Koira – ihmisen paras ystävä

[Alamummo]

Olisikohan eläinlääkäri tarkoittanut, että koiralle pitää juottaa Osmosal-suolasokeriliuosta nestetasapainon ylläpitämiseksi? Ripuloidessahan kuka tahansa menettää paljon nestettä ja kuivuu ja pienelle koiralle se on aika vakava juttu, koska elopaino on vähäinen. Koiralle saa annettua nestettä hyvin isolla injektioruiskulla: truuttaa vaan pieninä annoksina kitalakeen, niin koira nielee automaattisesti. Hiilitablettejakin voi antaa veteen sekoitettuna murskeena, mutta Imodiumia muistaakseeni ei saa koirille antaa.

Pystyttekö jättämään koiran esim. keittiöön päivän ajaksi ja vuoraamaan lattiat paperilla? Voisi helpottaa paskasotkun siivoamista.

Eläinlääkäri varmaan antoi ohjeet paastopäivistä. Sen jälkeen kannattaakin aloittaa keitetyllä riisillä ja raejuustolla ja pieninä annoksina. Viikon kuluessa voi ruokavalion palauttaa normaaliksi.

Näin olen itse toiminut ripuloivien koirien kanssa.

 

[grace]

Onko muilla kenties paraikaa tai viime aikoina ollut tätä ongelmaa?

Täältä löytyy pari perro urosta ja molemmilla on hieman salkku ollut sekaisin viime päivinä, ei kuitenkaan ihan ripulilla. Canicur (kirjoitettiinkohan noin) ja vettä lisättynä vuorokauden paastoon yleensä auttaa. Lisäksi juomaveteen voi muistaakseni sekoittaa Aptuksen Nutrisal -nimistä jauhetta joka laittaa suolistoa ruotuun.

Pienillä koirilla ripuli on tosiaan vakava asia, koska nestehukan vaara on aikas suuri. Ilmeisesti nyt maaperän sulaessa siellä alkaa taas löytyä erinäisiä bakteereja, jotka laittavat koiran vatsan löysälle.


edit. tehobakt vaihdettu nutrisaliksi

 

[Grainger]

No nyt sitten meni tassu tönköksi tuolla samaisella kahdeksan kesäisellä bichon frise -uroksella.

Yhtäkkiä alkoi takatassu laahaamaan ja nyt koko tassu on ihan tönkkönä, oli herran asento mikä tahansa. Kipua ei tunnu olevan, koska ei uikuta ja tämä kaveri uikuttaa pienemmästäkin kivusta. Ihan kuin tassu nyrjähtäisi, astuessa koko tassu on ns. kaksinkerroin.

PATELLALUKSAATIO oli vaiva, jonka tyttöystäväni löysi bichon frise ry:n sivuilta. Tuntomerkit täsmäävät, joten kai se voisi olla kyseinen vika. Eläinlääkärille heti aamusta, jos ei olo kohene.

Apua ihmiset, mitä nyt?

 

[Mr.Big]

No joo, ei se patella luksaatio kuolemaksi ole. Jos se nyt sitä on. Odota ensin se eläinlääkärin mielipide.
Meidän koirallamme oli se ja vaivaan auttanee leikkaus. Leikattiin viime viikolla. Juuri otettiin paketti jalasta pois. Nyt sitten max 3 kertaa 5 min liikuntaa päivässä toistaiseksi. Eli häkkielämää valitettavasti jonkun aikaa.
Sitten alkaa kuntoutus. Sattaa kestää pitkäänkin, jopa kuukausia. Pitäisi kuitenkin palautua normaaliksi.
Leikkaus maksoi jonkin verran yli neljäsataa plus alkututkimus päälle. Ja hieman lääkkeitä.

Edit Aikamäärite lisätty(päivässä)

 

[Turnipsi]

Kirjotetaan nyt tännekkin näitä murheita kun niitä pää täynä on.

Mutsilla ja ukkopuolella on 9 vuotias sekarotuinen koira. Henkilöt ovat eroamassa ja koiran tuleva sijoituspaikka pisti suun aika mutrulle. Mutsi on ilmoittanut äijälle että koira joko a) menee sinne (siis äijälle), b) annetaan johonkin uuteen kotiin tai c) lopetetaan. Mutsille jää jokatapauksessa erittäin pahasti angstaava 14 kesäinen tytär, jonka päähänpistoihin ja niiden selvittelyyn menee hänellä jo suurin osa vapaa-ajasta. Voimia siis tuskin riittää enää koiran hoitoon.

Vaihtoehdoista a ja c on käytännössä täysin sama asia. Tuolle perkeleen herralle kun ei nykyään maistu mikään muu kuin alkoholi, ja koira luultavasti kuolisi yksinäisyyteen, juoppojen telomiseen tai muuhun mukavaan.

Lopettamista en myöskään haluaisi itse nähdä vaihtoehtona. Ei ole mielestäni oikein, että koira joutuu lopetettavaksi, jos ihmiset jakavat omaisuuden ja lähtevät omille teille. Ei lapsiakaan lopeta vastaavassa tilanteessa (kyllä, on tyhmää verrata lapsia ja koiria, mutta itselleni koirat ovat kuin perheenjäseniä, ei lemmikkejä).

Uusi perhekkin aiheuttaa hieman sekavia tunteita. Miten koira sopeutuu, näkeekö sitä enää ikinä, millaiseen perheeseen joutuu yms..

Ottaisin koiran välittömästi meille loppuelämäksi, mutta omassa taloudessamme on jo kaksi koiraa. Kolmas alkaa olemaan vähän liikaa, varsinkin kun meidän uroskoira ei tule toimeen toisten urosten kanssa kovinkaan hyvin.

Nyt siis saa kauhulla odottaa, mikä on koiran kohtalo. Mikäli lopettaminen on se, johon päätyvät, aion vaikka väkisin totuttaa meidän hurtat tuohon kaveriin.

 

[Oiva]

Canicur (kirjoitettiinkohan noin) ja vettä lisättynä vuorokauden paastoon yleensä auttaa.

Kyseinen lääke laittaa herkkämahaisen koiran mahan entistä huonompaan kuntoon. Ennen minkään lääkkeen antamista ripulikoiralle kannattaa ainakin konsultoida eläinlääkäriä, jos ei pääse koiraansa käyttämään siellä.

 

[Cactus]

Ottaisin koiran välittömästi meille loppuelämäksi, mutta omassa taloudessamme on jo kaksi koiraa. Kolmas alkaa olemaan vähän liikaa, varsinkin kun meidän uroskoira ei tule toimeen toisten urosten kanssa kovinkaan hyvin.

Nyt siis saa kauhulla odottaa, mikä on koiran kohtalo. Mikäli lopettaminen on se, johon päätyvät, aion vaikka väkisin totuttaa meidän hurtat tuohon kaveriin.

Itse uskoisin kahden koiran omistajana ettei se kolmas olisi mahdoton vaihtoehto, varsinkin jos niillä riittää ikääkin jo jonkin verran (siis sun omilla koirilla). Tokihan kysymykseen tulee juuri se että mitä jos ei meinaa sopeutua millään. Todennäköisesti ajan kanssa sopeutuu mutta töitä joutuu tekemään paljon ja se saattaa olla raskasta.

Toisekseen 9vuotta ei ole kovin paljon sekarotuiselta joka elää helposti yli 15vuotta puhtaiden geeniensä takia verrattuna rotukoiraan. Elikkä toi "loppuelämäkseen" saattaa tarkoittaa jopa toiset 9vuotta.

Minä myös lapsettomana vertaan koiria lapsiin enkä pidä niitä nk lemmikkeinä vaan tosiaan perheenjäseninä, tuo lopettaminen tai juopolle antaminen kuulostaa kauhealta. Toivottavasti saat uroksesi totutettua siihen toiseen urokseen ja yhteiselonne voisi alkaa ja vanhaherra saisi hyvän kodin eikä sitä vitun tappotuomiota. :/

-Cactus-

 

[Jokru]

Täältä löytyy pari perro urosta ja molemmilla on hieman salkku ollut sekaisin viime päivinä, ei kuitenkaan ihan ripulilla. Canicur (kirjoitettiinkohan noin) ja vettä lisättynä vuorokauden paastoon yleensä auttaa. Lisäksi juomaveteen voi muistaakseni sekoittaa Aptuksen Nutrisal -nimistä jauhetta joka laittaa suolistoa ruotuun.

Pienillä koirilla ripuli on tosiaan vakava asia, koska nestehukan vaara on aikas suuri. Ilmeisesti nyt maaperän sulaessa siellä alkaa taas löytyä erinäisiä bakteereja, jotka laittavat koiran vatsan löysälle.


edit. tehobakt vaihdettu nutrisaliksi

Joku kuukausi sitten meidän 10kk mäykyllä oli kans pakki sekaisin pari päivää... Kolmantena päivänä oli jo ripulin seassa verta. No, siinähän vähä säikähti ja puhelua eläinlääkärille. Eläinlääkäri totesi, että ei hätää jos veri on kirkkaan punaista. Se tulee vain perseestä kun on ärtynyt niin pahoin. Jos olisi ollut klimppistä tai tummaa niin se olisi ollut jo vakavampaa...
Canicuri kuurin käski hakea apteekista. Lähti toimimaan oikestaan ensimmäisestä tabletista lähtien ja pari päivää niin paska oli normaalia.
Pikku vinkkinä Canicurin ostajille, että sitä on vissiin kahdessa eri muodossa. Rakeena ja tabuina.
Tuli vahingossa ostettua tabuja ja olihan sitten julmetun kokoisia. Sellaisia lapsen pikkusormen vahvuisia ja pituisia...

 

[grace]

Tuli vahingossa ostettua tabuja ja olihan sitten julmetun kokoisia. Sellaisia lapsen pikkusormen vahvuisia ja pituisia...

Ja jos koira ei suostu syömään niitä siinähän on naurussa pitelemistä. Koitin itse tehdä ohjeenmukaista "liuosta", mutta lopputulos oli se, että "liuos" jäi ruuttaan jumiin eikä auttanut muu kuin pakkosyöttää tabletit pienissä paloissa.

 

[Jokru]

Ja jos koira ei suostu syömään niitä siinähän on naurussa pitelemistä. Koitin itse tehdä ohjeenmukaista "liuosta", mutta lopputulos oli se, että "liuos" jäi ruuttaan jumiin eikä auttanut muu kuin pakkosyöttää tabletit pienissä paloissa.

Aikani taisteltua pyöritteli tabletin palat jauhelihan sekaan ja sinne uppos ilman irvistelyitä...

 

[Grainger]

Jonkinlainen hermopinne pikkukaverilla taitaa olla.

Eläinlääkäri 1 epäili, että vika on pitkässä selässä ja nikamissa jotain pientä häiriötä. Antoi kipulääkkeen ja sanoi, että koiralle ei röntgenkuvien mukaan tule kipuja, kävely vain on hankalaa, kun takapää heittää.

Eläinlääkäri 2 sitten totesi, että mahdollinen hermopinne, joita koirilla on paljon. Kortisonia ja kipulääke helvettiin.

Eläintenhoitaja 3 sanoi, että hänen omalla koirallaan oli ollut vastaavaa; oli laahannut vuoden verran tassuaan ja sitten oli saatu hieronnalla kuntoon.

Nyt herra sitten meni pissimään sisälle. Näki selvästi, että pidättäminen ei vain onnistunut. Hermossa selvästi vikaa.

Täällä on kyllä yksi ihminen, jonka elämä tuntuu loppuvan, jos herraa ei saada kuntoon. Lopettaminen taitaa vain olla liiankin ajankohtaista. Voi helvetti.

 

[Knower]

Joo, huomenna eläinlääkäriin ja kuvauksiin, nähdään miten on edennyt.

Tuollaiset murheet on kyllä todella ikäviä. Lainasin tuossa omaa kirjoitustani vuodenvaihteesta, silloin oli vielä epäselvää tuleeko Saluki-pojan jalka vielä kuntoon kun oli toista kertaa peräkkäin puolen vuoden sisään murtuneena.

No nyt näyttää vahvasti siltä, että priimakuntoon tulee. Vielä ei voi vapaana juosta, mutta pienet spurtit lähtee kyllä todella sähäkästi ja innokkaasti kun on melkein vuoden joutunut olemaan lyhyessä hihnassa. Kyllä tulee hyvä mieli sitä katsoessa.

Kirjoitukseni pointti siis oli, että joskus näissä käy hyvinkin. Ehkä se koira siitä vielä selviää, tärkeää on myös että oma mielialasi olisi korkealla. Koirat kyllä aistii jos isäntä / emäntä on masentunut tai tosi huolissaan.

 

[Alamummo]

Jonkinlainen hermopinne pikkukaverilla taitaa olla.

Eläinlääkäri 1 epäili, että vika on pitkässä selässä ja nikamissa jotain pientä häiriötä. Antoi kipulääkkeen ja sanoi, että koiralle ei röntgenkuvien mukaan tule kipuja, kävely vain on hankalaa, kun takapää heittää.

Eläinlääkäri 2 sitten totesi, että mahdollinen hermopinne, joita koirilla on paljon. Kortisonia ja kipulääke helvettiin.

Eläintenhoitaja 3 sanoi, että hänen omalla koirallaan oli ollut vastaavaa; oli laahannut vuoden verran tassuaan ja sitten oli saatu hieronnalla kuntoon.

Nyt herra sitten meni pissimään sisälle. Näki selvästi, että pidättäminen ei vain onnistunut. Hermossa selvästi vikaa.

Täällä on kyllä yksi ihminen, jonka elämä tuntuu loppuvan, jos herraa ei saada kuntoon. Lopettaminen taitaa vain olla liiankin ajankohtaista. Voi helvetti.

Älä vielä lannistu. Hermovaivalta tuo vaikuttaa, jos koiran pissanpidätyskyky on heikentynyt. Ihmettelen vaan, miksi kipulääke otettiin pois. Luulisi, että tuossa tilanteessa koiralla on kipuja ja lääke auttaisi niihin, jos ei itse vaivaan.
Tassunlaahaamisesta ja pissanpidätysongelmista tulee mieleen ns. mäyräkoirahalvaus, mutta jos selkäranka on ok, eikä välilevynpullistumia näy (eli hermokanava ei ole puristuksessa), niin ei se sitäkään voi olla. Pinteestä on JA:ssakin keskustelu

Tuon ketjun mukaan pinnettä on hoidettu kipulääkkeellä, relaksanteilla ja fysioterapialla. Miksi ei siis koiraakin hoidettaisi samalla tavalla. Toivottavasti kaverin ongelmaan löytyy pikainen hoito.

 

[Grainger]

Ihmettelen vaan, miksi kipulääke otettiin pois.

Kuulemma ei kortisonia ja kipulääkettä samaan aikaan.

Ja tämä mies on kyllä huomionhakuinen, ulisee pienemmästäkin kivusta, nyt ei ole päästänyt minkäänlaista äännähdystä. Ja tosiaankin, eläinlääkäri 1:n mukaan koiraan ei satu, ainoa haitta on siinä, että pystyy käyttämään vain kolmea tassua.

Ensin kokeillaan kortisonia, sitten jos ei auta, niin jonkinlainen koirahieroja sitä on hommattava. Lopettaminen ei nyt ole ihan kärkipäässä näissä valinnoissa. Katsotaan ja toivotaan parasta.

Ai niin, ja heikko takapää on yksi ongelma, joka ei tähän liity. Kuulemma tarpeiden teko voi olla vaikeaa, kun siellä on jotain esteenä. Asiat hoituu vasta sitten, kun koiran suoli on ns. täynnä.

Kiitos vastauksesta.

 

[Orman Mollis]

Tänään sain kuulla että perheemme 12-vuotias koira joudutaan huomenna lopettamaan.. Takajalat alkoivat viikonloppuna "halvaamaan", ei meinannut päästä edes istualleen.. Itse en pääse pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä jättämään, koska nykyään asustan eri paikkakunnalla, toisaalta hyvä, ei tarvitse olla kokoajan tippa linssissä.. Mieli on aika maassa, mutta onneksi ei ole parka joutunut kipua tuntemaan..

 

[Cactus]

Tänään sain kuulla että perheemme 12-vuotias koira joudutaan huomenna lopettamaan..

Kovasti jaksamista, ei ole ikinä helppoa tuollainen. R.I.P.


-Cactus-

 

[Alamummo]

Orman Mollis, otan osaa. Vähän liian tuoreessa muistissa on se, miltä tuntui kun kaveri lähtee. Jaksamista.

 

[Orman Mollis]

Kovasti jaksamista, ei ole ikinä helppoa tuollainen. R.I.P.


-Cactus-

Orman Mollis, otan osaa. Vähän liian tuoreessa muistissa on se, miltä tuntui kun kaveri lähtee. Jaksamista.

Ei ole helppoa ei. Äsken alkoi uni ystävällä, haikea olo. Olihan tuohon tavallaan varautunut, kun ikää oli tuon verran, mutta ei tämä helppoa silti ole. Muistot onneksi jää..

 

[AnaKonda]

Leonberginkoira löytynyt 22.4

Nunu löytyi reilun viikon päästä 50 kilsan päästä kotoaan elossa ja suht hyvässä kunnossa:)

 

[Alamummo]

Hienoa, että koira löytyi. Huoli oli varmasti melkoinen.

Osaako joku kertoa, mistä voisi johtua koiran nenäverenvuoto? Vanhalla mäyrikselläni oli viime yönä valunut verta toisesta sieraimesta ja nenä on ollut verinen koko päivän, eikä vuoto tunnu lakkaavan. Koira on muutenkin ihan vaisu ja ruoka ei kelvannut ollenkaan. Illalla ollaan menossa lääkäriin, mutta olisi helpottavaa kuulla jonkun sanovan, ettei kyseessä ole mikään vakava juttu. Vaikka minullakin on lähes oman elämäni mittainen historia koirien kanssa, niin veriseen koirannenään ei ole tarvinnut ennen perehtyä.

 

[Black Adder]

Mjaa... Enpä ollut huomannut tätäkään ketjua aiemmin.

Meillä on karvainen nilkkasilppuri, joka on rodultaan Lhasa Apso. Ilman pienintäkään tunnontuskaa voin sanoa, että kyseessä on tähän asti tuntemistani koirista viisain, ovelin, mutta jääräpäisin yksilö. Jääräpäisyys ilmenee lähinnä oman mielipiteen esille tuontia, jos ja kun neiti on jäänyt liian pienelle huomiolle. Lisäksi otus on hellyttävän kaunis ja kilpailee tiukasti perheen parhaimman näköisen blondin tittelistä.

 

[Iker]

Tänään meinasi töistä kotiutuessani lentää neliveto ikkunasta pihalle.

Kengät ja kaikki muu suojelemisen arvoinen irtaimisto on luonnollisesti houkutusten välttämiseksi pidetty kaapissa ja täten reilun puolen vuoden ikäiseltä kaveriltamme turvassa aina tämän yksin jäädessä.

Tänään karvaselkä oli kuitenkin tylsän ja yksinäisen päivän aikana hiffannut kaapin ovien avautuvan varsin vaivattomasti, ja eteisen lattialla odotti siististi niputettuna ja osittain syötyinä kolme neljäsosaa kahdesta parista futiskenkiäni. Pahemmin kärsinyt pari oli pari kertaa käytetyt, viime loppusyksystä ostetut 120€:n pläägät, joten pitkän työpäivän jälkeen oli melkoinen haaste pitää tunteet kurissa ja välttää nostamasta turrea seinille. Täysin rauhallinen mutta opettavaissävyinen puhuttelu tuli nöyrästi korvat luimussa kuunnelleelle pojalle kuitenkin luennoitua tossunraadot käsissäni, voin vannoa että luppakorva tiesi tarkalleen mistä oli kyse.

Vaikka vaivaa ja pikkumurheita onkin tarjolla enemmän kuin ilman koiraa kämpässä, riittää tuollaisen tassuveikon kanssa rutkasti hienoja hetkiä. Vaikken itse mikään koiraihminen koskaan ole ollutkaan, päivittäinen nauruannos irtoaa helposti toimintaansa seuraamalla, lisäksi ilmeet, eleet ja kaikki ns. ihmismäiset tekemisensä ovat niin huippuluokkaa, että meinaa välillä pakahtua kaikennäköisten tunteiden edessä.

Tiukan mutta reilun kasvatuksen ja kotiopetuksen kautta kyseessä on ajoittaista tossuntuhoamista lukuunottamatta todella rauhallinen ja kiltti yksilö, sekin palkitsee ja hämmästyttää kun huomaa miten nopeasti koiranpentu oppii kaikenlaista. Muutamiin tuttavapiirien tuholaisriiviöihin verrattuna on ihan kiva, kun omalle pupelle riittää yksi "ei" lopettamaan epätoivotut toiminnat.

Parhaillaan pikkukaveri muuten nukkuu tuossa jaloissani, ja ilmeisesti köpöttelee unissaan petoja karkuun kun jalat käy ja ulina sen kun yltyy.

Tällaiset kelit tosin vituttavat ulkoilutuksen kantilta. Mikäs siinä oli pakkaslumella tai viime aikojen aurinkoisina kevätpäivinä talsia lenkillä vähän väliä, näillä vesikeleillä puolestaan ei montaa kertaa illassa jaksa käyskennellä kun edessä on jatkuva pesu- ja kuivausrumba.

Tulee myös siivottua nykyisin kiitettävän usein, nykyinen tahti on vähintään keskimäärin kolme imurointikertaa ja yksi tai kaksi lattioiden moppaussessiota per viikko.

 

[jesse72]

Tyhjä olo, sillä reilut neljä vuotta kaverina ollut labbis muutti eilen Hesaan. Koira tuli hankittua aikoinaan avokkaan kanssa ja eron myötä koira jäi muijalle, mutta kun muuttivat viereiseen taloon niin koira oli kuitenkin paljon myös meikällä. Syksystä koira oli sit miulla, kun mamma muutti Hesaan ja oli välillä myös ulkomailla. Eilen sitten musta jässikkä lähti ihmettelemään Hesan meininkiä.

Eipä ole enää kotio tullessa jaloissa villisti kieppuvaa otusta ja hännän paukutusta. Töllöä katselessa ei kukaan makoile jalkopäässä/mahan päällä tai koneella ollessa makaa jalkojen juuressa. Hitto välillä vaistomaisesti kumartuu rapsuttamaan äijää. Jääkapilla käydessä keittiöön ei syöksy karvakasaa makupalojen toivossa.

No, kyllä tää tästä. Vaikea on vaan kavereille selittää, kun toteavat vaan, et koirahan se vaan on. Oikeasti ikävä tuota iloista veijaria, vaikka välillä vituttikin jatkuva imuroiminen ja peseminen lenkkien jälkeen. Todella paljon seuraa äijästä oli ja tulipa tuolle paljon myös höpistyä kotona ollessa.

Eikä kukaan ole aamuisin herätyksen soidessa häntä heiluen ja hihna suussa ulos lähdössä..

 

[archieG]

Todella paljon seuraa äijästä oli ja tulipa tuolle paljon myös höpistyä kotona ollessa.

Tuosta tuli mieleeni lapseni syntymä. Lähdimme Prahan synnärille kun hetki tuli joskus aamuyön tunteina, koira ulos ja menoksi. Pitkän synnytyksen jälkeen tulin sitten seuraavana iltapäivänä kotiin, mieli täynnä myllerystä syntymän ihmeen takia ja siitä, että minusta oli tullut isä. Koira pitkälle kävelylle ja vielä silloin kaikki meni kuin kummallisessa unessa. Kun pääsimme kotiin, tempaisin suomalaisittain kunnon kalsarikännit. Illalla muistan istuneeni sohvalla, koira makoili vieressä ja juttelin sille kaikenlaista mukavaa elämästä, kaikesta ja universumista. Koira kuunteli silmät kiiluen, eikä se edes keskeyttänyt kertaakaan monologiani. Ihana otus.

 

[Pete Malmi]

Vielä ei tätä tajuakaan, mutta sinne meni paras ystävä. Ei voi tajuta miten tämä voi ottaa näin koville vielä tässä iässä. Ei helvetti. Nyt päässä vilisee hienoja hetkiä yhdessä koirani kanssa ja vakaasti tippa linssissä koitetaan mennä eteenpäin.