Jotenkin huvittaa Kokoomuksen ja nyttemmin Sipilän hirttäytyminen suomalaiseen elvyttämisen ja velanoton pelkoon, josta Suomessa on satavuotiset perinteet. Esim. 1936 ILOn Geneven konfferenssissa muu maailma pyrki nousemaan lamasta parantamalla kulutuskysyntää ja työllisyyttä julkisten investointien avulla. Jo tällöin Suomen Työnantajajärjestön edustaja (Paavo Kyrenius) vastusti käytännössä muuta maailmaa väittäen, että kyllä Suomessa voidaan lamasta nousta pelkästään säästämällä ja leikkaamalla taloutta entisestään. Kun maailma ei taipunut säästämään ja leikkaamaan lamasta nousun keinona, niin lähetettiin vielä hallituksen edustaja ministeri Niilo Mainio sanomaan painavasti sanansa leikkaamisen ja säästämisen puolesta. Mutta turhaan. Onneksi muu maailma ei kuunnellut Suomea ja siitäkin lamasta noustiin kulutuskysynnästä ja työllisyydestä huolta pitäen ja Suomikin muuan maailman vetämänä (toisen kerran sitten Nokian vetämänä).
Kokoomus erityisesti ei ole koskaan uskonut Keynesilaisuuteen, vaikka kyseessä ei edes ole uskonasia. Nykyisen presidentti Niinistön ollessa erityisen tyytymätön (2009) saman puolueen puheenjohtajaan Kataiseen, hän haukkui (silloista) valtonvarainministeriä puolikeynesilaiseksi - ei nyt sentään täydeksi, koska tästä olisi varmasti tullut välirikko. Takana oli pelko, ettei vaan Katainen olisi sittenkin joku saamarin piiloelvyttäjä. Ja nykyään kun eduskuntaryhmää vetää Thacherismistä viehättynyt Satonen, niin ei voi kovin luottavainen, että linja jatkossakaan järkevöittyy.
Meillä on ongelmana syömävelan ottaminen, ja tämän välttäminen on tietenkin tervettä. Mutta muuten kansantalouden kannalta yleinen velkaantumisen pelko on absurdia. Sopiva määrä investointeihin käytettyä velkarahaa, kun huomattavasti nopeuttaa talouden kasvua. Tämä pitää paikkaansa kaikkien validien tutkimusten mukaan. Pitäisi tehdä juuri päinvastoin kuin mitä Kokoomus ja Sipilä ja osa valtionvarainministeriön virkamiehistä esittää. Pitäisi investoida, jotta talous alkaisi kasvaa. Leikkaamalla ja säästämällä kokonaiskysyntä ja työllisyys uhkaavat romahtaa pisteeseen, josta ei käännytä nousuun käymättä ensin pohjalla. Vielä siellä ei olla, mutta mahdollisuutemme nousta lamasta riippuvat siitä saammeko tulomme jälleen kasvamaan, eikä juuri ollenkaan siitä saammeko säästettyä tarvittavia ropoja yhteiskunnan selkänahasta. Ei kulukurissa mitään väärää toki ole - päinvastoin. Tehottomat ja turhat mekanismit on hyvä poistaa tilaisuuden tullen. Mutta lamasta nouseminen vatii tulojen kasvattamista samalla, kun menopuoli säädetään kuntoon. Valtion talous ei käänny kasvuun leikkaamalla ja säästämällä. On sekä autettava investointeja että investoitava. Tämä edellyttää asiantuntijoiden kuuntelua ja piipertäjien poistamista vallankahvasta niin kokoomuksen sisällä kuin eduskunnassa yleensä.
