, että tälle pojalle annetaan ihan yhtä paljon lähtöpisteitä yliopistojen pääsykokeisiin kuin sille ahkeralle tytölle.

No eikö tuon "roskasakin" poika tuossa osoita omassa kehityksessään nousevaa linjaa, jos kerran on pystynyt tsemppaamaan nuo yo-kokeet suht samalle tasolle kuin se naapurin viulunsoittoa ja ratsastusta harrastava Liise-lotte? Sinä haluat palkita tämän V-Markon eväämällä häneltä mahdollisuuden päästä esim. yliopistoon.

Mutta lukukausimaksuthan (vaikka 20 000 euroa/ lukukausi) poistaisi tämän roskasakki-ongelman helposti, kun korkeakouluihin pääsisi vain degeneraation kukkaset, eikä jonkin työläisperheen vesa.

 

[peterra]

Kirjoittelija kaikella kunnioituksella, mutta peräännyn väittelystä kanssasi, koska sinä et argumentoi. Esität erittäin vahvoja yleistyksiä etkä esitä mitään dataa tukemaan omaa päättelyäsi. Uskallan väittää, että tilanne ei ole tuollainen kuin kuvailet, mutta koska sinä valitset esimerkkisi ääripäistä niin on selvää, että tilastoharha on mahdollista luoda.

Tarkoitan vaan esimerkkiäsi kympin tytöstä ja kutosen pojasta, joka on siis ihan mahdollinen skenaario, mutta erittäin harvinainen ja osuu tilaston kumpaakin ääripäähän. Loppujen lopuksi koulutuksen ja oppimisen mittareina keskiarvolliset suoritukset ovat merkittävämpiä kuin molemmat ääripäät. Systeemin toimivuus voidaan mitata parhaiten siitä, miten ns. 7-8:n oppilaat selviävät nykyisessä systeemissä ja miten he pääsevät eteenpäin, koska molemmissa ääripäissä (sekä 9-10:n oppilaissa että 4-6:n oppilaissa) tulee automaattisesti tapauksia, jotka rikkovat sääntöä.

Ja niistä laudatoreista ja kympeistä, jotka saa pelkästään pänttäämällä, eiköhän se ole ihan mahdollista kaikissa aineissa. On olemassa "aitoa" tilanteeseen perustuvaa järkevyyttä, jota yleensä tarvitsee työelämässä suorasti enemmän kuin koulun penkkiä, mutta kyllä esimerkiksi erilaisissa esimies- ja johtotehtävissä ainakin itse arvostan myös muodollista koulutusta, joka antaa tiettyjä valmiuksia ja viitekehyksiä sille, että ihminen pystyy ajattelemaan asioita myös laajemmin. Se ei tosin ole pakollista.

Pitäisikö koulu- ja opiskelulaitoksen olla joku ikuinen pistokokeiden kasa, jossa testataan "sen hetken kuntoa?" Ihmisen kokemuksilla on paikkansa ja oma merkityksensä. Mielestäni koululaitos ja yliopisto sekä korkeakoulut tarjoavat laajempaa työelämän viitekehystä, jossa opetellaan niitä työelämässä tarvittavia vähän erikoisempia taitoja, joilla sitten rakennetaan strategioita, ideoita ja tulevaisuutta. Sitten sitä kokemusta voi hakea kentältä ja lopulta kaikkiin töihin oppii oikeasti vasta töitä tekemällä. Yliopiston idea ei voi missään nimessä olla se, että koulutetaan ihmisiä suoraan johonkin tiettyyn ammattiin vaan annetaan mahdollisimman iso mahdollisuuksien kirjo, joihin kaikkiin tarvitaan tekijöitä.

Samalla tulee tosin muistaa aito arvostus myös niitä aloja kohtaan, joissa meitä akateemisesti koulutettuja ei tarvita päsmärölmään ja neuvomaan ja niidenkin tekijöitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.

 

[Remy Martin]

Jokaisen joka ajattelee että Suomessa ylikoulutetaan ihmisiä tulisi kokeilla pieni aika duunia työyhteisössä jossa muita työntekijöitä ei ole koulutettu. Ulkomailla; ja ulkomaisten kanssa; työskennellessäni on arvostukseni suomalaista koulutussyteemiä kohtaan noussut huippuunsa. Vaikka äkkiseltään tuntuukin tyhmältä että perushommiakin varten pitää se pari vuotta ammattikoulua käydä, niin lisäähän se henkilön ominaisuutta oppia oma työnsä ihan helvetisti.

Mukavaahan se on olla yksi paikan harvoista koulutuksen saaneista ammattilaisista, se takaa johtavan aseman ja hyvän palkan. Mutta saisihan tästä paikasta monta kertaa enemmän irti jos alaisina olisi edes sen ammattikoulun läpäisseita duunareita.

 

[Byvajet]

Mikä yliopisto/tieteenala/oppiaine tällaista ei Suomessa siis tarjoa, ts. muita maisteriopintoja sillä perusteella ei tarjottaisi, että gradu on tekemättä?

Opintorekisteriin saa graduopinnot, mutta ei tutkintoa. Kun tutkinto ilman gradua virallistettaisiin, se saavuttaisi työnantajien silmissä virallisen statuksen. Tällöin myös yhä useampi jättäisi gradun tekemättä.

Monissa maissa perustutkinto on kandi. Siksi se myös työnantajien silmissä on vakavasti otettava tutkinto. Suomessa kandi tarkoittaa työnantajille usein drop outia. Kaikilla aloilla drop out ei haittaa, jos hakija pystyy muuten osoittamaan ammattitaitonsa, mutta täytyykö esimerkiksi opettajalta tai sosiaalityöntekijältä vaatia gradu? Jos täytyy, pitäisi pystyä käytännöllisesti osoittamaan, kuinka gradun tekeminen parantaa heidän ammattitaitoaan. Nythän gradu on monille vain se muiden opintojen päälle liimattu vittumainen juttu, joka on tehtävä, koska se on tehtävä. Gradun vaikutus ammattitaitoon on kyseenalainen.

Pitäisi herättää julkista keskustelua siitä, kuinka eri aineiden tutkintojen osat opiskelijoiden osaamista kasvattavat. Esimerkiksi kääntäjille gradun tekeminen on ammattitaidon näkökulmasta silkkaa ajanhukkaa. Paremmaksi kääntäjäksi kehittyy, kun käyttää graduun kuluvan ajan kääntämiseen. Kääntäjille on onneksi olemassa myös kokeita, joilla ammattitaitonsa voi osoittaa riippumatta siitä, kuinka sen on hankkinut. Vastaavia kokeita pitäisi kehittää muillekin aloille.

Ranskan opiskelija hyötynee paljon enemmän siitä, että rakastuu ranskalaiseen, nai kuin kani, asuu Ranskassa ja oppii sujuvasti kielen ja paljon kulttuurista, kuin siitä, että tankkaa kielitiedettä, jota ei pysty soveltamaan millään tavoin edes lukion kielen opetuksessa. Lukion kielenopetuskin kun perustuu normatiiviseen kielioppiin eikä kielitieteiden hienouksiin. Työmarkkinoilla osaava ranskan opiskelija ei kuitenkaan menesty, koska hän ei ole muodollisesti pätevä. Viis siitä, kuinka hyvin hän osaa ranskaa ja kuinka hyvin hän sen opettamisesta selviää.

Kaiken kaikkiaan siis pitäisi siirtyä opiskelukeskeisyydestä ja tutkintokeskeisyydestä kohdistettuun osaamiskeskeisyyteen. Tällöin opintojen höttöiset sisällöt purkautuisivat ja opinnot kohdistuisivat tarkemmin työmarkkinoiden tarpeisiin.