Viime kausina kun ollaan väännetty ja kynnetty, niin (minun itseni) on ollut helppoa yrittää tsempata ja pysyä positiivisena. Heitellä joitakin parannusehdotuksia pelitapaan, yms.
Nyt kun pelataan paremmin kuin missään haaveissani ikinä, suorastaan jumalaisesti, niin huomaan pelkääväni sitä, että tämä jotenkin romahtaa. Outo tunne.
Runkosarjaa on on vielä rapiat 20 peliä jäljellä. On realismia funtsia vahvistuksia varmuuden vuoksi. Ohuella mennään. Puhe Riskoista on rienausta. Sika-Markku, jopa Asplund ja Ainalikin menee käytännössä samaan osastoon. Parasta olisi, että mennään näillä mitä on, mut jotain saatetaan hyökkäyspäähän tarvita. Koivisto tosin pystyy stunttaamaan ylempänä. Kai ne Topinkujalla näitä on jo miettiny, ei mun onneks tarvi. Pysykää nyt saatana terveinä!
Mut kyllä tästä pitää nauttia. Keväällä on tippa linssissä kävi miten kävi!