Tämä sama ongelma on jo nyt ajankohtainen rauhanturvaajien kohdalla. Periaatteessa toki on erona se, että rauhanturvaajat eivät oletusarvoisesti joudu taistelutehtäviin kuin puolustustehtävissä yllätyksellisessä tilanteessa, mutta aika rumia juttuja hekin joutuvat näkemään. Ja osa myös kokemaan.Moni NATO:n tai sen jäsenmaiden operaatioissa mukana ollut tanskalainen kärsii psyykkisesti ja tähän tulee Suomessa löytää ennalta sellaisia ratkaisuja, että eroaminen reservistä ei ole vaihtoehto.
Esimerkkinä erään puolitutun YK-veteraanin kohtelu hänen loukkaannuttuaan vakavasti palveluksen aikana tapahtuneessa onnettomuudessa on ollut täysin häpeällistä. Pariin kertaan olen hänen kanssaan asiasta jutellut, ja byrokratian sekä vastuun väistelyn määrä on jotain käsittämätöntä.
Tällaiset asiat pitää saada korjattua. Mieluiten jo aikoja sitten, mutta viimeistään siinä vaiheessa, jos ja kun Suomi lähettää sotilaita NATO-operaatioihin. Siellä kun voi tulla vielä rujompia tilanteita ja siten myös seuraamuksia. Veteraanin status ja kuntoutuspalvelut nyt ainakin pitää ihan ensimmäisenä antaa, oli palvelus sitten YK-joukoissa tai NATO:n puolella. Esim. Kokoomuksen aloitteesta.