Hescu kirjoitti:
Voi olla, mutta eivät ne talot sieltä Valkealan perukoilta siirry yhtään lähemmäksi Kouvolan jäähallia, kutsuttiin tätä aluetta miksi tahansa.
Mutta luulisi kyllä jo ihan Kouvolan ja Kuusankosken alueltaakin löytyvän paljon potentiaalisia katsojia, koska divarivuosina peleissä kävi todella paljon porukkaa. Ihmiset eivät vain ole innostuneet Mestiksestä niin paljon kuin aiemmasta avoimesta divarista.
Jos Kouvolan ja Kuusankosken reilusta 50 000 asukkaasta vaikka joka 30. kävisi matseissa niin päästäisiin reippaasti yli 1500 katsojan keskimääriin. Joo...nyt rupeaa menemään taas aika paljon ohi aiheen ja muutenkin melkoiseksi tilastotieteeksi...Ei muuta kuin toivotaan KooKoolle samanlaisia otteita jatkossa, menestys tuo täällä uteliaita hallille.
Entisenä kouvolalaisena on pakko sanoa, että seudun kuntien yhdistymisestä olisi kyllä paljon etua myös jääkiekon kannalta. Loppujen lopuksi välimatkat seudulla on kuitenkin tosi lyhyitä ja Kouvola, Kuusankoski, Koria ja iso osa Valkealan asutuskeskuksista muodostavat lähes yhtenäisen taajaman. Eli potentiaalisten katsojien määrä on kyllä ihan hyvällä tasolla. Miksi sitten Kookoon suhteellinen katsojamäärä on lähes pääkaupunkiseudun tasolla?
Kuten ketjussa on todettu, niin pohjois-kymenlaaksolainen katsoja on vaativa. Vain aivan huipulla pelaavat joukkueet kiinnostavat. Tämä näkyy kaikkien suurempien urheilulajien katsojamäärissä ja Kookoolla tilanne on ongelmaisin, koska huipulle ei tällä hetkellä ole edes mahdollisuutta päästä. Jos edes nousumahdollisuus liigaan olisi, voisi ykkösdivaria dominoivalla Kookoolla olla mahdollisuus 3000 katsojan keskiarvoon "nousukauden" kevätpuoliskolla. Syksyllä tähän tuskin päästäisiin, ellei joukkueeksi saataisi Kärppien nousuvuosien tasoista tähtijoukkuetta ja tällöin saattaisi esteeksi tulla jo liiallinen ylivoima, ns. TPS-syndrooma. Ne voittaa kuitenkin, turha lähteä hallille.
Nähtävillä on siis selkeästi, että _menestys_ kiinnostaa, ei niinkään tietty urheilulaji. Kun Suomessa ei karnevaaliperinteitä juuri ole ja ainoat yhteenkuuluvuutta tuottavat tunteet liittyvät menestykseen, tavallisen runkosarjapelin katsominen on pidemmän päälle aika puuduttavaa, jos laji tai joukkue ei nyt kovin rakas ole. Jos otetaan vielä huomioon urheilun yleisen arvostuksen lasku ja tietynlainen yhteisöllisyyden mureneminen, ei katsomoon enää saavuta senkään vuoksi, että nähtäisiin kuinka me ollaan parempia kuin muut. Lisäksi moni muu viihdetarjonta on sekä helpommin saavutettavissa että monipuolisempaa kuin jääkiekko.
On myös otettava huomioon, että moni urheilusta kiinnostunut urheilee mieluummin itse kuin istuu katsomossa. Kun sekä lajitarjonta että harrastuspaikkamahdollisuudet ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntyneet dramaattisesti, niin on selvää, että monella entisellä katsojalla on harjoituksia pelipäivänä tai pelipäivä saattaa olla viikon ainoa vapaapäivä, jolloin todennäköisyys sille, että vapaa-aikaa uhrattaisiin lisää urheilulle, laskee. Kookoon osalta ongelmana on myös se, että 90-luvun sekavien vuosien aikana tuhottiin suurelta joukolta ihmisiä sitoutuminen seuraan ja lajiin. Kouvolassa kuitenkin yhdistyy pohjanmaalainen äkkipikaisuus ja karjalainen pitkävihaisuus <g>.
Osaa näistä ongelmista on jo saatukin korjattua. Yhteistyö junioreissa alueen seurojen välillä antaa useammalle juniorille mahdollisuuden harrastaa lajia ja lopettaa laji omasta halusta eikä joukkueen ulkopuolelle jäämisen takia. Nykyiset juniorit ovat kuitenkin niitä tulevaisuuden peruspilareita katsomossa, jotka tuovat perheensä, kaverinsa ja liiketuttavansa peleihin. Seuralle katkeroitunut ex-junnu taas pikemminkin poistaa ison joukon tuttujaan katsomosta levittämällä negatiivista sanomaa seurasta. Pitkällä tähtäimellä esim. harrastekiekon tukeminen ja harrastajamäärän kasvatus auttaisi saamaan ihmisiä lisää katsomoon, mutta Kookoolla tuskin riittää resursseja ja rahaa tällaiseen toimintaan. Tämä vaatisi kuitenkin helposti kymmenen vuoden työn ja harrastajamäärät olisivat ainakin aluksi vaatimattomat.
Vaikeintahan tilanteessa on se, että mitään yksinkertaista ja varmaa poppakonstia yleisömäärien kasvattamiseen ei ole ja suljettu sm-liiga vie nousumahdollisuuteen perustuvan huuman rakentamiselta pohjan. Lippujen hintojen laskusta on puhuttu myös. Lyhyellä tähtäimellä tämä saattaisikin nostaa hieman katsojakeskiarvoa, ainakin moni tutuistani ei viitsi 10 tai 7 euroa maksaa lähes panoksettomasta Mestis-pelistä, mutta pidemmän päälle aikaisemmin mainitsemani taviksen runkosarjaväsyminen veisi tämän nousun pois.
Hyvä pohja uusien keinojen pohtimisen avuksi voisikin olla selkeä katsojasegmenttijako. Lapsiperheet, 10-18-vuotiaat tytöt ja pojat ja nuoret aikuiset miehet ja naiset ovat ainakin ryhmiä, joille Kookoo ei juuri mitään tarjoa. Yli 40v. miehet, jotka vielä käyvät peleissä, käyvät kyllä tälläkin tarjonnalla, mutta miten aiemmin mainitsemani seuran rahantulojen nykyhetken ja tulevaisuuden kannalta tärkeimpien ryhmien viihtyvyyttä voisi parantaa?
Eniten rahankäyttöpotentiaalia on tietenkin lapsiperheillä. Lasten viihtyvyyteen jäähallilla olisikin syytä panostaa. Positiiviset lapsuudenkokemukset jääkiekkopeleistä tuovat ihmisiä hallille myöhemminkin ja jos jo lapsena on tottunut siihen, että hallilla käytetään paljon oheispalveluja, syödään ja juodaan jotain hyvää, niin omien rahojen käyttö on myös tulevaisuudessa suurempaa. Ongelmana on vain se, että alle 10-vuotiaat harvemmin jaksavat katsoa koko peliä ja kiukutteleva lapsi pilaa myös vanhempien pelin seuraamisen. Leikkimahdollisuuksilla, seuran fanituote_myymälällä_ ja jääkiekkoon lajina tutustuttavilla oheistoiminnoilla olisi ratkaiseva merkitys lapsiperheiden viihtyvyydelle. Rahankäyttöä taas voisi lisätä helposti saavutettavilla ruokamyyntipisteillä, joissa olisi tilaa syödä eikä jonot muodoistuisi liian pitkiksi. Yläkerrassa sijaitseva parvi on liian kaukana lapsiperheelle.
Neljän muun tärkeän ryhmän, eli nuorten naisten, nuorten miesten ja esiteini-teini-ikäisten tyttöjen ja poikien ryhmät muodostavatkin kokonaisuuden, joissa kaikilla ryhmillä on omat intressinsä, mutta yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita löytyy. Tytöt ja nuoret naiset tulevat usein katsomaan hyvännäköisiä ja karismaattisia pelaajia. Toki myös itse peli on tärkeää erityisesti ja vähän ehkä yllättäenkin vanhempien tyttöjen ja nuorten naisten osalta. Pikkutytöt tulevat hallille lähinnä, jos SE Mikko on niin ihana. Eli panostus pelaajien julkisuuskuvaan ja tunnettuvuuteen on tärkeää näiden ryhmien houkuttelemiseksi hallille. Nuorempia poikia taas houkuttelee hallille enemmän mahdollisuus samaistua joukkueeseen ja vastustajan käsittely vihollisena, törkeyksien huutelu ja oman itsetunnon vahvistaminen joukkueen menestyksen kautta. Ja tytöt tietenkin. Nuorilla miehillä tämä joukkueeseen samaistuminen on yleensä jo laimeampaa, pelaajat saattavat olla tuttuja ja kavereita, mutta itse peli saattaa olla tärkeää. Toisaalta takuuvarma nuorten miesten houkuttelukeino on nuoret naiset. Seuran rahantulon kannalta tämä on tärkeää, koska naisseurassa köyhemmänkin miehen kukkaronnyörit aukeavat. Nuorille miehille ja naisille pitäisikin löytyä hallilta kohtauspaikka, jossa voi myös kuluttaa rahaa. Tähän hyvin toteutettu ravintolaparvi on ratkaisu, mutta tuleeko tarjonnasta tarpeeksi laadukasta, jotta myös nuoret naiset viihtyvät siellä, eikä paikasta tule vain pääasiassa miesten kaljankiskontapaikka, jossa seisoskellaan ja juodaan muovituopista kaljaa ja ehkä pahvimukista pahaa kahvia?
Noniin, nyt alkaa nälkä jo sekoittamaan ajatuksia ja viestistä tuli aivan liian pitkä keskusteluksi, mutta huonona keskustelijana mun on pakko kirjoittaa kaikki kerralla. Toivottavasti tästä joku saa jotain uutta irti tai ainakin jotain pohjia ja näkökulmia yleisönhoukutteluideoinnille. Luotto Kookoon nykyjohtoon on kuitenkin täällä päässä kova :)