Ehkäpä tätäkin asiaa kannattaisi tarkastella vähän laajempialaisesti. Koulutettu koira ei yleensä väännä torttuja keskelle pyörätietä, muulloin kuin hätätilanteessa. Kuitenkin näitä torttuja näkyy harvase päivä jalkakäytävillä ja pyöräteillä. Tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että vika ei yleensä ole koirassa, vaan sen ulkoiluttajassa.
Panzerfaust kirjoitti:
Mutta kyllähän tajaama-alueiden koiranomistajilta voisi jonkinlaista tasokoetta edellyttää. Jos eivät perusasiat sekä koiran opetus -ja koulutusvalmius ole kunnossa, niin ei lupaa koiranostoon. Kaikenlainen koirien häiriökäyttäytyminen vähenisi kummasti ja samalla tietysti ennen pitkää myös koirien määräkin.
Tämä olisi ihan harkinnan arvoinen asia. Tänä päivänä näkee liian usein ihmisiä, joita koira ulkoiluttaa, eikä toisinpäin. Huonon koiranomistajan kolme termiä voisivat olla, tietämättömyys, tyhmyys ja välinpitämättömyys. Tietämätön ei tunne koiria saati niiden käyttäytymistä ja hän valitsee koiransa yleensä ulkonäön perusteella. Tyhmä taasen ei opi, saati ota selvää mistä mahdolliset ongelmat johtuvat. Välinpitämättömän asenne voi olla sekä itse koiraan ("kyllä Musti yksin viikonlopun siellä kotona pärjää", että koiran toimintaan ("minä en Mustin paskoja kerää") liittyvää. Tyhmyys ja välinpitämättömyys kulkevat yleensä käsi kädessä.
dingus kirjoitti:
Muutenkin koiran hankkiminen on liian helppoa, mutta se ei kuulu tähän ketjuun.
Tämä on surullinen tosiasia. Koiria hankitaan jos minkälaisilla perusteilla, vaikka niiden kouluttamiseen ja ylläpitoon ei olisi aikaa tai resursseja. Esim. paljon liikuntaa vaativat rodut varmasti nauttivat suunnattomasti niistä 5minuutin aamu/ilta ulkoilutusreissuista, jotka tapahtuvat max. 30m kotiovelta. Loput 23h50min kuluvatkin sitten "leppoisasti" yksiön seiniä ihmetellen.
Koiranhankinnassa kannattaisi tehdä päätöksiä enemmän järjellä, kuin tunteella. Varsinkin kaupunkiympäristössä, jossa vaatimukset ovat monilta osin paljon kovemmat.